Pikkuruiset kisat Liesjärvellä. Lyhyt matka kisapaikalle ja lyhyt lenkki. Kari lähti Urhoa ja Hannaa huoltamaan ja mä olin ajatellut palloilevani valmentajan ominaisuudessa paikalla. Oli paljon mun alkeiskurssin käyneitä ja ihan valmennettaviakin osallistujina, joten siinä mielessä puuhaa oli tarjolla kyllä. Helle oli pakahduttavan tukahduttava. Urho hoiteli hommansa tyynesti ja Hannakin sai hyvät kyydit. Olimme tosi, tosi tyytyväisiä ja saimme sen, mitä haettiin. Jos nyt olisi ollut jotenkin vaikeaa, niin SM-kisat olisi jätetty väliin. Nyt tavoite on ilman muuta siellä. Muitakin onnistumisia tuli ja olen niistä tosi iloinen. Varsinkin Lauran ensimmäisestä tuloksesta, joka toi mukanaan heti valkoisen ruusukkeen! Epäonneakin oli matkassa ja harmittaahan se. Eikä yhtään helpota, kun todetaan, että tämä on niin kova laji, että pienetkin asiat murentavat haaveet ja odotukset. hylkäyksiä tuli nytkin aika paljon, mutta kun kohdalle sattuu, niin se on aivan musertavaa. Ja osa pahoinvoinnista tulee tietenkin siitä, että hevosella ei ole kaikki kunnossa. Toisarvoista on kilpailulliset seikat. Rapsa ja kuvia.
Alkuillasta Urho pääsi Hopon kylkeen laitumille ja oli kuin ei olisi missään käynytkään. Turpa maahan ja ruohoa kitusiin. Nokka sillä on palanut raivokkaasta rasvailusta huolimatta. Hyvillä mielin syötiin illalla taas kisapitsaa.