Lokakuussa 2005 Espoolaisessa paikallislehdessä oli pienen pieni ilmoitus matkaratsastuskisoista. Ihan spontaanisti päätimme lähteä  tutustumassa mielenkiintoiseen lajiin, josta emme tienneet yhtään mitään, mutta homma vaikutti mielenkiintoiselta. Kilpailukeskuksessa järjestävä taho, taisi olla SuMaRa, oli vähän ihmeissään, kun kinusimme reittikarttoja, jotta pääsisimme seuraamaan ratsukoiden etenemistä. Hiippailimme reitin varressa ja ihmettelimme touhua. Päivittelimme silmät pyöreinä sitä, että ratsukot painoivat kurakossa, kivikossa, juurikossa ja mäkisessä maastossa kuin viimeistä päivää ilman mitään arkailua tai varmistelua. Kiehtovaa, todella kiehtovaa!

Vähän leikkimielisesti aloimme muka treenata Hopolle matkakestävyyttä. Teimme muka pitkiä lenkkejä ja samoilimme omituisissa maastoissa. Hopo vaikutti rohkealta ja luottavaiselta, joten alkoi vahvistua uskoa siihen, että se tosiaan saattaisi voida startata matkakisoissa. Samaan aikaan hankimme lajista tietoa niin paljon, kuin oli mahdollista löytää. Kerran kirjanoppinut on aina kirjanoppinut ja meidän tyyliimme on aika kuulunut tehdä taustatyö huolellisesti.

Keväällä 2006 Kari kävi Järvenpäässä strattikurssin ja suoritti hyväksytysti myös silloisen aluelupakokeen, jonka jälkeen hän oli oikeutettu kilpailulupaan. Samalla istumalla Kari liittyi SuMaRan jäseneksi ja alkoi ihan oikeasti miettiä kisaamista. Hopoa alettiin juoksuttaa entistä pidempiä lenkkejä ja kivikkoisilta metsäpoluilta haettiin varmuutta askellukseen. Osana tätä “treeniä” Hopoa käytettiin kesällä koululeirilläkin niin, että se ensin käpötteli Rajakulmaan, sitten teki koulutreeniä kaksi tuntia ja sen jälkeen vielä ravaili kotiin.

Ensimmäisen startin oli tarkoitus olla heinäkuussa 2006 Nummelassa. Kaiken piti olla valmista, kun tajusimme, että Hopolla olikin rokotusketjussa tuplan mentävä aukko. Tyypillinen aloittelijan virhe, sattuuhan näitä. Armotonta puhelinrumbaa ja eläinlääkärien metsästelyä, mutta emme saaneet vääjäämätöntä dokumenttia annetuista rokotuksista, joten kisat muuttuivat meille katselukisoiksi. Opettavaista oli tosin käydä näitäkin kilpailuja katsomassa. Näimme taas erilaisen kisakeskuksen, erilaisen maapohjan ja erilaisen tavan tehdä rata. Muutaman harrastusvuoden jälkeen täytyy sanoa, että ennen ensimmäistä starttia kannattaa jokaisen käydä ainakin kerran kisoja seuraamassa tai vaikka olla toimihenkilönä mukana, niin tietää vähän paremmin, mitä kisapäivän aikana oikeasti tapahtuu. Ja vähintäänkin kannattaa joku lajiesittelykurssi käydä istumassa.

Nummelan keikan jälkeen Kari hankki sykekahvan ja aloimme mittailemaan sykettä ja etsiä maksimisykettä, leposykettä ja kaikkea siltä väliltä. Hevoselta ja itseltämmekin. Ensimmäiseen starttiin valmistauduttiin pitkillä peltolenkeillä ja palautuminen vaikutti käsittämättömän nopealta. Niin kuin millä tahansa hevosella aina kotona.  Kaikki tuntui olevan mallillaan. Ensimmäinen startti tapahtui 14.10.06 Espoossa. Hylsyhän sieltä tuli ja homma oli aivan järkyttävää säätämistä ja sohlaamista, mutta kipinä oli syttynyt ja samalla tiellä olemme.