Aamupäivällä vähän virittäydyttiin tunnelmaan ja iltapäivällä paineltiin heinäpellolle. Paaleja kannettiin kyytiin ja kyydistä sään suojaan sen, mitä uuteen heinälään mahtui. Samalla vietettiin laatuaikaa poikain kanssa. Niitä huvitti selkeästi meidän puuhat. Tallilla oli myös yhtä ja tosita puuhattavaa. Sellaa ja varsaa mä kävin katsomassa heti aamusta, sillä Kari epäili, että ovat erakoituneet, kun ei yhtenä päivänä käyty niiden luona. Eivät olleet. Sen sijaan Tatankalla kalisi suussa ja kun vähän raotin huulia katsoakseni, mitä siellä on, niin siellähän oli pikkuruiset hampaat! Niitä on mitä ilmeisemmin mukava napautella vastakkain. Karin piti vielä illalla käydä katsomassa uusia hampaita ja samalla toi tammat sisälle.
