Päätettiin, että nyt kokeillaan mammoja lapsineen samoihin lankoihin. Mua jännitti aika paljon. Siirto meni hyvin ja kun tammat päästettiin irti, niin ne painoivat turpansa maahan ja alkoivat syödä. Ei todellakaan suuria tunteita. Tatanka on saanut oman riimunsa, mutta se on oikeastaan päässä siirtymien aikana vain muodon vuoksi. Se kulkisi tamman vierellä aika hyvin, mutta tilanne on aina heti päällä, jos reitin varrella on muita hevosia. Jompi kumpi panikoi. Varsat tarjosivat tietenkin kekkalointia, mutta olivat vielä turvallisen välimatkan päässä toisistaan. Kovastihan niitä kiinnostaa, mutta samalla vähän pelottaa. Tammat sietävät toisiaan ja parin metrin välimatkalla voivat olla toisistaan. Mutta onhan tuo nyt ihana juttu. Mä olin oikeastaan täysin varma, että ei tule onnistumaan, kun langoilla on pitänyt niin paljon irvistellä ja tallissa raivota. Puolin ja toisin.
Iltapäivällä Karia kaivattiin fiksaamaan yhtä kengitystä ja lähdin samalla laitumen äärelle ihmettelemään. Juha tunki pykälään. Siinä kun katseltiin menoa, niin eikös varsa poukkaissut kikkaillessaan lankojen välistä turvakujalle. Ennen kuin kukaan ehti hermostua se pomppasi takaisin. Pari askelta otti kujaa pitkin, mutta sitten kai totesi, että ei hyvä ja kiireesti pois. Alalanka jäi tietenkin kinttuun kiinni, mutta varsin nopeasti pyristeli siitäkin irti. Äitinsä tyttö. Kävin tutkimassa vauriot. Ei tullut mitään. Heinien avulla sain langankin takaisin paikoilleen. Tälliähän varsa on ottanut jo useampaan kertaan, mutta ei tunnu siitä suuresti välittävän. Vähän ihmettelee vaan. Illalla haettiin ne taas sisälle. Itse talliin sisälle tuleminen on ehkä suurin haaste.