Aamupäivällä vähän virittäydyttiin tunnelmaan ja iltapäivällä paineltiin heinäpellolle. Paaleja kannettiin kyytiin ja kyydistä sään suojaan sen, mitä uuteen heinälään mahtui. Samalla vietettiin laatuaikaa poikain kanssa. Niitä huvitti selkeästi meidän puuhat. Tallilla oli myös yhtä ja tosita puuhattavaa. Sellaa ja varsaa mä kävin katsomassa heti aamusta, sillä Kari epäili, että ovat erakoituneet, kun ei yhtenä päivänä käyty niiden luona. Eivät olleet. Sen sijaan Tatankalla kalisi suussa ja kun vähän raotin huulia katsoakseni, mitä siellä on, niin siellähän oli pikkuruiset hampaat! Niitä on mitä ilmeisemmin mukava napautella vastakkain. Karin piti vielä illalla käydä katsomassa uusia hampaita ja samalla toi tammat sisälle.

Pikkuruiset kisat Liesjärvellä. Lyhyt matka kisapaikalle ja lyhyt lenkki. Kari lähti Urhoa ja Hannaa huoltamaan ja mä olin ajatellut palloilevani valmentajan ominaisuudessa paikalla. Oli paljon mun alkeiskurssin käyneitä ja ihan valmennettaviakin osallistujina, joten siinä mielessä puuhaa oli tarjolla kyllä. Helle oli pakahduttavan tukahduttava. Urho hoiteli hommansa tyynesti ja Hannakin sai hyvät kyydit. Olimme tosi, tosi tyytyväisiä ja saimme sen, mitä haettiin. Jos nyt olisi ollut jotenkin vaikeaa, niin SM-kisat olisi jätetty väliin. Nyt tavoite on ilman muuta siellä. Muitakin onnistumisia tuli ja olen niistä tosi iloinen. Varsinkin Lauran ensimmäisestä tuloksesta, joka toi mukanaan heti valkoisen ruusukkeen! Epäonneakin oli matkassa ja harmittaahan se. Eikä yhtään helpota, kun todetaan, että tämä on niin kova laji, että pienetkin asiat murentavat haaveet ja odotukset. hylkäyksiä tuli nytkin aika paljon, mutta kun kohdalle sattuu, niin se on aivan musertavaa. Ja osa pahoinvoinnista tulee tietenkin siitä, että hevosella ei ole kaikki kunnossa. Toisarvoista on kilpailulliset seikat. Rapsa ja kuvia.

Alkuillasta Urho pääsi Hopon kylkeen laitumille ja oli kuin ei olisi missään käynytkään. Turpa maahan ja ruohoa kitusiin. Nokka sillä on palanut raivokkaasta rasvailusta huolimatta. Hyvillä mielin syötiin illalla taas kisapitsaa.

Aamulla taas ennen kahdeksaa Tiipiille. Pene ja Pamela olivat menneet jo, joten Mervi otti Sellan ja Tatankan haltuun. Tamma lähti kaikessa rauhassa ja varsa kipitteli vierellä. Täyden kympin suoritus. Aamukahvit juotiin ja oltiin hyvillä mielin, että homma pelitti. Paluumatkalla käytiin Vanhiksessa uimassa.

Aamukeikan jälkeen Karilla oli kiire laittamaan Ritasiin vesiä kuntoon. Samalla fiksaili taas pari muuta juttua. Päivä oli tämän kesän kuumin ja meilläkin mitari näytti reippaasti yli 30 astetta. Kari kävi varmistamassa, että pojat ymmärtävät olla suojassa auringolta ja ymmärsiväthän ne. Tyytyväisinä asustelivat kaksiossaan. Olin harkinnut, että otetaan sisälle yöksi ennen Urhon kisaa, tai ainakin helteiseksi keskipäiväksi, mutta koska tajusivat olla varjossa, niin ajattelin sen rittävän. Lauantainahan se sitten nähdään, riittikö.

Seitsemäksi mentiin Tiipiille ja nakitettiin Rosanna ottamaan typykät. Kari otti mustat ja mä seurailin perässä. Pientä pyörähtelyä oli ilmoilla, mutta Sella antoi vieraalle kiinni ja käveli talliin ihan siivosti. Joten nyt alkaa olla tilanne se, että meidän ei tarvitse tallilla käydä aamuin ja illoin. Erinomaista. Rajoittaa päivää aika paljon, kun pitää olla kahdesti päivässä tietyssä paikassa tiettyyn aikaan.

Kari kyykki karsinassa ja mä annoin Sellalle safkat. Sitten nostettiin kytkintä oman tallin suuntaan. Käytiin pakkaamassa Urhon kamat. Samalla tutkailin pestyjen karsinoiden tilannetta. Muy bien. Tallilta laitumille. Olin rakentanut Urholle energiapommin syötäväksi ja Hopokin sai oman yllätyssetin. Hopon annos oli vaan sitä verta pieni, että tunki myös Urhon kupille. Nyt on sitten boostattu molemmat.

Hinkkasin Hoposta edelleen irtoavaa karvaa. Aika pian se reppana on kesäkarvassa. Mahtaako loppua kesä kesken ennen kuin karva on kokonaan vaihtunut. Touhuiltiin siinä, mitä touhuiltiin, niin Hanna ajoi pihaan. Oli käynyt vielä hätäpäissään ostamassa pikeen! Mietittiin lyhyesti huomisen ohjemaa ja päätettiin porukalla lähteä Keragrillille tankkaamaan. Hyvää oli: suolaa ja rasvaa riittämiin. Hanna lähti pesemään Hemppaa ja Kari sai ähkyn, että vielä pitää vähän trimmata urhon vammakaviota. Noh, miehen on tehtävä, mitä hänen on tehtävä. Mä kyllästin kotona pari pestyä loimea ja kannoin kaaoksessa olevasta kellarista muutaman vesisaavin pihalle, että lähtevät huomenna mukaan. Kuumaa on tiedossa ja isojakoista sepeliä tiellä, joten toivottavasti lenkki menee Urholla ja Hannalla niin helposti, kuin kuvittelemme.

Aamurutiinit Tiipillä, hienosti sujuu. Sovitiin, että perjantaina Mervi vie Sellerin ja Tallerin. Varsahan menee, mihin tammakin, mutta jos Sella ei hyväksy vierasta lähelle, niin hankaluuksia tulee. Tamma on nyt kuitenkin ollut aika rauhallinen. Kai se alkaa tajuta, että kukaan ei vie varsaa siltä pois. Laitumella se juoksuttaa varsaa aina pari kierrosta ja esittelee sitä muille laiduntajille. Se pitää kuitenkin aina pienen hajuraon. Pamelakaan ei ole päässyt vielä ihan lähelle. Tarkkaa on.

Päivä oli helteinen ja juuri sopiva pesuhommiin. Aamulla pesin pari loimea ja päivemmällä käytiin Hyvinkään Agrista hakemassa vähän tuiki tarpeellista tavaraa ja kiirehdittiin Ritasiin. Aloin tallinpesupuuhat. Kaksi karsinaa tulikin pestyä, sitten Kari sai sorkittua putket solmuun ja oli pakko lopettaa. Levitin ensimmäiset kerrokset pellettiä ja jätin imemään lattiasta kosteutta. Aika paljon tuota taitaa tosiaan perustamisvaiheessa mennä, kuten on sanottukin. Nähtäväksi jää, miten tyytyväisiä olemme. Ainakin tuo turpeen voittaa. En ihannoi sitä mustaa moskaa, jota suurimmassa osassa talleista on käytössä. Se ei varmaan ole niin vastenmielinen, jos hevoset ovat jonkun muun värisiä kuin valkoisia. Paitsi Mervin käyttämä turve on kyllä erinomaista ja toimii jopa Sellalla. Se on nykyään aika ihan hohtavan valkoinen. Toki nyt on oljilla, mutta oli puhdas jo ennen sitä.

Kun tallihommat alkoivat olla tämän päivän osalta ohi, niin kiirehdittiin vielä poikien luo. Olin aivan ällikällä päähän lyöty, kun totesin, että niille on avattu pääsy latoon. Mahtava juttu. Hellekelit ovat kova juttu vanhukselle ja viikonloppuna kisoihin lähtevälle. Joten erittäin siistiä, että pääsivät pakoon kuumuutta. Olin enemmän kuin mielissäni. Pojat olivat juttutuulella ja vietettiin niiden kanssa laatuaikaa. Niillä on muutenkin valtavasti tilaa ja pieni takametsäkin ja nyt näillä kuumilla keleillä puolet ladosta!

Hurruuteltiin kiireellä Tiipiille ja päätettiin, että jalostetaan touhua ja Sella sekä Talla otettiin laitumelta ensin ja kahdestaan. Ei aiheuttanut mitään ongelmia. Tammat tulivat viilipyttymäisesti talliin asti. Loistavaa. Sellan kärsä rasvattiin. Ei ole ennättänyt palaa. Sekin on hyvä uutinen. Harjattiin molemmat ja annoin iltsafkat ja sitten oli aika toivottaa hyvät yöt. Kotiin kun tultiin, niin ruoka maistui ja sen jälkeen uni. Näin tämä loma menee. Päivisin on enemmän hommaa kuin arkena.

Huh huh, heinäkuussa ollaan ja helteitäkin on luvassa. Tänään oli jo kivaa kesäkeliä tiedossa, joskin tuulta oli riittävästi.

Tammat vietiin taas aamulla ulos. Nyt on päädytty siihen, että Tatanka kulkee omillaan, riimulla tai ilman. Varsa lähti reippaasti karsinasta ilman mitään apua ja sama linja jatkui laitumelle asti. Olimme mielissämme. Perinteen mukaan juotiin kahvit ja rupateltiin hetki Merkun kanssa ja sitten oli Karin lähdettävä taas kengityskeikalle. Mulla oli sovittu klo 11 näyttö, joten ehdin pyörähtää kotona. Olin mielissäni, että Melli tuli Sellaa ja varsaa katsomaan. Juteltiin siinä vähän hevosjuttuja muutenkin ja sovittiin, että koska tahansa saa tulla meille ratsastamaan, jos intoa riittää.

Illemmalla pojat saivat omat hoitonsa, pyörähdettiin tallilla ja seitsemältä haettiin taas tammat sisälle. Homma sujui erinomaisesti ja nyt alettiin jo miettiä, että vähitellen kaksikkoa voi varmasti käsitellä vieraammatkin ihmiset. Tämä viikko vielä käydään aamuin-illoin, mutta lauantain kisa teettää sen, että jonkun muunkin täytyy Sellalle kelvata.

Kesäkuu alkaa olla lopuillaan. Nopeasti se meni ja montaa ihan oikeaa kesäkeliä ei edes ollut. Samoin oli viime vuonna, jotkut muistavat ja joitain todella kylmiä kesäkuita on ollut muitakin, mutta tympeäähän se on silti. Kyllä kesällä kuuluu paistaa aurinko ja lämpötilan olla n. 20 astetta!

Aamu alkoi jo rutiiniksi muodostuneella tavalla, eli viemällä tyypit laitumelle. Homma meni hyvin. Katseltiin hetki tammojen aamutouhuja. Ensin vähän syödään ja juodaan ja sitten Sella juoksuttaa varsaa pari kierrosta. Vaikka Penen kanssa välit ovat viileät eikä Pamelakaan saa Tatankan luokse mennä, niin silti Sella hakeutuu toisen tamman läheisyyteen ja tänään jäivät jo ruunalaitumen välittömään tuntumaan.

Kari lähti viimeistelemään hyllyproggistaan ja minä odottelin Beaa ja Lindaa tekemään varsakatselmustaan. Tatankaa kiinnosti neonväreihin pukekutunut pieni ihminen. Sella piti kuitenkun huolen, että kamalan pitkäksi aikaa eivät jääneet vieraiden luokse.

Iltapäivällä oli ohjelmassa rankkaa kamojen hyllyttämistä sadetta piilossa. Tallitupa ja varustehuone alkavat olla vähitellen valmiina. Valaistusta ja sisustuksellisia elementtejä täytyy vielä lisätä. Mun riippumatolle on koukut, mutta riippumatto vielä puuttuu. Hopon ja Urhon kamat saatiin aika hyvin hyllyihin. Kyliksellä käytiin pyörähtämässä, niin kuin asiaan kuuluu. On hienoa, että joku vielä jaksaa yrittää pitää tuon tyyppisiä puoteja avoinna. Vettä tuli aika rankasti kuuroissa ja ukosti. Mietin, mitenkähän varsa on suhtautunut ensimmäiseen kasteeseen.

Mentiin vähän etukenossa hakemaan tammoja sisälle. Tatanka ei olisi millään halunnut riimua päähänsä. Kari sai oikein taiteilla. Homma lähti taas reippaasti käyntiin, mutta sitten tammalaitumen porukka tuli varsaa ihmettelemään. Se ei sopinut Sellalle ja taas äijää vietiin ja taas mä sain hypätä puskaan. Kävivät ottamassa laitumen kautta vauhtia. Kun tammat seisoivat paikallaan, niin niistä pääsi ohi, mutta liikkuvat hevoset ovat siis pahasta. Loppuhuipennus oli kuitenkin hyvä, sillä pikku-tammakin tuli omin avuin sisälle talliin ja karsinaan. Jos ei alkuhässäkkää huomioida, niin uusintayrityksellä saatiin kaksikko ilman välikohtauksia laitumelta karsinaan asti.

Kari oli hakenut pyyhkeet valmiiksi ja rääpäle sai ekan ”loimituksen”. Molemmat saivat pyyhkeen päälleen ja perinteistä hinkkausta. Varsa ei ollut asiasta moksiskaan. Joku siinä kävi nauramassa, kun Sellan selässä oli sininen kylpypyyhe ja varsan selässä saman värinen käsipyyhe. Joka päivä tulee jotain uutta. Ghita lausui ääneen, että kyllä Tatankalta vaaditaan paljon, kun se on kolme viikkoa Pamelaa nuorempi ja siltä odotetaan, että osaa jo samat asiat. Yhdyin tähän. itse syyllistymme tuohon eniten, että vertaamme meidän rääpälettä toiseen varsaan ja harmittelemme, kun se ei kaikesta vielä suoriudu yhtä hyvin. Pitäisi muistaa, että tyyppi on vasta viikon vanha!!!

Kahdeksaksi tallilla ja tammat laitumelle. Pikku-kekkula jaksaa sitten aina ilahduttaa. Se on niin hauska poukkoilija. Riimu ei miellytä sitä ollenkaan ja kikkailee kahta kauheammin, että saisi narut pois päästään. Varsinkin riimu päässä sen ravi näyttää hienolta, kun se on mahdollisimman pomputtavaa. Koko otus on kuin superpallo ja lähtönopeus on räjähtävä. Aamuviennit ovat alkaneet sujua. Sellakin menee reippaammin ja varsa kulkee irti perässä. Mitään poikkeavaa ei vaan saa tulla vastaan, muuten on heti iso huoli ja ongelma. Mutta aamuisin harvoin on mitään tilanteita, vaan homma menee hyvin. On nyt tehty niin, että Kari vie Sellaa, sitten tulee Tatanka ja mä tulen takamiehenä. Ehkä tämä on paras tyyli.

Kun homma oli hoidettu, niin juotiin kahvit ja lähdettiin kohti Ridasjärveä. Hanna lähtee Urhon kanssa lauantaina kisoihin hakemaan itselleen kokemusta ja Urholle hyvää treenilenkkiä. Kari otti Hopon kaveriksi ja lähtivät kartoittamaan maastoja puolentoista tunnin lenkillä. Muutama takapakkikin tuli, sillä yksi merkittävä kartasta katsottu paikka oli ummessa ja siitä ei ollut mitään mahdollisuutta päästä kulkemaan. Aika merkittävä reitti. Jos sitä ei voi käyttää, niin pakosti tulee asfalttia aina lenkin loppuun ja alkuun. Kari totesi, että menee verkoista, mutta mun mielestä on tympeää mennä asfaltilla, Syö kenkääkin raskailla hevosilla merkittävästi. Tänään taisi olla kesän ensimmäinen hellepäivä. Tallin edusta on tukahduttavan kuuma. Kari on saanut hyllyt lähes valmiiksi, joten jäin selvittelemään kamoja ja lataamaan niitä hyllyyn. Kyllä meille on kertynyt hevosrojua aivan järkyttäviä määriä. Mä olen haalinut loimiakin aina kaikkialta, jos joku on jotain tarjonnut. Noh, nythän on niin, että rääpäleelle tarvitaan aikanaan myös palttoota päälle, joten säilön kiltisti kaiken odottamaan tulevaa mahdollista käyttöä. Mutta totuuden nimissä täytyy todeta, että yhtään satulahuopaa tai loimea ei enää tarvita!

Kun saapuivat lenkiltä, niin pojilla oli aika kova hiki. Ja paarmat olivat saapuneet iloksemme. Hanna oli käynyt ojassa, mutta ei onneksi pudonnut tai loukannut hevosen jalkoja. Olivat sitä mieltä, että kivaa hiekkatietä on määräämättömiä määriä. Hyvä niin. Hevoset olivat molemmat tuntueent hyviltä. Hopo toki vähän jäänyt vauhdissa, mutta ehkä se annetaan sille jo anteeksi. Hevoset pestiin ja myrkytettiin. Olin löytänyt kätköistäni jotain omatekemiä ötökkämyrkkyjäkin. Heitin kaikki pois. Teollisilla mennään. Jos eivät auta kuin hetken, niin sitten on niin. Paras suoja taisi tulla kummallekin välittömän piehtaroinnin ansiosta. Hanna ja Kari veivät poitsut laitumelle ja mä löin tallilla paikat nippuun. Jotain sain taas aikaiseksi. Vähän pelottaa, että ennen elokuuta ei ole kaikki valmista, kun arki koittaa.

Seitsemäksi kiiruhdettiin taas Tiipiille hakemaan tammoja sisälle. Sama metodi kuin aamulla. Se ei toiminut ihan niin hyvin, sillä Tero otti vähän kierroksia tarhassaan ja varsa otti ritolat. Sella sai paniikin ja peruutti vetäen äijää perässään. Mä hyppäsin ojan yli ketterästi kuin peura. Tilanne rauhoittui hetkessä. Sella tosin otti pienen harha-askeleen ojan puolelle, mutta muutoin tilanne oli nopeasti hallinnassa. Sitten miniatyyrihevonen poukkoili taas tyytyväisesti mammansa kupeessa. Tallin tuplaovi ei ollut auki ja siitä syystä vähän meni neuvotteluksi ja vauhdikkaaksi myös homman viimeistely. Suorituksesta antaisin kuitenkin puhtaan kasin. Kyllä se siitä, vähitellen. Taitaa olla pienimuotoinen ohjelmanumero, miten Sella ja Talla kunakin iltana talliin saapuvat. Mutta kuitenkin on mielestäni parempi tulevaisuutta ajatellen, että varsa on tallissa, jossa on eloa ja väkeä. Tottuu ainakin kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaankin.

Päätettiin, että nyt kokeillaan mammoja lapsineen samoihin lankoihin. Mua jännitti aika paljon. Siirto meni hyvin ja kun tammat päästettiin irti, niin ne painoivat turpansa maahan ja alkoivat syödä. Ei todellakaan suuria tunteita. Tatanka on saanut oman riimunsa, mutta se on oikeastaan päässä siirtymien aikana vain muodon vuoksi. Se kulkisi tamman vierellä aika hyvin, mutta tilanne on aina heti päällä, jos reitin varrella on muita hevosia. Jompi kumpi panikoi. Varsat tarjosivat tietenkin kekkalointia, mutta olivat vielä turvallisen välimatkan päässä toisistaan. Kovastihan niitä kiinnostaa, mutta samalla vähän pelottaa. Tammat sietävät toisiaan ja parin metrin välimatkalla voivat olla toisistaan. Mutta onhan tuo nyt ihana juttu. Mä olin oikeastaan täysin varma, että ei tule onnistumaan, kun langoilla on pitänyt niin paljon irvistellä ja tallissa raivota. Puolin ja toisin.

Iltapäivällä Karia kaivattiin fiksaamaan yhtä kengitystä ja lähdin samalla laitumen äärelle ihmettelemään. Juha tunki pykälään. Siinä kun katseltiin menoa, niin eikös varsa poukkaissut kikkaillessaan lankojen välistä turvakujalle. Ennen kuin kukaan ehti hermostua se pomppasi takaisin. Pari askelta otti kujaa pitkin, mutta sitten kai totesi, että ei hyvä ja kiireesti pois. Alalanka jäi tietenkin kinttuun kiinni, mutta varsin nopeasti pyristeli siitäkin irti. Äitinsä tyttö. Kävin tutkimassa vauriot. Ei tullut mitään. Heinien avulla sain langankin takaisin paikoilleen. Tälliähän varsa on ottanut jo useampaan kertaan, mutta ei tunnu siitä suuresti välittävän. Vähän ihmettelee vaan. Illalla haettiin ne taas sisälle. Itse talliin sisälle tuleminen on ehkä suurin haaste.

Aamulla vietiin taas typykät pienelle laitumelle. Joka aamu arvotaan, että laitetaanko ne Penen ja Pamelan kanssa yksiin, mutta mua hirvittää, kun Tatanka on niin kamalan pieni vielä. Näin ollen rontattiin ne Sellan odotusajan pienelle laitumelle. Ehkä huomenna, ajattelin. Hetki taas katseltiin touhuja ja sitten kiirehdimme kotiin ja kodin kautta Savijärvelle. Käynnissä oli kv-valjakkokisat ja matka oli kutsuttu paikalle silmäilemään menoa sillä silmällä, että vuoden päästä järjestettäisiin yhteiset kv-kisat.

Mä en ole valjakkokisoissa ollut muuta kuin Babolnassa katsellut endurance-osuutta sivusilmällä oman toimen ohella. Oli siis ihan kiinnostavaa nähdä kisat käynnissä. Samalla sain vaihdettua kuulumiset muutaman tutunkin kanssa. Paljon oli liiton väkeä paikalla ja yleisöä muutenkin aika kivasti. Yhdistelmäkisoja ajatellen infra on enemmän kuin ok. Jos vaan reitit saadaan rakennettua, niin homma varmasti toimisi. Paljon näytti olevan toimihenkilöitä ja se tulee olemaan meidän yksi heikkous, että Sipooseen on varmasti kamalan pitkä matka kaikilla vapaaehtoisilla. Mutta nähtäväksi jää. Ensi vuonna jos saataisiin homma alkuun, niin seuraavan vuoden PM-kisat olisivat sitten myös samalla metodilla. Tanjalla tässä on pienoinen projekti ja heinäkuun aikana vielä kokoustetaan aiheen tiimoilta. Tässä on nyt taas hanke, johon pitäisi jokaisen mr-harrastajan kantaa kortensa kekoon ja toivottavasti näin myös käy.

Samaan aikaa toisaalla (Kristinehamnissa) kilvoiteltiin NBCH:n merkeissä. Kuten kuvitella saattaa, niin jätettiin kinkerit suosiolla väliin. Kuten Kaija Savijärvellä totesi, kisoja tulee jatkossakin. Aamusta asti seurailtiin kisan etenemistä. Olin tosi iloinen, että koko porukka pääsi etenemään lenkki kerrallaan. Tasaista suoritusta tekivät ja kun kisa kääntyi loppupuolelle, niin alkoi tapahtua. Nea lähti viimeiselle lenkille kuin ohjus. Olivat muistaakseni jollain sijalla 13 ja maalilinja ylittyi sijalla 5. Aivan mahtavaa! Tämä oli sitä verta hyvä veto, että parin muun tasaisen varman suorituksen ansiosta joukkueemme saavutti hopeamitalin!! Pronssia olimme komiteana uskaltaneet odottaa, joten tavoitteet ylittyivät ja Nean 5. sija oli erittäin yläkanttiin. Kovia naamoja jäi taakse ja reitin varrelle.

Kari lähti vielä illalla Ritasiin ja seitsemältä meillä oli taas varsan ja tamman sisäänotto edessä. Kokeillaan oikeastaan joka kerta vähän erilaisia variaatioita. Sella on aika suojeleva ja jos reitin varrella on muita hevosia, niin helposti tulee kaaos. Mitään merkittävää läpimurtoa ei ole vielä parissa päivässä saavutettu. Varsa kasvaa mieletöntä kyytiä. Yritetään ottaa kuvia ja videota mahdollisimman paljon, jotta kehityksen voi myöhemmin havaita kuvamateriaalista. Kuvia on mennyt julkaisuunkin jo siinä mittakaavassa, että taitaa suurinta osaa some-kavereistä olla kurkkuaan myöten täynnä varsakuvia.

Aamulla Kari meni lypsämään. Sellalta on vähän nihkeästi tullut maitoa. Varsa kasvaa ja on rasavilli, mutta se saa tehdä kovasti töitä maitotilkkastensa eteen. Mietittiin porukalle, että lypsäminen ja pumppaaminen voisivat autaa asiaa. Tatanka on aika raisu otteissaan, joten sekin voisi vähän ottaa tekniikkaa paremmin haltuun. Lypsyhommat tuottivat toivottua tulosta ja maitoa alkoi tihkua ehkä aiempaa enemmän. Keli oli kylmä ja pariskunta sai jäädä vielä vähäksi aikaa talliin.

Käytiin sillä välillä palauttamassa isot pojat laitumelle. Hopo esitti taas kevätjuhlaliikkeitä ja sain mukavan riuhtaisun olkapäähäni. Se on nyt aika kovilla, kun joku riuhtoo koko ajan. Pojat jäivät tyytyväisinä herkkupatojen ääreen. Kotona ovat saaneet olla taas vähän niukemmalla ja pudottaneetkin ylimääräistä pois. Urho lähtee reilun viikon päästä kisoihin, joten sen ei olisi pakko olla ihan tynnyri.

Paluumatkalla käytiin nakkaamassa tammat peltoon. Meni edellistä kertaa paremmin. Meillä oli vähän iltamenoja, joten soviittiin, että iltatallintekijä hakee tyttöset sisälle. Oli mennyt pienimuotoiseksi kaaokseksi. Sella ei antanut vieraalle kiinni, vaan tarjosi takapuolta ja tuplapotkua. Treeniä siis riittää. Sellan ongelma on nyt vähän se, että vain omat ihmiset kelpaavat.