Kahdeksaksi tallilla ja tammat laitumelle. Pikku-kekkula jaksaa sitten aina ilahduttaa. Se on niin hauska poukkoilija. Riimu ei miellytä sitä ollenkaan ja kikkailee kahta kauheammin, että saisi narut pois päästään. Varsinkin riimu päässä sen ravi näyttää hienolta, kun se on mahdollisimman pomputtavaa. Koko otus on kuin superpallo ja lähtönopeus on räjähtävä. Aamuviennit ovat alkaneet sujua. Sellakin menee reippaammin ja varsa kulkee irti perässä. Mitään poikkeavaa ei vaan saa tulla vastaan, muuten on heti iso huoli ja ongelma. Mutta aamuisin harvoin on mitään tilanteita, vaan homma menee hyvin. On nyt tehty niin, että Kari vie Sellaa, sitten tulee Tatanka ja mä tulen takamiehenä. Ehkä tämä on paras tyyli.
Kun homma oli hoidettu, niin juotiin kahvit ja lähdettiin kohti Ridasjärveä. Hanna lähtee Urhon kanssa lauantaina kisoihin hakemaan itselleen kokemusta ja Urholle hyvää treenilenkkiä. Kari otti Hopon kaveriksi ja lähtivät kartoittamaan maastoja puolentoista tunnin lenkillä. Muutama takapakkikin tuli, sillä yksi merkittävä kartasta katsottu paikka oli ummessa ja siitä ei ollut mitään mahdollisuutta päästä kulkemaan. Aika merkittävä reitti. Jos sitä ei voi käyttää, niin pakosti tulee asfalttia aina lenkin loppuun ja alkuun. Kari totesi, että menee verkoista, mutta mun mielestä on tympeää mennä asfaltilla, Syö kenkääkin raskailla hevosilla merkittävästi. Tänään taisi olla kesän ensimmäinen hellepäivä. Tallin edusta on tukahduttavan kuuma. Kari on saanut hyllyt lähes valmiiksi, joten jäin selvittelemään kamoja ja lataamaan niitä hyllyyn. Kyllä meille on kertynyt hevosrojua aivan järkyttäviä määriä. Mä olen haalinut loimiakin aina kaikkialta, jos joku on jotain tarjonnut. Noh, nythän on niin, että rääpäleelle tarvitaan aikanaan myös palttoota päälle, joten säilön kiltisti kaiken odottamaan tulevaa mahdollista käyttöä. Mutta totuuden nimissä täytyy todeta, että yhtään satulahuopaa tai loimea ei enää tarvita!
Kun saapuivat lenkiltä, niin pojilla oli aika kova hiki. Ja paarmat olivat saapuneet iloksemme. Hanna oli käynyt ojassa, mutta ei onneksi pudonnut tai loukannut hevosen jalkoja. Olivat sitä mieltä, että kivaa hiekkatietä on määräämättömiä määriä. Hyvä niin. Hevoset olivat molemmat tuntueent hyviltä. Hopo toki vähän jäänyt vauhdissa, mutta ehkä se annetaan sille jo anteeksi. Hevoset pestiin ja myrkytettiin. Olin löytänyt kätköistäni jotain omatekemiä ötökkämyrkkyjäkin. Heitin kaikki pois. Teollisilla mennään. Jos eivät auta kuin hetken, niin sitten on niin. Paras suoja taisi tulla kummallekin välittömän piehtaroinnin ansiosta. Hanna ja Kari veivät poitsut laitumelle ja mä löin tallilla paikat nippuun. Jotain sain taas aikaiseksi. Vähän pelottaa, että ennen elokuuta ei ole kaikki valmista, kun arki koittaa.
Seitsemäksi kiiruhdettiin taas Tiipiille hakemaan tammoja sisälle. Sama metodi kuin aamulla. Se ei toiminut ihan niin hyvin, sillä Tero otti vähän kierroksia tarhassaan ja varsa otti ritolat. Sella sai paniikin ja peruutti vetäen äijää perässään. Mä hyppäsin ojan yli ketterästi kuin peura. Tilanne rauhoittui hetkessä. Sella tosin otti pienen harha-askeleen ojan puolelle, mutta muutoin tilanne oli nopeasti hallinnassa. Sitten miniatyyrihevonen poukkoili taas tyytyväisesti mammansa kupeessa. Tallin tuplaovi ei ollut auki ja siitä syystä vähän meni neuvotteluksi ja vauhdikkaaksi myös homman viimeistely. Suorituksesta antaisin kuitenkin puhtaan kasin. Kyllä se siitä, vähitellen. Taitaa olla pienimuotoinen ohjelmanumero, miten Sella ja Talla kunakin iltana talliin saapuvat. Mutta kuitenkin on mielestäni parempi tulevaisuutta ajatellen, että varsa on tallissa, jossa on eloa ja väkeä. Tottuu ainakin kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaankin.