Kesäkuu alkaa olla lopuillaan. Nopeasti se meni ja montaa ihan oikeaa kesäkeliä ei edes ollut. Samoin oli viime vuonna, jotkut muistavat ja joitain todella kylmiä kesäkuita on ollut muitakin, mutta tympeäähän se on silti. Kyllä kesällä kuuluu paistaa aurinko ja lämpötilan olla n. 20 astetta!
Aamu alkoi jo rutiiniksi muodostuneella tavalla, eli viemällä tyypit laitumelle. Homma meni hyvin. Katseltiin hetki tammojen aamutouhuja. Ensin vähän syödään ja juodaan ja sitten Sella juoksuttaa varsaa pari kierrosta. Vaikka Penen kanssa välit ovat viileät eikä Pamelakaan saa Tatankan luokse mennä, niin silti Sella hakeutuu toisen tamman läheisyyteen ja tänään jäivät jo ruunalaitumen välittömään tuntumaan.
Kari lähti viimeistelemään hyllyproggistaan ja minä odottelin Beaa ja Lindaa tekemään varsakatselmustaan. Tatankaa kiinnosti neonväreihin pukekutunut pieni ihminen. Sella piti kuitenkun huolen, että kamalan pitkäksi aikaa eivät jääneet vieraiden luokse.
Iltapäivällä oli ohjelmassa rankkaa kamojen hyllyttämistä sadetta piilossa. Tallitupa ja varustehuone alkavat olla vähitellen valmiina. Valaistusta ja sisustuksellisia elementtejä täytyy vielä lisätä. Mun riippumatolle on koukut, mutta riippumatto vielä puuttuu. Hopon ja Urhon kamat saatiin aika hyvin hyllyihin. Kyliksellä käytiin pyörähtämässä, niin kuin asiaan kuuluu. On hienoa, että joku vielä jaksaa yrittää pitää tuon tyyppisiä puoteja avoinna. Vettä tuli aika rankasti kuuroissa ja ukosti. Mietin, mitenkähän varsa on suhtautunut ensimmäiseen kasteeseen.
Mentiin vähän etukenossa hakemaan tammoja sisälle. Tatanka ei olisi millään halunnut riimua päähänsä. Kari sai oikein taiteilla. Homma lähti taas reippaasti käyntiin, mutta sitten tammalaitumen porukka tuli varsaa ihmettelemään. Se ei sopinut Sellalle ja taas äijää vietiin ja taas mä sain hypätä puskaan. Kävivät ottamassa laitumen kautta vauhtia. Kun tammat seisoivat paikallaan, niin niistä pääsi ohi, mutta liikkuvat hevoset ovat siis pahasta. Loppuhuipennus oli kuitenkin hyvä, sillä pikku-tammakin tuli omin avuin sisälle talliin ja karsinaan. Jos ei alkuhässäkkää huomioida, niin uusintayrityksellä saatiin kaksikko ilman välikohtauksia laitumelta karsinaan asti.
Kari oli hakenut pyyhkeet valmiiksi ja rääpäle sai ekan ”loimituksen”. Molemmat saivat pyyhkeen päälleen ja perinteistä hinkkausta. Varsa ei ollut asiasta moksiskaan. Joku siinä kävi nauramassa, kun Sellan selässä oli sininen kylpypyyhe ja varsan selässä saman värinen käsipyyhe. Joka päivä tulee jotain uutta. Ghita lausui ääneen, että kyllä Tatankalta vaaditaan paljon, kun se on kolme viikkoa Pamelaa nuorempi ja siltä odotetaan, että osaa jo samat asiat. Yhdyin tähän. itse syyllistymme tuohon eniten, että vertaamme meidän rääpälettä toiseen varsaan ja harmittelemme, kun se ei kaikesta vielä suoriudu yhtä hyvin. Pitäisi muistaa, että tyyppi on vasta viikon vanha!!!