Aamulla vietiin taas typykät pienelle laitumelle. Joka aamu arvotaan, että laitetaanko ne Penen ja Pamelan kanssa yksiin, mutta mua hirvittää, kun Tatanka on niin kamalan pieni vielä. Näin ollen rontattiin ne Sellan odotusajan pienelle laitumelle. Ehkä huomenna, ajattelin. Hetki taas katseltiin touhuja ja sitten kiirehdimme kotiin ja kodin kautta Savijärvelle. Käynnissä oli kv-valjakkokisat ja matka oli kutsuttu paikalle silmäilemään menoa sillä silmällä, että vuoden päästä järjestettäisiin yhteiset kv-kisat.
Mä en ole valjakkokisoissa ollut muuta kuin Babolnassa katsellut endurance-osuutta sivusilmällä oman toimen ohella. Oli siis ihan kiinnostavaa nähdä kisat käynnissä. Samalla sain vaihdettua kuulumiset muutaman tutunkin kanssa. Paljon oli liiton väkeä paikalla ja yleisöä muutenkin aika kivasti. Yhdistelmäkisoja ajatellen infra on enemmän kuin ok. Jos vaan reitit saadaan rakennettua, niin homma varmasti toimisi. Paljon näytti olevan toimihenkilöitä ja se tulee olemaan meidän yksi heikkous, että Sipooseen on varmasti kamalan pitkä matka kaikilla vapaaehtoisilla. Mutta nähtäväksi jää. Ensi vuonna jos saataisiin homma alkuun, niin seuraavan vuoden PM-kisat olisivat sitten myös samalla metodilla. Tanjalla tässä on pienoinen projekti ja heinäkuun aikana vielä kokoustetaan aiheen tiimoilta. Tässä on nyt taas hanke, johon pitäisi jokaisen mr-harrastajan kantaa kortensa kekoon ja toivottavasti näin myös käy.
Samaan aikaa toisaalla (Kristinehamnissa) kilvoiteltiin NBCH:n merkeissä. Kuten kuvitella saattaa, niin jätettiin kinkerit suosiolla väliin. Kuten Kaija Savijärvellä totesi, kisoja tulee jatkossakin. Aamusta asti seurailtiin kisan etenemistä. Olin tosi iloinen, että koko porukka pääsi etenemään lenkki kerrallaan. Tasaista suoritusta tekivät ja kun kisa kääntyi loppupuolelle, niin alkoi tapahtua. Nea lähti viimeiselle lenkille kuin ohjus. Olivat muistaakseni jollain sijalla 13 ja maalilinja ylittyi sijalla 5. Aivan mahtavaa! Tämä oli sitä verta hyvä veto, että parin muun tasaisen varman suorituksen ansiosta joukkueemme saavutti hopeamitalin!! Pronssia olimme komiteana uskaltaneet odottaa, joten tavoitteet ylittyivät ja Nean 5. sija oli erittäin yläkanttiin. Kovia naamoja jäi taakse ja reitin varrelle.
Kari lähti vielä illalla Ritasiin ja seitsemältä meillä oli taas varsan ja tamman sisäänotto edessä. Kokeillaan oikeastaan joka kerta vähän erilaisia variaatioita. Sella on aika suojeleva ja jos reitin varrella on muita hevosia, niin helposti tulee kaaos. Mitään merkittävää läpimurtoa ei ole vielä parissa päivässä saavutettu. Varsa kasvaa mieletöntä kyytiä. Yritetään ottaa kuvia ja videota mahdollisimman paljon, jotta kehityksen voi myöhemmin havaita kuvamateriaalista. Kuvia on mennyt julkaisuunkin jo siinä mittakaavassa, että taitaa suurinta osaa some-kavereistä olla kurkkuaan myöten täynnä varsakuvia.