27.07.2019 JolHyn kisat, stewardi, Urjala

 

06.07.2019 JolHyn kisat, stewardi, Urjala

 

28.-29.06. NBCH, Kõrvemaa, Viro

 

08.06.2019, SuMaRan kisat, stewardi, Majatalli, Lieto

Majatalli on mainio paikka pitää kisoja. Sää suosi, homma rullasi ja mikäs oli ollessa. Lisäksi pidän ehdottomasti eniten stewardin hommista. Vähän meillä on vielä kulttuurissa kehitettävää. Näissä jutuissa tietyllä tavalla vallitsee kauhun tasapaino. Jos järjestävä taho ei kuuntele kilpailijoita, niin joku päivä kisaajat äänestävät jaloillaan. Jos kisaajat eivät arvosta ja kunnioita lisenssitoimihenkilöitä, niin vähitellen toimarit ovat katoava luonnonvara ja vaikea on pitää kisoja, jos toimareita ei ole. Jos taas kisaajat käyttäytyvät ylimielisesti kisajärjestäjia kohtaan, niin pian loppuu järjestäjät. Pitäisi kaikissa mahdollisissa tilanteissa korostaa sitä, että kisoja ei ole, jos ei ole järjestäjiä ja toimareita. Toki pitää jäjestää sellaiset olosuhteet, että niissä on myös mielekästä kisata ja jokaisen toimijan pystyä hoitamaan oman pestinsä. Tänä pitää sisällään myös sen, että kilpailijat toimivat ohjeiden mukaan ja jos sitten kuitenkin huomautettavaa tulee, niin toimareiden täytyy voida sekin työ tehdä ilman pullikointia ja sanailua. Itse olen aika kyllästynyt siihen, että pitää alkaa vänkyttää turhanpäiväisistä asioista. Mulla ei ole ongelmia toimia kulloinkin siinä roolissa, mikä on annettu. Stewardina huolehdin siitä, että hevosilla on hyvä olla ja sääntöjä noudatetaan. Jos pitää huomauttaa, niin huomautan. Se ei ole mitään henkilökohtaista vaan toimeen kuuluva juttu.

Näissä kisoissa yksi perustavaa laatua oleva juttu oli se, että kisaajat eivät vaan pysty kykenemään avaamaan suutaan kun menevät tarkastusportista sisälle. Siinä kuuluu sanoa kovaan ääneen oma numeronsa ja se sanotaan sillä hetkellä kun ylitetään portti. Se ei ole iso ponnistus, mutta tekee portilla työskentelevien elämän aika paljon helpommaksi. Lisäksi selvästi on jäänyt pois tapa terevhtiä toimijoita, eläinlääkäriä ja muuta väkeä. Se ei voi mielestäni olla niin vaikeaa!! Ja tekee meidän kaikkien päivästä paljon mukavamman, kun huomioimme toinen toisemme. Ja toistemme tehtävät kilpailun jouhevan etenemisen takaamiseksi.

Muutoin päivä oli helppo. Ratsukoita sopiva määrä, hevosia tuli ja hevosia meni. Jari ja Mari olivat taas nikkaroineet uutta ja hommat hoituivat jo ihan totutulla rutiinilla. Ja SuMaRa toki järjestäjänä on varsin rutinoitunut.

Hyviä tuloksia, hyvät palkinnot ja hyvä päivä. Hiki oli ja kotimatka menikin taas päänsärkyä potiessa ja kun pääsin kotiin, niin suoraan sänkyyn. Tietenkin.

 

02.-06.06.2019 Suonpään junnuleiri, Ridasjärvi

Vuoden vaihtuvat, nuoret vanhenevat ja sen myötä leirin henki joka kerta vähän muuttuu. Puheen tasolla on sovittu, että näissä merkeissä nähdään vielä vuosienkin päästä, joten saa nähdä. Olisihan se hauskaa vaikka 15 vuoden päästä kutsua sama porukka “leirille”.

Kokoonpano eli ihan viimehetkille asti. Mintulla vaihtui hevonen ja uusi kokelas tuli ensimmäiseen ratsastukseen oikeastaan nyt leirille. Saana valitsi leirihevoseksi Ruutipojan. Hepun piti tulla vähän myöhässä ja ratsastajana piti olla Vera ja hänen hovihuoltajanaa ja mulla apuna Sara. Kujelutksen kanssa oli jotain haasteita ja näin ollen ei tullut hevosta eikä tullut ratsastajaa, mutta tuli kuitenkin Sara. Ritalla oli töitä, mutta sai säädettyä työvuoroja, mutta sitten tilanne olikin se, että Napin selkä oli siinä kunnossa, että ratsastaminen millään tyylillä ei ollut hyvä ajatus. Näin ollen treenit tehtiin aika lailla kahden hevosen voimin. Toki Sella ja Tatanka olivat touhussa mukana, mutta lähinnä treenit vedettin Prinsessan ja Ruutipojan kanssa.

Ihan perinteisiä juttuja. Istuntaa kentällä ilman satulaa ja satulan kera. Juoksutusta, juoksutusta ja juoksutusta. En ole ihan tyytyväinen siihen, mitä olen viime aikoina esim. kisapaikoilla nähnyt. Joten treenattiin nyt aina ennen ja jälkeen harjoituksen ja vahva suositus on, että sama tehtäisiin myös kotona. Ja mitä olen kisapaikoilla juoksutuksia katsellut niin oikeastaan lähes jokaisen suomalaisen matkaratsastajan kannattaisi treenata juoksutusta kotona. Niin kuin kokonaisuudellaan tarkastukseen valmistautumista ja tarkastusalueella toimimistakin. Vaikka kisa käydään reitilla, niin kyllä paljon voidaan ratkaista myos palauttelun ja tarkastuksen aikana.

Kylis ei enää tarjoa aamupalaa, joten olin suunnitellut että käydään ABC:llä. Tytöt kuitenkin mieluummin söivät tallituvassa. Rita oli pari yötä seurana joten kyllä sitä kihinää ja kuhinaa oli tälläkin kertaa tarjolla. Ja ilta-ajeluita, mutta toki ne kuuluvat asiaan. Ja yllättävän hyvin päästiin joka päivä liikkeelle. Toisena päivänä radalle ja kolmantena päivänä peltolenkille. Karin kanssa katsoivat kengitysjuttuja ja tietenkin ohjelmassa oli leirikisa, jonka yllättävää kyllä taas voitti Sara. Mulla meinaa mennä yöunet kun yritän keksi aina moniotteluun lajeja. Tällä kertaa oli tarjollua lankutusta, pilkontaa, sykkelöintiä ja pompottelua ja lopuksi testattiin sääntötuntemusta. Minttu yllätti siinä. Jotain sinne päähän aina jää, vaikka likka usein esittää vähän hönöä.

Perinteinen kimppakokkailuilta pidettiin keskiviikkona ja taas saatiin nauttia synergiasta ja erinomaisesta päivällisestä. Tämä perinne saa myös säilyä ihan niin pitkään kuin Suonpään leirejä pidetään.

Ratsastuksellisesti mitään ihmeitä ei saatu aikaiseksi. Vähän ehkä kartoittettiin tilanteen tasoa ja näillä näkymillä PM-kisoihin voitiin lähteä valmistautumaan hyvillä mielin. Mitään esteitä hyville suorituksille ei ollut.

Torstaina käytiin vielä hevoset läpi ja väsyneet leiriläiset lähtivät kotimatkalle. Rauha ja hiljaisuus laskeutui tallille ja Suonpään tilalle.

 

25.05.2019 Seuravalmennus, SuMaRa, Jokioinen

Taas oli seuravalmennuksen vuoro. Aamusella jälleen ajelin Jokioisille. Jostain syystä en millään meinaa osata kääntyä oikeasta risteyksestä kurssipaikan pihaan. Jo toistamiseen sahasin risteyksesta ohi molempiin suuntiin. Mutta ajoissahan mä siltikin olin paikalla. Pistettiin kuviot kuntoon ja otettiin väki vastaan.

Tällä kertaa aiheena oli erilaiset matkaratsastusistunnat ja satulat. Käytiin niistä reipasta keskustelua, ihan teknisiä juttuja ja katsottiin jälleen videoita. Perusfaktoja ovat ne, että ulospäin kääntyvät jalkaterät rasittavat sekä polvea että nilkkaa ja samalla pohje on väärässä asennossa ja näin ollen hevosta tulee kannustettua jokaisella askeleella ja matkaratsua ei kannata sillä tavalla turruttaa pohkeelle. Toinen juttu on se, että yhdenkään hevosen selkä sen enempää kuin yhdenkään ratsastajan polvet eivät kestä usean tunnin keventämistä. Pitää siis pystyä hakemaan asento, jossa jalkaterät ovat eteenpäin ja keventäminen on minimissä. Niin yksinkertaista se on. Teoriassa. Sitten vielä paino molemmille jaloille ja muutenkin kaikki vinoudet pois.

Puheiden jälkeen päästiin taas kentälle. Hevoset saivat kokeilla meidän Podium-satuloitamme ja ainahan alkuun tulee huvittavia kommentteja. Niin tälläkin kertaa. Mutta kun alkuun päästiin, niin saatiin ruuvattua jalustimia selvästi totuttua pidemmiksi ja haettua niitä asentoja. Eihän kerralla mikään kokonaisvaltaisesti muutu, mutta ainakin saatiin pieni siemen istitettua.

Lopuksi treenattiin vielä vähän kastelupullojen antamista ja ottamista.  Se taito kun on hyvä ratsastajan ja ratsun oppia ihan uran alkuvaiheessa. Viilentäminen on kuitenkin merkittävä juttu tässä lajissa. Lopuksi urheimmat lähtivät pienelle maastolenkille.

Harjoitukset menivät välillä paremmin ja välillä heikommin, mutta naurua ja hilpeyttä oli jälleen ilmoilla. Ja niin pitääkin. Iloinen porukka purkautui taas kotimatkalle ja pieni tihkusade ei tahtia haitannut ollenkaan. Seuraavaksi ryhmä suuntaa Torpin temppuradalla ja me tapaamme näissä merkeissä loppukesästä radalla.

 

11.05.2019 Seuravalmennuksen yhteinen aloitus, Skype

Pari viikkoa sitten pidin perinteiseen tapaan Pirkkalassa vastaavan esityksen. Nyt se monen sattuman kautta päätettiin siirtää Skype-kurssiksi. Se on aika toimiva formaatti. Tälläkin kertaa tekniikka toimi, puoli tuntia ennen h-hetkeä aloin keräillä porukkaa kasaan. Luento menee ihan tavanomaiseen tapaan pp-esitystä seuraillen ja väliin pyöräytän videoita. Ei sen kummempaa. Yksinpuheluahan se pääasiassa on ja taukoja täytyy muistaa pitää. Joskus on aktiivisempaa sakkia, niin kuin tällä kertaa ja toisinaan taas hiljaisempaa väkeä. Mutta kaikesta huolimatta olen tullut siihen tulokseen, että nämä Skype-kurssit on kyllä näppäriä. Olen vetänyt useamman alkeiskurssin ja jokusen jatkokurssinkin ja nyt tämän seuravalmennuksen aloitussetin ja palaute on aina ollut positiivista.  Suomi on pitkä maa ja etäisyydet suuria, joten ihanaahan se on istua pieruverkkareissa omassa löhötuolissa ja kuunnella tarinaa matkaratsastuksesta omasssa kotona tai vaikka talikon varressa tallihommissa. Näitä siis tulossa jatkossakin.

 

28.04.2019 SuMaRan seuravalmennus, Jokioinen

Inhimilliseen aikaan lähdin ajelemaan ja kohde löytyi pienellä hakemisella. Innokas porukka oli kasassa. SuMaRa on kyllä siitä hieno seura, että järkkäävät paljon ohjelmaa jäsenilleen. Ja niin kuin olen aiemminkin sanonut niin on ilo olla tässä hankkeessa mukana. Muutama tunti vietettiin taas aikaa sisällä. Katsottiin videoita ja kuunneltiin naispuhujaa. Aiheena oli se, miten hevonen tarkastuksessa esitetään. Mietittiin, mitä kohteita eläinlääkäri tarkastaa ja mitä tiimin kannattaa tehdä, että tarkastettavat kohteet ovat kunnossa. Samalla tietenkin toteutuu myös se, että hevonen on kunnossa ja valmist jatkamaan taivaltaan. Se, miten hevonen valmistellaan ja esitetään tarkastuksessa on suhteellisen tärkeä juttu. Ontuvaa hevosta nyt ei saada liikkumaan puhtaasti, mutta hivenen nuupahtanut saadaan kyllä liikkumaan epäsäännöllisesti ja näyttämään muutenkin olotilaansa huonommalta.  Näitä painopisteita yritin tuoda esille ja muistuttaa esimerkiksi siitä, että hevosta ei ikinä koskaan vedetä perässä!!! Vetämällä hevonen ei mihinkään liiku. Se ainoastaan jäkittää vastaan ja pahimmassa tapauksessa pysähtyy kokonaan!

Keskustelua syntyi ja vähän myöhemmin päästiin pihalle. Olisin toivonut enemmän demohevosia ja jokainen olisi saanut esittää vaikkapa kolme erilaista hevosta. Mutta yhdellä mentiin. Tehtiin demotarkastus ja tietenkin juoksutus, Ei voi korostaa liikaa, että hevonen pitäisi kotona opettaa lähtemään liikkeelle esimerkiksi juoksuttajan omasta jalasta tai jostain muusta merkistä. Hevonen oppii todistetusti useamman kymmentä erilaista elettä/viittomaa, joten sen helposti saa opetettua vaikka omasta polven nostosta tai jostain käden liikkeestä lähtemään raviin. Tämä taito olisi syytä opettaa. Monen monta muutakin pientä juttua on matkan varrella. Suoritus kun ei tarkoita samaa asiaa kuin tietyn kilometrimäärän ratsastamista. Se pitäisi sisäistää jo ihan lajin harrastamisen alkuvaiheessa.

Jokainen osallistuja, huoltaja ja ratsastaja kävi tarkastusrutiinit läpi. Tehtiin muutama muukin juttu. Sitten oli aika loppukeskustelun, palautteen ja kotimatkan. Hyvillä mielin ajelin kotiin. Ei näissä tapaamisissa mitään uutta ja ihmeellistä keksitä, mutta toivon, että jotain oivalluksia kuiten osallistujien mielissä syntyy ja tiimi löytää yhteisen tavan toimia ja kehittää toimintaansa.

 

19.04.2019 Seuravalmennuksen yhteinen aloitus, Pirkkala

Kevät on suunniteltu kaikkien seurojen yhteistä, komiteavetoista seuravalmennusta. Lopulliset linjaukset jävät vähän tipoille ja näin olle aloitus oli aavistuksen torso. Olin kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että vaikka osallistujia oli määrällisesti vähän, niin homma polkaistaan käyntiin. Yhdessä yössä puristin materiaalin kasaan. On kuitenkin mielestäni äärettömän tärkeää, että mj-toiminnan lisäksi saadaan lajiin suunnitelmallista seuratason ja aluetason toimintaa. Mikään laji ei kasva ja kehity sillä tavalla, että vähänkään potentiaaliset harrastajat ohjautuvat suoraan mj-karkeloihin. Jokaisen urheilijan uraputki pitäisi mielestäni käydä läpi eri tasot. Sillä tavalla kehittyy tarvittava tieto, nöyryys ja määrätietoinen tekeminen sekä vaadittava verkosto.

Tällä alkupuheella suuntasin Pirkkalaan ja vetelin päivän ohjelman läpi. Komitean edustaja puhui oman osuutensa ja hyvällä vuoropuhelulla hoidettiin homma. Ainakin annetun palautteen perusteella sisältö oli halutun kaltaista.  SuMaRan kanssa meillä on jatkoakin suunniteltu, joten tämä oli hyvä aloitus, vaikka tietenkin olisin toivonut osallistujia mukaan vähintään parikymmentä eri seuroista.

 

08.-09.03.2019 RieRatin kisat, TPJ, Jämsänkoski

Toimihenkilönä sillä ei ole niin väliä, onko kesä vai talvi, sataako vai paistaa. Mutta on sentään kuitenkin. Kivassa kelissä homma sujuu jouhevammin, kilpailijat ja huoltoväkin on välittömämmällä tuulella, valitusta tulee vähemmän ja homma vaan rullaa jouhevammin. Senpä vuosi sitä aina toivoo, että sää suosisi. Alkuvuodesta sää harvoin suosii. Usein on kylmää, sadetta ja kovia pohjia. Eikä aivan toisin ollut tälläkään kertaa. Perjantaina lähdettiin ajelemaan ja Hamid yllätti ilmoittautumalla toimihenkilöimään. Vähän mietin, että mitenkähän etelän hedelmän mahtaa käydä.

Elektronisten laitteiden kanssa puuhasteltiin ilta. Linda ja Venla kävivät tietenkin venkoilemassa omiaan ja hössäämässä omaa kisajännitystään. Paikalliset olivat merkkaamassa reittejä. Saatiin hommat ajallaan tehtyä ja iltateellä puhuttiin tiukasti maailman politiikkaa. Pakkanen kiristyi yötä myöden. Jokainen kömpi omaan makuusijaansa ja uni tuli kun oli tullakseen.

Aamulla toimihenkilöt olivat pilkkihaalareissaan paikalla. Mulla kerroksia kanssa useampi. Hamidille tarjottiin pilkkihaalaria, joka ei vielä aamulla kelvannut. Muutama tunti tarkastusportilla ja jo kelpasi. Tyyliseikat eivät siinä vaiheessa enää ratkaisseet niin paljoa.

Kari hoiteli jo ennakkoon seurannat ja muuta kuntoon. Kisatoimistossa homma hoitui ja ratsukot soljuivat reiteiltä tauolle, porteista sisään ja ulos sekä taas takaisin reitille. Mitään tavatonta ei tapahtunut ja näin ollen lopussa taas taputeltiin onnistuneille suorituksille ja taputeltiin olalle heitä, joilla kaikki ei mennyt ihan toivotulla tavalla.

Helppo keikka. Oman seuran kisoissa on aina hyvä meininki ja kiva olla mukana. Pieni panos, mitä pystytään seuran eteen tekemään. Toivottavasti ydinporukkaa jaksaa jatkossakin kisat tai parit vuodessa järkätä.

 

19.-21.02.2019 Valmennuskäynti ja alkeiskurssi, Kittilä

Aika lyhyellä varoitusajalla potkaistiin käyntiin tämä reissu Minttua ja Rollea tapaamaan. Samaan syssyyn saatiin sitten organisoitua myös alkeiskurssi Konijänkkälle. Sopivasti vielä hiihtoloman aikaan, joten innosta piukeana suuntasin lentokentälle. Lentohan oli hetkessä ohi ja Kittilässä odottivat iloiset naamataulut.

Maisemat olivat upeat ja aina olen yhtä lapsenomaisen innostunut kun pääsen uusiin paikkoihin tai vanhoihin paikkoihin vähän uuden tulokulman kautta. Tällä kerta sain sellaiset paikallisoppaat että oksat pois. Minttu lähti mulle assariksi alkeiskurssille ja sain auton alle ja sitten mentiin. Oli jotenkin tosi kiva päästä itse ajelemaan metrilumiseen maisemaan. Tietenkin käytiin Sampon kaupalla ja Minttua hävetti kun halusin itsestäni turistikuvan poron juurella. Jotain tuliaisiakin löytyi, joten ei ollut turha pysähdys ollenkaan.

Kurssi meni tavanomaiseen tapaan. Se pidettiin vaellustallin kavilassa. Pientä haastetta aiheutti se, että näyttöä ei ollut vaan esitys yritettiin pyörittää läpi kolmella läppärillä samanaikaisesti. Mintun varusteita laiteltiin näytille ja keskustelu soljui vilkkaana. Tavallinen setti, puhetta ja kuvia ja videoita. Minttua halusivat haastatella ja tyttö vastaili asiantuntevasti omaan valloittavaan tyyliinsä. Oltiin molennat asiallisissa vetimissä, joten annoimme mielestäni lajista ja sen harrastajista erittäin hyvän kuva Lehdistöäkin oli paikalla ja johonkin paikalliseen aviisiin saatiin taas juttua tietenkin nimet lehteen. Ja vakavasti puhuen pidän hyvänä sitä joka kerta, jos matkaratsastus jossain mediassa mainitaan.

Ennen kuin lähdettiin kotimatkalle, niin kävimme pihatossa tervehtimässä Zodinan varsaa, joka on päätynyt näinkin kauas kotoaan. Kyseessähän on Tatankan ikätoveri. Vähän pidemmälle ovat edenneet, mutta mehän olemme halunneet ottaa maltillisesti. Toivottavasti aikaa on ja lopussa kiitos seisoo.

Paluumatka juteltiin mukavia. Olen aina nauttinut siitä, että ajellaan autolla pitkin pimeitä teitä ja rupatellaan syntyjä syviä. Mintun kanssa meillä aina juttu luistaa. Käytiin kurssia läpi ja tietenkin tulevaa kautta ja kaikkea mahdollista taivaan ja maan välillä. Ilta oli pimeä ja lunta pyrytti niin, että pitkiä valoja ei voinut ajatellakaan käytettävän. Vielä istuttiin hetki iltaa ja unikin tuli viileiden vällyjen välissä nopeasti aamun tunteina.

Toinen päivä meni Mintun ja Rollen treeniä seuraillessa. Hevonen näytti hyvätä ja ratsastaja myös. Molemmat ovat tehneet talven aikana hyvää treeniä. Lenkillä kulku oli vauhdikasta ja lumi vaan pöllysi. Sykkeet laskivat hyvin ja mitään huomautettavaa ei oikeastaan ollut. Ainahan pientä korjattavaa on, kun etsimällä etsii, joten pienen pientä viilaamista riittää. Tehtiin hyviä suunnitelmia ja odotettiin Levi.nyt-lehden toimittajaa, joka tuli tekemään meistä juttua.

Illalla käytiin vielä paikallisessa päivällisellä ja katselemassa öisiä jylhiä maisemia. Pakko oli miettiä, millaista elämä olisi tuolla. Kovin erilaista kuin täällä kotona. Monessakin mielessä. Toisaalta lumikauden kaikki paikat täyttyvät turisteista ja hiljaisina aikoina ja varmaakin todella, todella hiljaista. Kaikesta päätellin Mintun on kotona hyvä olla ja vaikka mietin, että ei meidän yhteistyöstä tule mitään kuin toinen on tuhannen kilometrin päässä, niin melkein jopa olemme olleet enemmän yhteyksissä kuin edellisenä talvena. Koskaan ei pitäisi ennakkoon sanoa mitään, mutta turha sitä on ajatuksiaan pantata: odotan ratsukolta hyvää vuotta. Työtä on tehty tunnollisesti.

Kolmantena päivänä pääsin vielä ottamaan kantaa kotieläinpihan poron etusorkan tilaan. Ehkä jokin vika löytyikin ja ainakin kokemuksena oli uusi tutkailla poron kinttua. Mutta rakenteelliseti jalka tuntui aika samalta kuin hevosella. Elikkona poro on kuitenkin varsin erilainen. Eikä kuulemani mukaan pidä ollenkaan silittelystä.

Kotimatka oli väistämättä edessä. Käynti oli enemmän kuin onnistunut. Saatiin suunniteltua Konijänkkäle tason 1 kisoja ja Mintu tekeminen vaikutti lupaavalta. Huono fiilis jäi ainoastaan siitä, että aikaa oli liian vähän. Ehdin sentään vähän shopata ja tervetiä Jaanaa paikallisessa pullapuodissa. Ihania muistoja sain tältäkin retkeltä ja innolla odotan seuraavaa kertaa Kittilään. Olen niin kiitollinen siitä, että olen päässyt mukaan Mäntylän perheen arkeen ja elämään. Jos tätä satutte lukemaan, niin olette rakkaita <3

 

16.02.2019 SRL Tuomarikoulutus, Hyvinkää

Kun koulutusta alettiin suunniltella niin multa kysyttiin mahdollista koulutuspaikkaa. Ihan pokkana ehdotin Hyvinkään Teboilia ja täytenä yllätyksenä sain vastauksen, että kiinni veti. Olin jotenkin ihan varma, että ei tule tapahtumaan. Nykykomitea on ollut tämän suhteen erittäin joustava. Joka kerta kun ovat pyytäneet osallistumaan niin ovat järkänneet kokouksensa Hyvinkäällä, jonne mulla on äärettömän lyhyt matka. No mutta näin ollen kurssin toteuttamispaikkana oli Sveitsinhovi Hyvinkäällä. Yksi kurssitettavista kuitenkin aamulla somepäivitti menevänsä Hämeenlinnaan ja jouduin hetken miettimään, että mihinkähän mun oikeastaan pitikään mennä. Mutta Hyvinkää se paikka nyt kuitenkin oli. Olin varttia vaille kymmenen paikalla. Aloin kysellä kokoustilaa ja muita fasiliteetteja. Meidät ohjailtiin aika pieneen tilaan ja pienen neuvonpidon jälkeen menin vielä kyselemään luvattuja kahvituksia ja nehän me ihan sovitusti saatiin. Kahvikuppien höyrytessä päästiin aloittamaan kurssi.

Mä illalla aika myöhään vielä mietin toteutusta ja ajattelin, että teen tämän(kin) homman kyllä omalla tavallani. Pakkohan mun on omaan ammattitaitooni luottaa. Aamu oli siinä mielessä helppo sillä uusilla tuomarikandeilla ei kellään ollut kyseistä koulutusta aiemmin käytynä. Lähtivät hyvin mukaan mun juttuihin. Tasaisen tappavaan tahtiin käytiin läpi sääntöjuttuja ja omia kokemuksia, joita kaikilla nyt tietenkin jo tässä vaiheessa on, kun ovat tuomareiksi tähtäämässä. Keskustelu soljui vähän liiankin hyvin, mutta sain kuin sainkin aikataulun pitämään. Päivittäjät yrittivät tunkea kymmenen minuuttia etukenossa sisään, mutta en päästänyt. Meillä oli viimeinen purku ja aamun yhteenveto tekemättä.

Kun päivittäjät marssivat sisälle, niin ekan tunnin tilanne oli taas vähän jännittynyt. Aamu oli niin rentoa menoa, mutta ilmeisesti untuvikot vähän jännittivät konkareita. Tosin mielestäni myös päivittäjät olivat vähän jäykkiä aluksi kun joutuivat heti parityöskentelyyn. Mutta hyvin se meni. Tila oli niin pieni, että rohkaisin pareja siirtymään salin puolella ja osa niin tekikin. Kiersin kuuntelemassa keskusteluja ja nappasin muutaman pointin yhteisesti käsiteltäväksi. Purettiin homma taas nopeasti ja sitten oli lounaan aika. Lähes kaikki mahtuivat samaan pöytään ja ymmärtääkseni keskustelu soljui mukavasta. Mä olin ruokiksen ajan enemmän kuuntelevalla kannall sillä olinhan jo avautunut aiheesta muutaman tunnin.

Ruokiksen jälkeen jatkettiin. Käytiin yleisen osan sääntömuutokset läpi silmäillen ja muutenkin olen sitä mieltä, että peruskoulujärjestelmä vielä toistaiseksi takaa meille luku- ja kirjoitustaidon. Joten en ala lukemaan sääntöjä ääneen. Pidän tärkeänä että osataan käyttää hakutoimintoja ja tarvittaessa sääntökohta löytyy, kun sitä tarvitaan. Näin ollen kerroin tärkeimmät muutokset lajisäännöistä ja kerroin perustelut kyseisille muutoksille. Lisäksi keskustelimme muutoksista ja muutostarpeista jatkossa. Ja taas kun kurssilaiset ehtivät tuudittautua ihanaan olotilaan, että voi vaan kuunnella polkaistiin käytiin ryhmätyöt.

Mun mielestä keskustelu on yleensäkin kaiken perusta. Ja verkostoituminen. En ole ihan maailman paras seurapiiriperhonen, mutta kyllä mä jonkun verran olen osannut lajinkin parissa verkostoitua. Ryhmätyöt vähän vieraampien ihmisten kanssa on mitä parhain tapa verkostoitua. Risteytin päivittäjät ja varsinaiset kurssilaiset ja saatiin hedelmällisiä ryhmiä kasaan. Kukin ryhmä esitteli omat pähkinänsä muiden purtavaksi ja ratkaisimme kilvat kiperiä tilanteita, joita joka kisassa on.

Päivän lopulla olin kirjaillut taululle muutaman nosteen. Yksi ensimmäisistä oli, että tuomarin täytyy uskaltaa tehdä päätöksiä. Oli ne sitten hyviä tai huonoja, niin niitä täytyy tehdä. Asioihin täytyy puuttua. Jos ei halua puuttua epäkohtiin tai ei kantti riitä, niin silloin ei tuomarina voi toimia. Toinen tärkeä noste oli hevosen hyvinvointi. Tuomariston toiminta pohjautuu siihen. Mitä tahansa päätämme, jos se perustii hevosen hyvinvointiin, niin päätös ei voi olla väärä. Muutama muukin noste jäi toivottavasti kurssilaisten mieleen. Vähän mentiin yliajalle ja kokeessakin mulla oli ihan oma sovellus käynnissä, mutta loppupalaute oli hyvää. Itsellenikin jäi tosi hyvä pössis päivästä. Jotenkin tuntui, että olisiko nyt aika taas puhaltaa yhteen hiileen ja tehdä oikeasti asioita yhdessä. Joku yhteisöllinen vire päivän aikana virittyi. Olin tosi hyvilläni, kun ajelin kotiin päin. Erittäin onnistunut päivä ja mun sisällöt sekä toteutus toimivat hyvin. Jopa ehkä paremmin kuin olin kuvitellut. En joutunut mitään pikaisia suunnanmuutoksia edes harkitsemaan ja keskustelu oli äärivilkasta. Uskoakseni kotiin lähti innostunutta porukkaa.