Perjantaina Kari roudasi tallille varatolppia ja muuta sälää. Mä nautin hyvässä seurassa ulkoilmaelokuvasta. Tanja valmistautui Puolassa tykittämään 120 km ja me valmistauduttiin hakemaan hevoset tallille.

Lauantaina aamulla varhain lähdettiin tallille ja seurailtiin Puolan kisaa. Olihan se aika huikeaa, että Turtsa moniosaaja tuli 2*-luokan kärjessä tauolle. Huippua! Me taluteltiin pullukoita talliin ja Tanja hikoili satulassa tuhannen kilsan päässä.

Kun saatiin hevoset tarhaan niin lähdin hakemaa remppamiestä Espoosta. Sitten alkoi ankara tolppien oikominen ja katkenneiden uusiminen. Lopuksi vielä maalattiin tallissa vuoden mittaan kulahtaneet kohdat. Illalla maistui tex-mex ja samalla kippisteltiin sille, että Tanja teki oivan suorituksen, vaikka vauhti vähän hyytyi loppua kohden. Kova mimmi ja kova Valedro. Paljon on nyt olalle tapuuttelijoita, mutta vähän oli toinen ääni kellossa seitsemisen vuotta sitten. Se on jännä, miten lyhyt ihmisen muisti on ja miten helposti se mieli sitten muuttuu, kun joku saakin onnistumisia alle. Tanjan puolesta olen valtavan onnellinen ja olisin mielelläni ollut tilanteessa mukana. Toki soittelin Puolaan heti tuloksen selvittyä.

En tiedä, puhutaanko nyt ihan intiaanikesästä, mutta kelit ovat kuitenkin kohdillaan. Ötökät ovat vähentyneet, mutta polttiaiset ovan voimissaan edelleen. Ne kiusaavat ertyisesti Tatankaa, mutta kyllä Sellankin elämä olisi mukavampaa ilman niitä. Saavat olla vielä tämän viikon laitumella. Syötävää riittää ja omppuja on käyty tarjoilemassa tasaiseen tahtiin. Sella on tuhdissa kunnossa.

Tanjan Kisareissu Puolaan on täydessä käynnissä ja jännitetään sitä kotoa käsin. Matka kisapaikalle on edennyt toivotulla tavalla kun pääsivät meiltä liikkeelle ja alkuhärdellit on häslätty alta pois. Ilmeisesti muutama tunti unta tallituvassa riitti hyvään loppumatkaan. Täytyy hattua nostaa tiimille, joka lähti taittamaan lähes  kahden tuhannen kilometrin matkaa.

Torstaina me satuloitiin taas tammat ja käytiin kentällä pyörimässä. Kari oli tosi, tosi tyytyväinen Tantakan toimiin. Se lähtee hyvin pohkeesta liikkeelle, kääntyy sinne minne pyydetään ja pysähtyy pidätteestä. Vähän menivät jo raviakin. Meillä Sellan kanssa menee myös hyvin. Joistain asioista ollaan luonnollisesti eri mieltä, mutta pääsääntöisesti olemme samaa mieltä asioista. Hyvä mieli oli kaikilla ratsastuksen jälkeen.

Lämmintä, mutta illat ovat pimeitä. Niin kuin elokuun lopulla kuuluukin. Hevoset viettävät edelleen leppoisaa eloaan laitumella. Nappi kävi sunnuntaina Ritan kanssa Kouvolassa kipaisemassa 80 km. Alku oli kovinkin vauhdikas, mutta loppua kohden vauhti vähän hiipui. Tuloksena kuitenkin ihan näpsäkkä kisa ja oheistuotteena luokkavoitto. Toki luokassa ei kolmea enempää ollut osallistujiakaan, mutta se saatiin, mitä haettiin. Samaisissa kisoissa mä olin stewardina. Jouhevaa tekemistä ja hommat rullasivat sumaralaiseen tyyliin. Joku keksii aina jotain valittamista, mutta ilmeisesti suunnatonta valituskirjelmäryöppyä ei ole odotettavaissa. En taida laittaa Tien päällä osioonkaan mitään, sillä kisat olivat niin rutiinisuoritus, että ei oikein irtoa mitään kirjoitettavaa. Mun auto alkoi tosin matkalla kenkkuilla ja se viihtyikin seuraaavn viikon Veholla. Syyllisenä ilmeisesti Nesteen uusi polttoaine.

Turunen valmistautuu reissuunsa Puolaan. Olisi kiva lähteä mukaan, mutta nyt ei pysty kykeneen. Tarkoitus oli, että olisivat tulleet meilleyöksi sunnuntaina, mutta Turuselle sattui myös pieni polttoainehaaste. Näin ollen yöpyivät tallilla. Hanu kävi toki meiltä hakemassa vähän matkalla tarvittavia juttua, mutta muuten en päässyt kasvotusten onnea toivottamaan. Kari fixasi tallilla vielä vähän kengitystä ja jätti vieraat viettämään laatuaikaa tallitupaan.

Mä en oikein ehdi valmistautua yhtään mihinkään, kunhan rimpuilen töissä. Lottovoittoa odotellessa.

Laidunkausi jatkuu. Tatanka on saanut vähän hampaasta nokkaansa. Torstaina pienen sanailun jälkeen tehtiin nopea metamorphoosi ja paineltiin tallille. Hopon satula kantoon ja laitumille ja tammat ratsastuskuntoon. Mä ponkaisin Sellan selkään puomilta ja Kari talutteli Tatankan Erikan kentälle ja nousu ratsaille siellä. Tehtiin kumpikin omia kuvioitamme ja silmäkulmasta seurailin juniorin menoa. Se ei reagoi selkäännousuun mitenkään. Pikkutamma reagoi pohkeeseen toivotulla tavalla ja myös puolipidätteet ja pidäätteet menevät läpi. Lisäksi Tatanka on huomattavasti lungimpi kuin äitinsä. Erika tuli vähän paukuttelemaan lautojen ja klapien kanssa ja Sella oli koko ajan lentoon lähdössä. Pari kertaa olin varsin lähellä lentää alas. Siihen malliin piti sinkoilla.Tatanka ei ottanut kolahteluun mitään kantaa.

Lopuksi Sella oli vielä sitä mieltä, että se ei mene ensimmäisenä kentän portista ulos. Jouduin oikein ottamaan kättä pidempää avuksi. Näin se taas nähtiin, että homma on ratsastajasta kiinni. Niin se oli Hopon kanssa ja niin se on Sellankin kanssa. Mun kanssa se tekee asioista, jotka sitä itseään miellyttävät. Jos olemme eri mieltä, niin aika paljon joudun tekemään töitä. Raviväistöt sun muun kiemurat on sille mieleen ja ne meenin hyvin, mutta portista poistuminen ei ollut alkuunkaan sen mieleen. Mentiin sitten kuitenkin.

Ratsastuksen jälkeen meillä oli tietenkin kaikilla hyvä mieli. Varsa edistyy ja kivaahan se mullekin on pääsä ratsaille, vaikka kaipaan vähän muhkumpaa menoa.

Kivat loppukesän kelit jatkuvat. Yöt ovat jo pimeitä ja iltaisin on saatu nauttia upeist auringonlaskuista. Hevoset ovat edelleen laitumella. Jos ei muuta, niin ainakin saavat liikkua runsaasti. Mä härdäilin jo pitkin viikkoa Jarkon ja Ninan hääjuttuja. Torstaina kävin vielä katsomassa Roosan yhtä peliä ja perjantaina lähdettiin Pyhäjärvelle. Hevoset olivat mielessä sen verran, että Ilmo soitteli ja kertoi, että valvonta ja hoito lakkaavat tämän laidunkauden osalta. Myös Diana on aktivoitunut ja ilmoittanut, että meidän yhteistyö jatkuu ainakin vuoden eteenpäin. Ensi kesälle on laidunpaikat varattu, mutta kuvio on luonnollisesti vähän auki. Ja senhän tässä nyt on ainakin saanut oppia, että ihan lukkoon ei kannata mitään suunnitelmia lyödä. Toki se on niin, että kun jokin päättyy, niin samalla tulee mahdollisuus jollekin muulle alkaa. Jotenkin vaan tuntuu ,että näissä hevosjutuissa meillä ei ala yhtään mikään. Asiat vaan päättyvät. Noh, ehkä tämä pitkäänjatkunut alavireisyys joskus loppuu. Pakkohan sen on loppu, sillä mikään tila ei kestä ikuisesti. Sitä jaksan vakuuttaa aina muille, mutt tuntuu, että tilanne on jotenkin jämähtänyt paikalleen ja aika tummiin vesiin.

Kekkerit menivät ihanasti ja teki jotenkin tosi hyvää olla kerrankin tilaisuudessa jossa ei ollut yhden yhtä toista hevosimistä. Eikä suurin osa läsnäolijoista edes tiennyt, että meillä on hevosia. Eli oikeastaan täysin hevosvapaa viikonloppu. Ihan terveellistä.  Ja terveellistä on varmasti myös viettää välillä tavallista elämää, olla läheisten seurassa ja pukeutua siististi. Viikonloppu oli upea ja tunteikas. Maanantain ajeltiin kotiin ja alettiin miettiä alkavan viikon hevoskuvioita. Rita on lähdössä Kouvolaan kisaamaan ja Turunen Puolaan. Jos ei muuta, niin voidaan myötäelää. Vähitellen kesä on laidunnettu ja syksyn uurastus hevosten parissa taas alkaa. Tyttöjen kanssa mennään vielä Halloweeniin humputtelemaan ja kausi alkaa olla siinä. Jossain vaiheessa ajatus oli, että olisin kisassa omalla uudella hevosellani, mutta eipä ole hevosta pihassa näkynyt.

Kari lähti töiden jälkeen fixaamaan Napin kengitystä kisakuntoon. Mä taas suuntasin töiden jälkeen Espoosta Pitskuun. Olin tietenkin myöhässä, mutta liiton uusi toimipiste löytyi hyvin ja pääsin ovistakin sisälle. Meillä on sääntövaliokunnan kokous. Olin vähän ennakkoon miettiliäs, että meneekö rähinäksi. No ei mennyt.  Olin aika hyvin valmistautunut, niin kuin kai aina olen kun tuon tyyppisiin kinkereihin osallistun. Ilmapiiri oli avoin ja salliva. Kaikki muut paitsi este ja vikellys olivat edustettuina. Käytiin tosi hyvää keskuselua rakentavassa hengessä ja jaoimme monessa asiassa toistemme näkemykset ja mielipiteet. Kuumia puheenaiheita oli luonnollisesti SM, pakolliset lepotauot, muutokset kilpailujärjeselmässä, valituskäytänteet, yleinen osa, lajisäännöt ja ristiriidat, FEI-sääntöjen päivitykset ja tulevat sääntömuutokset. Lähtiessä olin kyllä hyvällä tuulella. Vähän oikein olin itsekin yllättynyt. Siitä on pari vuotta aikaa kun olen liiton paltsuissa pyörinyt ja kiva oli olla taas remmissä mukana. Luulen edustaneeni ihan hyvin.

Hevoset kotona. Sunnuntaina otettiin aika rennosti. Maanantaina taas hirvittävää kiirettä ja painetta työmaalla ja illalla vietiin tammat takaisin isoon peltoon. Ei suuria tunteita. Odotin pienä pyrähtelyä ja Tatanka olisi vähän voinut kieppeja tehdä, mutta kun eivät muut innostuneet, niin ei sitten. Lastaus ja matkustus sujui taas ensiluokkaisesti.

Kari lähti aikaisin aamulla Kärppälään fiilailemaan Turusen hevosia. Keijokin pistettiin tikkiin. Nyt on taas hyvä edustaa ties missä kissanristiäisissä. Ja Valedro toivottavasti vähän isommissakin kinkereissä. Karin päivä oli siinä ja mä päivystin kotona tammoja. En ikinä kyllästy katselemaan niiden oloa ja eloa. Hevonen on niin suunnattoman kaunis eläin. Otin terassilla aurinkoa, luin kirjaa ja seurailin sivukorvalla EM-kilpailuja eri lajeissa. Ei paha.

Edelleen mainiot kesäkelit ja viikon päätteeksi päätettiin hakea tammat vielä kertaalleen parturoimaan pihanurmea. Sekä etutarha, että takatarha ovat reuhahtaneet pienten sateiden myötä, joten syötävää on taas runsaasti. Sella hirnui villinä kun traileri tuli näköpiiriin. Kahden tamman lastaus otti aikaa 5 minsaa. Ei voi kiistää, että mukavalta tuntuu. Miten vaikeaa se Sellan kanssa aikoinaan osasikaan olla!! Ja fantastista on, että Tatanka parin kuopaisun jälkeen astelee koppiin ja ihan tyynesti nappaa pari palaa leipää kiitokseksi. En haluaisi lässyttää turhia, mutta kyllä Tatankan kanssa kaikki on mennyt niin kamalan helposti ja hyvin. Vaikka varsan laittamisessa ei ole mitään järkeä, niin onhan se vaan ihana tilanne, kun kaiken olet itse tehnyt tai jättänyt tekemättä. Hyvässä tai pahassa.

Matkustus sujui taas ongelmitta. Nuo puolen tunnin reissut ovat juuri sopivan mittaisia. Kotipihassa typykät pääsivät etutonttiin mutustushommiin. Me lastattiin itsemme autoon ja suunnattiin Rantatien Taiteiden Yöhön. Ilta pimeni aikanaan ja vettäkin vähän räpsytteli, mutta tammat olivat tyytyväisinä ekoruohonleikkureina.

Työt vievät lähes kaiken energian ja mielenkiinnon. Karilla oli viikolla kengityskeikkaa ja mä kävin katsomassa ystävälle yhtä varsaa. Omat hevoset köllöttelivät laitumella. Säät ovat ihan mainiot, joten siellä ovat varsin tyytyväisinä. Ötökätkin ovat vähentyneet, yöt ovat lämpimiä ja jo varsin pimeitä. Syksyn läheisyyden aistii, vaikka vielä tuntuu vahvasti kesältä. Viikonloppuna Padisessa on taas kisat ja suomalaisiakin mukana. Toivotaan menestystä.