Matkaratsastus on yksi vanhimmista hevoskilpailumuodoista ja pohjautuu armeijan kestävyyskokeisiin. Suomessa sitä on kuitenkin harrastettu vasta 1990-luvulta asti. Nykyaikaisena kilpailuna se on mitä parhain koko perheen harrastusmuoto, sillä yhden tai useamman perheenjäsenen kilpaillessa muilla voi olla lähes yhtä tärkeä rooli huoltajina. Kilpailu on tiimityötä parhaimmillaan. Kilpailussa menestyminen vaativat saumatonta yhteistyötä ratsastajan, hevosen ja huoltotiimin kesken. Hevonen tarjoaa vauhdin, ratsastaja turvaa hevosen etenemisen ja huolto tyydyttää ratsukon fyysiset ja psyykkiset tarpeet. Huoltoauto saa seurata reitin varrella ja huoltaa ratsukkoa tarvittaessa. Tärkeää on, että hevonen ja ratsastaja saavan juotavaa tasaisin väliajoin matkan edetessä. Varsinkin kesällä on kuivumisen vaara helposti olemassa. Kuumalla kelillä hevosta koetetaan myös viilentää matkan varrella ja joskus ratsastajakin kaipaa viilennystä tai muuta helpotusta.

Jokaisella tiimin jäsenellä on tärkeä rooli kisassa ja siihen valmistauduttaessa, sillä ratkaisevaa voi olla hevosen jokapäiväinen liikutus, ruokinta ja yleiskunto. Kisaan valmistautuminen on pitkäjänteistä ja vaatii tarkkaa säätöä ihan arkisiinkin puuhiin. Sekä ratsulta, että ratsastajalta vaaditaan erinomaista ja pitkään rakennettua kuntoa. Myös huoltaja saa liikuttaa luitaan ripeästi. Kaikilta vaaditaan rauhallisuutta ja stressisietokykyä, sillä kellon ja sykkeen kanssa pelaaminen voi olla melkoisen raastavaa. Jos hevonen ei ala juoda, tai kenkä irtoaa, tai tapahtuu jotain muuta tavallisesta poikkeavaa, niin hermon täytyisi silti pitää. Kilpailuhenkisyys ja kiivas temperamentti kuuluvat usein yhteen, joten huoltajan pitäisi olla rauhoittava ja tasoittava elementti. Kun tiimin koostuu pariskunnasta, niin joskus tulee sanailtua kovastikin, mutta kilpailutilanteen tiuskimiset täytyy koettaa unohtaa ja keskittyä siihen, että homma pelaa ja kukin tekee osuutensa.

Matkaratsastus on hevosen nopeus- ja kestävyyskilpailu, jossa samalla testataan ratsastajan hevosmies- ja maastoratsastustaitoja. Tarkoituksena on, että ratsastaja tuo hevosensa maaliin parhaassa mahdollisessa kunnossa. Eläinlääkäri valvoo hevosen kuntoa kisan edetessä. Kaikki hevoset tarkistetaan ennen kilpailua ja kilpailun jälkeen. Lääkäri kuuntelee hevosen keuhkot ja sydämen ja tarkistaa, että liikkeet ovat puhtaat. Jotta eläinlääkärin tarkastuksen läpäisee, on hevosen oltava virkeä ja kaikin puolin hyvässä kunnossa. Mikäli huomautettavaa on, kilpailu loppuu siihen. Pitkillä matkoilla tarkistuksia tehdään myös matkan edetessä n. 40 kilometrin välein ja samassa yhteydessä pidetään pakolliset tauot. On varsin tavanomaista, että ratsukon suoritus hylätään maalissa, tai matkanteko keskeytyy eläinlääkärin määräyksellä. Ehkä yleisin syy hylkäämiseen on liian korkea syke, eli pulssin huono palautuminen. Myös epäpuhtaat liikkeet juoksutuksessa tuottavat usein päänvaivaa ratsastajalle kisan edetessä. Kesäkeleillä kuivumisen vuoksi voi myös matka tyssätä, tai lopputuloksena olla hylkääminen.

Suomessa kilpailumatkan pituus vaihtelee 15-120 kilometrin välillä. Jokainen ratsukko joutuu aloittamaan lyhyistä matkoista (15 tai 30) ja vasta hyväksytty suoritus tuo luvan siirtyä pidemmälle matkalle. Virallisissa kilpailussa on aina yhteislähtö. Reitti on merkitty maastoon ja kilpailija saa maastomerkintöjen lisäksi kartan, johon reitti on piirretty. Myös huoltaja saa reittikartan. Reitillä voi olla maaston aiheuttamia esteitä, kuten kaatuneita puita tai ojien ylityksiä. Maaston on tarkoitus olla mahdollisimman vaihtelevaa ja vastaan voi tulla hyvinkin erikoisia ja yllättäviä asioita, kuten kapeita siltoja tai hiihtoputkia, joista ratsukon tulee suoriutua.

Matkaratsastuksen pukeutumis- ja varustesäännöt ovat löyhemmät kuin muissa ratsastuksen lajeissa. Hevosen varusteilta ei edellytetä muuta kuin sitä, että ne ovat hevoselle sopivat, eivätkä tuota kipua. Apuohjista sallitaan ainoastaan vapaajuoksuiset martingaalit. Ratsastusasun on oltava asiallinen ja tarkoitukseen sopiva. Säännöissä kehotetaan koko tiimiä pukeutumaan samaan tyyliin. Paidoissa tulee olla hihat ja kaulukset. Kypärän käyttö on pakollista ja kenkien tulee olla kannalliset. Tasapohjaisten kenkien kanssa tulee käyttää kopallisia turvajalustimia. Kannukset ja raippa ovat kiellettyjä. Yhä enemmän ovat yleistyneet matkaratsastukseen erityisesti suunnitellut satulat, suitset ja ratsastusvaatteet. Niitä valmistaa mm. yhteistyökumppanimme Podium. Autamme mielellämme hankinnoissa. Tavallaan tämäkin on välineurheilua. Niin kuin missä lajissa tahansa, hyvät varusteet tekevät harrastamisesta nautinnollisen.

Matkaratsastuksessa parhaiten menestyvät arabianhevoset, mutta lyhyemmillä matkoilla suomenhevonenkin voi pärjätä varsin hyvin. Suomenhevosella on saatu jopa hyväksytty tulos pitkällä matkalla MM-kilpailuissa, kun Ritva Lampinen ja jo eläkkeelle siirtynyt Uusi-Helinä tulivat sijalle 27 Tukholmassa 1990. Ritva kilpailee edelleen aktiivisesti.

Linkkejä:
Matkaratsastussäännöt
Riemuratsukot
Suomen Matkaratsastusseura
Espoon ratsastuspolut