Urholla pitkän lenkin päivä. Kari puri hammasta ja lähti liikkeelle sateesta huolimatta. Ennakkoon oli luvattu iltapäiväksi jopa myrskyä, joten ratsastus oli tarkoitus hoitaa aamusta alta pois. Kun äijä pääsi laitumille, niin koko kolmikko oli tyytyväisenä ladossa. Hieno homma, että tulevat toimeen. Hempallekin tärkeää, että saa lajikavereita ja talvella on kuitenkin tarkoitus, että tarhaavat porukassa. Säästää kaikilta aikaa ja vaivaa.

Kari teki n. 30 kilsan lenkin. Kävivät ampumaradan tuntumassa, jossa ruuti kärysi ja laukaukset paukkuivat. Äijä oli tyytyväinen, kun hevonen ei suuremmin edes korvaansa lotkauttanut. Toinen yllättävä kohtaaminen tapahtui, kun iso irtokoira ampaisi kylätiellä kohti raivokkaasti haukkuen. Omistaja karjui perään naama punaisena, mutta turhaan. Urho ei hommasta huolestunut ja äijää taas sisäisesti hymyilytti. Koiraukko pyyteli kamalasti anteeksi ja äijä pääsi toteamaan, että eipä tässä mitään, koiriin on totuttu. Urho on kyllä viileä tyyppi. Jokaisella hevosella on heikkoutensa ja vahvuutensa. Voi kun joskus tulisi kohdalle hevonen, jonka heikkoudet ovat niin mitättömiä, että tulosta syntyisi. Niitä on harvassa, mutta saahan sitä aina toivoa.

Mulla oli taas alkeiskurssi pyöräytettävänä läpi. Ihana tavata uusia ihmisiä, joilla on hinku lähteä lajin pariin ja tarkastella hevostaan ja omaa tekemistään uudella tavalla. Saattaa olla, että vielä tämän vuoden aikana nähdään taas pari uutta ratsukkoa lähtöviivalla. Kun tarkastelen tämän vuoden tulokkaita, niin suhteellisen moneen olen alkeiskurssien yhteydessä törmännyt. Jokaisen etenemistä on kiva pienen välimatkan päästä seurailla. Toisen etenevät rivakammin ja toisen maltillisemmin, mutta tosi moni kursseille osallistunut on jo alkuun päässyt.

Kari haki Jarkon kaveriksi ja tekivät iltapäivällä loput purkuhommat tallilla. Vielä kun saadaan pupula siivottua, niin siivoustyöt on tehty. Päivän päätteeksi lähdettiin hakemaan tammoja sisälle. Ne oli kuitenkin jo haettu, joten tyydyttiin lepertelyyn ja harjailuun. Tanka tykkää todella kovasti harjaamisesta, niin kuin äitinsäkin. Se seisoo paikallaan, kuin pieni patsas ja kun harjaaminen lakkaa, niin heti kohta pyytää lisää. Mivan tuoma harja on ihanan pehmeä ja kyllä sillä kelpaa harjata. Rasvattiin vähän pieniä nirhaumia kummassakin. Samalla tajusin, että laikut, joita olin kuvitellut karvattomiksi olivatkin jo tumman karvan peitossa. Rautias varsa alkaa muuttua tummaksi. Joten kyllä siitä kimo tulee, vaikka joku jo ehti kommentoimaan, että ei varmasti tule.

Traileri pääsi aamulla soveltavaan käyttöön, kun se pakattiin täyteen Jarkon ja Jennin tavaroita, jotka rontattiin Järvenpäähän. Olen aika mielissäni, että muuttivat tähän lähelle. Meinasin tunkea tallireissulta kylään jo heti, mutta toivoivat visiittiä vähän myöhemmin. Kai se on sitten pakko antaa omaa tilaa ja rauhaa.

Muuttopuuhan jälkeen lähdettiin tallille. Pistettiin pojat valmiiksi ja kivassa t-paitakelissä päästiin metsään. Muisteltiin meille kertaalleen näytetty metsäpolku ja osattiinkin kääntyä aina oikeasta kohdasta. Se on kiva kiipeilyreitti, mutta vaatii hevoselta keskittymistä, jotta katsoo mihin astuu. Ylös on helppo kivuta, mutta Hopon kanssa vähän pelkään alamäkiosuuksia. Osa reitistä on aika märkää. Se nyt ei ole ihme tällaisen kesän jälkeen, mutta syksyllä tuonne ei taida olla mahdollista mennä, jos ei elokuu ole edeltäjiään huomattavasti kuivempi.

Tunti taaperrettiin metsässä ja hiekkakuopalla. Kun palailtiin laitumelle, niin Hanna oli saapunut paikalle. Laiteltiin kukin hevostamme ja keksittiin, että kokeillaankin niitä nyt samoihin lankoihin. Riimut jätettiin päähän ja kolmikko nakattiin laitumelle. Turvat painuivat maahan. Hemppaa olisi vähän kiinnostanut käydä Urhoa nuuhkaisemassa, mutta se ei sopinut Hopon pirtaan. Muuta ongelmaa ei ollut. Seurailtiin tilannetta ja tehtiin niille kuja pihattoon. Hemppa otti omaa tilaa, mutta hetkeä myöhemmin tuli laukoilla ja pukitellen takaisin. Hanna kirkui kauhusta. Tässä oli kaikki näyttävyys.

Nea kilpaili Venäjällä Zerolla. Hyvän hevosen oli likka saanut alleen ja tulos oli sen mukainen. Pitkin päivää silmäilin kisan etenemistä ja voittohan sieltä napsahti. Tämä on ollut Nealle ja ERTF:lle todella hyvä vuosi. Saa nähdä, miten EM-kisat sujuvat. Toivotaan, että Solo on parhaassa mahdollisessa iskussa ja ratsukko yltää parhaimpaansa. EM-kilpailut ratsastetaan 12.9. Bratislavan lähellä hevoskeskuksessa nimeltä Samorin.

Kotimatkalla kurvattiin Tiipiin kautta ja haettiin tammat sisälle. Jotain kränää oli taas ollut, vaikka haku onnistui ilman ristiriitoja. Tällä kertaa Penellä oli pientä vekkiä sisäreisissä. Kuitenkin, kun Pene jäi pihalle kävelemään ja Sella tuotiin sisälle, niin kamalasti piti huutaa perään ja hätäillä, että mihinkäs ne kaksi muuta jäi. Selittämättömät ovat tamman aivoitukset. Hannakin tuli kurkkaamaan varsaa ja totesi, että onpa se mielettömästi kasvanut.

Kari kävi vielä illalla sirkkelöimässä jotain ja kävi samalla alkuyön hämärissä katsomassa tilannetta. Rauhallista oli. Ennakkoon mietittiin, että vaaranpaikat on meidän virittämällä kujalla tai sisätiloissa. Ainakaan yöhän mennessä ei epäsopua ollut syntynyt.

Aamulla ajelin ensin varsalaan. Siellä elo leppoisaa laitumella. Tatanka kasvaa ja komistuu, vahvistuu ja oppii koko ajan uutta. Sellan on kanssa vahvistunut niin paljon, että syömistä täytyy alkaa rajoittamaan. Se on kohta yhtä paksu, kuin ollessaan viimeisillään. Vietin leppoisan hetken laitumella ja lähdin sitten Ridasjärven suuntaan. Iltapäiväksi oli luvattu taas sadekeliä, joten ajattelin hoitaa tallikäynnit ennen sitä. Pojat olivat myös leppoisalla tuulella. Juosten tulivat vastaan ja Hopo varsinkin oli sitä mieltä, että juuri tänään sopii rapsuttaa ja seurustella. Ainahan se ei alkuunkaan käy. Jos yritin antaa huomiota Urholle, niin paappa tunki väliin ja hätyytti kaverinsa kauemmas. Kumpikin sai harjauksensa, myslipalansa ja TLC:tä. Olemme nyt siirtyneet Cavalorin sokerittomaan mysliin. Koko porukalle se ainakin maistuu hyvin. Kukaan ei sylje kuppiin. Seuraillaan vielä sisäruokintakauden alku tilannetta ja jos tuota on niin hyvä, kuin mitä se vaikuttaa, niin otetaan se myyntiin. Olisi matkaratsuille ja miksi ei muillekin erinomainen tuote juuri tuon sokerittomuutensa ansiosta.

Pyörähdin vielä tallilla. Naama musteni taas heti, kun näin sen pahuksen rangan keskellä pihaa. Vaijerikin roikkui poikki pihatien. Passitin Karin illalla huudattamaan moottorisahaa sen verran, että mun ei tarvitse katsella sitä helvetin puuta enää yhtään kertaa. Tein askareeni tallilla ja suuntasin kotiin.

Kesäkelit jatkuvat yhtä syksyisinä kuin aiemminkin. Ei mitään muutosta sillä saralla, paitsi että illat ja aamut alkavat olla pimeitä ja näin ollen kun viiden aikaan taas heräilin, niin sainkin sytytellä kynttilöitä ympäri taloa. Odotettavissa oli aamuvieraita, sillä Nina ja Nea olivat lähdössä Venäjälle kisoihin. Meidänkin piti sinne lähteä, mutta Karin työt eivät antaneet mahdollisuutta tässä kohtaa olla poissa. Piipahtivat siis meillä matkan varrella ja tietenkin käytiin myös varsaa katsomassa. Nina kehui Tatankaa kovasti. Vaikutuksen teki se, että varsa heti meidät nähdessään lähti kipittämään porttia kohden Erityisesti rääpäleen rohkeus ja sosiaalisuus tuli huomioitua. Unohtamatta jalkoja. Nina jakoi käsityksmme, että siitä taitaa tulla aika iso. Nea otti varsaselfieitä ja sai kyllä Tatankan jakamattoman huomion. Vähän liikaakin.

Kun äiti ja tytär lähtivät Moskovan suuntaan, niin mä lähdin Ridasjärvelle. Vietin taas laitumella laatuaikaa. Hevoset olivat hyvällä tuulella ja tulivat taas juoksujalkaa vastaan. Hopo oli kyllä kamalan mustis siitä, jos yhtään vietin aikaa Urhon kanssa. Tökki kaverinsa kauemmas ja tunki itsensä liki. Kärpäsiä oli jo jonkin verran, joten hain ötökkämyrkyn, mutta sen laittaminen oli jotenkin Urhon mielestä kamalan vaikeaa. Hopon sain sumutettua ja kärpäset kaikkosivat ainakin hetkellisesti.

Kävin vielä tallilla ja se surullisen kuuluisa puu vaijereineen lojui maassa ja tulin heti ärtyneeksi! Caro kävi kyselemässä, miten asia etenee. No eihän se vielä oikein etene mitenkään. Lomakausi ja kaikkea. Laitoin Karille viestiä, että voisi pätkiä sen puun ja hoitaa pois mun silmistä. Näin tapahtui ja ilta vierähti Karilla moottorisahaa huudattaen. Talliprojekti ei edennyt, mutta eipähän tarvitse katsella sitä puuta enää!!

Kävin aamulla tervehtimässä tammat ja ajelin siitä poikien laitumille. Vaikka on jotain harmittavia juttuja, niin hevosten kanssa ne aina haihtuvat. Harjailin heput ja vietin siellä muutenkin tovin aikaa. Turpa on maassa koko ajan ja sen toki huomaa. Mutta kesä on lyhyt, joten nauttikoot nyt. Tallilla olisi kamalasti hommaa ja syksy on liian lähellä. Joudumme varmasti aika tarkkaan miettimään syksyn kisareissuja, mihin on mahdollista ajankäytöllisistä syistä lähteä.

Liitosta tuli tieto, että Alina ja Nea lähetetään EM-kisoihin. Olin lupautunut jojoksi, jos edustajat lähetetään. No näin nyt sitten kävi, joten syyskuun puolessa välissä on tiedossa reissu Slovakiaan. Hienoa päästä mukaan ja olisin ihan pitelemättömän innoissani, mutta vähän fiilistä laimentaa se, että hommaa olisi kotonakin ja vapaa-aika on kortilla ja töistä joutuu tietenkin ottamaan taas vapaata. Pieniä hidasteita kuitenkin vaan.

Päivä arvottiin, että tuleeko Miva moikkaamaan varsaa vai ei. Sääennuste oli aika surkea. Päätettiin kuitenkin uhmata kohtaloa ja sadetakit kainalossa mentiin tallille. Karilla oli Ridasjärvellä hoidettava asia, mutta liittyi vähän myöhemmin joukkoonsa. Ehdittiin Mivan kanssa jo hakea tammat sisälle ennen kuin Kari tuli. Miva toi tuliaisina valtavan säkin leipää ja Tatanka sai ensimmäisen oman harjansa. Miva oli aivan häkeltynyt siitä, että vielä ei ollut harjalaatikkoa hommattuna. Harja pääsi heti käyttöön, sillä hevoset olivat ihan kurassa. Kumpikin. Touhuiltiin iltatallitouhuja ja Miva naureskeli pikku-tyypin tomeruutta. Onhan se valloittava pakkaus!

Tanjan kanssa puhuttiin eilen puhelimessa, että kevään ja kesän hevoskuviot ovat olleet aika onnistuneita. Kukaan hevosista ei oireile tai aiheuta kohtuutonta huolta. Yhteenlaskettuna niitä on kuitenkin melkoinen lauma, joten onnea on ollut matkassa. Tänään asia sitten vähän muuttui, kummassakin kuppikunnassa.

Kari lähti aamulla varhain tallille. Odoteltiin kuivikepellettitoimitusta ja samalla hän sitten jatkoi purkuhommeleita. Minä puuhailin kotiaskareita aamulla, mutta todettiin puoli kahdentoista aikaan, että toimitus taitaa olla myöhässä ja lähdin tallille tuuraamaan. Kari lähti töihin ja pellettikuski saapuikin puolitoista tuntia myöhässä. Vittoilin paikan, mihin lavat haluan ja ukko alkoi kääntämään rekkaansa. Itse siirryin sisätiloihin hakemaan hynää, sillä kyseessä oli käteiskauppa. Ja niinhän siinä kävi, että monen sattuman kautta kuski onnistui kaatamaan pihapiiristä suurehkon puun. Sen kanssa olisi ehkä vielä pystynyt elämään, mutta huonontavana asianhaarana oli se seikka, että puu kaatui mun auton päälle! Hyvä muuttui paskaksi. Pelletit jäi 15 metrin päähän sovitusta ja ilmapiiri oli muutenkin aika jäätävä. No mitäpä siinä sitten muuta, kuin korikorjaamon kautta tekemään vahinkoilmoitusta vakuutusyhtiölle. Samaan aikaan toisaalla TT teki kanssa erinomaisia yksilösuorituksia yhdistelmän kanssa, joten illalla oli hienoja kuvia vaihdeltavaksi. Yritän tätä nyt ajatella, että onneksi en ollut autossa sisällä ja materia on materiaa. Tässä tapauksessa tuo auto nyt kuitenkin on mun materiasta se kaikista suurin silmäterä, joten koville ottaa. Kannatti säästää siinä, että tilattiin pelletit ja kuljetukset Virosta. Huomattava säästö!

Puoli neljäksi oli sovittu tapaaminen arvovieraan kanssa, sillä Jonna oli tulossa katsomaan Tatankaa. Mieliala tietenkin nousi, kun päästiin laitumen reunalle. Jonna toi ihanan ”kimpun” porkkanoita. Mammat söivät ne hyvällä halulla, varsat eivät ymmärtäneet hyvän päälle. Sadekuurokin yllätti meidät ja kävimme hörppäämässä välikahvit. Jonna toi tuliaisina nimipäiväpullaa, joka maistui mainiolle, sillä päivän säätämisen ansiosta emme olleen Karin kanssa edes syöneet koko päivänä mitään. Käytiin vielä katsomassa varsoja toiseen kertaan. Kovasti saivat kehuja vieraalta sekä Sella että Talla. Porukalla lyötiin lukkoon, että MM-kisat 2025 ovat tähtäimessä.

Kari lähti vielä kantamaan loput pelletit sisälle, sillä yöksi oli taas luvattu rankkaa sadetta. Päivän fiilikseksi jäi kuitenkin harmitus, vaikka talven kuivikkeet on nyt myös kannettu talliin sisälle.

Kari lähti aamulla töihin. Minä nautin vielä muutamasta lomapäivästä, joten aamupäivällä suuntasin ensin varsalaan. Mervi oli mönkkärin kanssa niittohommissa ja varsan hörisivät varsalle kuin parhaalle ystävälleen. Mervi houkutteli typykät nuuhkaisemaan toisiaan. Siitä seurasi se, että Tatanka antoi Pamelalle näykkäisyn. Kumpikin pelästyi ja sinkosivat tahoilleen. Käväisivät vielä muutaman kerran lähes iholla, mutta singahtivat sitten taas karkuun. Hassuja tyyppejä. Tammoille avattiin lisää tilaa ja lähipäivinä tallille tulee kolmas tammavarsa-yhdistelmä. Tatanka oli taas niin seuran ja hellyyden kipeä, että en meinannut millään raaskia lähteä pois. Ikävä kyllä koko päivää ei voi viettää sitä ihaillessa.

Poikien luona kaverukset tulivat taas tanner tömisten luokse. Saivat kumpikin pienen annoksen mysliä, että Hopo syö lääkkeensä. Se on kyllä sikamainen tyyppi, kun hotkii ensin omansa ja sitten ihan omistajan elkein ajaa Urhon pois kupiltaan. Muutoin papparainen oli tosi hyvällä tuulella ja jaksoi seurustella pitkän tovin. Sen jälkeen vielä oli myötämielinen Hempallekin. Pojat ovat nyt ottaneet laitumen takaosan enemmän haltuun, kun isäntä kävi niittämässä ylipitkäksi kasvaneen heinän pois.

Iltapäivän ratoksi käytiin vielä Maritan kanssa katsomassa varsaa. Tatanka ja Sellakin tekivät itseään tykö ja katsoja oli jopa vähän hätää kärsimässä. Talla jopa kutsui pienikokoista tutustujaa leikkiin. Laumana kuljettiin taas pitkin laidunta ja Marita oli kyllä vähän hermostunut tilanteesta.

Päivän päätteeksi Kari kävi vielä hakemassa tammat sisälle. Varsa kulkee jo aika rehvakkaasti ja kävi vähän moikkaamassa pihalla oleillutta väkijoukkoa, jolla oli koiriakin mukana. Metrin päässä, ei ihan kosketusetäisyydellä kuitenkaan. Kari oli vielä tallissa putsannut kummaltakin tammalta kaviot. Hyvin meni, pienemmälläkin.

Oltiin myöhässä heti aamusta asti. Piti lähteä kotoa seitsemältä ja tallilta kahdeksalta. Toisin kuitenkin kävi. Pojillakin oli kauneusunet kesken, kun päästiin paikalle. Kumpikin katseli mua kuin pähkähullua, kun ilmestyin laitumen reunamille. Urho sieltä kuitenkin houkuteltiin mukaan. Lastaukseen on kehittynyt omat rutiinit ja iso vaalee menee nykyään kyytiin ihan kivuttomasti. Päästiin reilu puoli tuntia myöhässä liikenteeseen. En tiedä, mitä olin aiemmin google mapsista katsonut, mutta matka oli pidempi ja hitaampi, kuin olimme ajatelleet. Näin ollen olimme kohteessa tunnin myöhässä! Kari oli luvannut laittaa Fantalle puuttuvan etukengän paikalleen, mutta teki sitten vähän muutakin remppaa ja kävivät Jarin kanssa kengityskeskustelua. Joten loppujen lopuksi harjoituksen alkaminen tapahtui useamman tunnin myöhässä. Hevoset laiteltiin kuitenkin valmiiksi ja elektroniikka aseteltiin kohdilleen ja lenkki saattoi alkaa.

Tarkoitus oli tehdä 30km:n lenkki keskinopeudella 15km/h ja edetä mahdollisimman tasavauhtisesti. Samalla yritettiin löytää asennossa korjattavia juttuja. Ratsukot etenivät omaan tahtiinsa ja me Jarin kanssa ajeltiin autolla edessä tai takana, kuvattiin ja huollettiin. Keli oli kelvollinen: ei satanut ei paistanut. Edellisen päivän sade oli pehmentänyt pohjatkin mukavasti, joten hyvä oli lasketella menemään. Aluksi Fanta ja Samur olivat ihmeissään ja arvelivat varmaankin, että menevät keskenään ihan hömpöttelyvauhtia. Aikoivat varmaan antaa ison valkoisen mennä omia teitään. Mutta muutaman kilsan jälkeen niille tuli selväksi, että oli tarkoitus mennä sen ison kanssa samaa tahtia ja sen määrittämällä vauhdilla.

Kolmikko aiheutti vähän ihmetystä kiitäessään ohi talojen ja muiden ulkoilijoiden. Olivat sonnustautuneet edustaviin asuihin ja näyttivät kyllä tosi hyviltä, kun kolmen hevosen voimin pistelivät menemään. Jari sitten vaihtoi ihmisten kanssa kuulumisia ja selitti, mistä tässä oikein on kyse. Muutama huolto pidettiin. Aluksi ei asennoissa ollut mitään huomautettavaa, mutta sitten vähitellen alkoi ilmetä erilaista liikettä, joka olisi hyvä kitkeä pois. Paino helposti valahtaa jommallekummalle puolelle ja jalkaterät elävät omaa elämäänsä. Ja ongelmahan näissä on aina se, että ratsastajalle asento tuntuu hyvältä ja oikealta, vaikka se ei silmämääräisesti enää sitä ole. Pikku-Heidin hankaumat eivät ole vieläkään täysin parantuneet ja siitä syystä tämä harjoitus ei tullut parhaaseen mahdolliseen paikkaan. Kipua uhmaten lenkki kuitenkin vietiin läpi. Sitkeää tekoa on tämäkin matkaratsastaja ja onneksi ei saatu mitään merkittävää lisävauriota aikaiseksi.

Lenkki tehtiin ihan aiotulla tavalla. Vähän jopa nopeammin, koska ottivat loppuun hyvän, pitkän laukkavedon. Palautuminen oli kaikilla nopeaa. Urhon sykket olivat heti minuutin sisällä 79, 67 ja 62. Juoksutettiin vielä päälle, kun syke oli kohdillaan. Olin koko kolmikkoon erittäin tyytyväinen. Tekivät sen, mitä oli sovittu ja hevoset palautuivat äärettömän hyvin. 31 km tehtiin keskinopeudella 15.8 km/h. Tämän tyyppiset yhteislenkit (kilpailunomaiset harjoitukset), joissa on ennakkoon sovittu reipas vauhti ja edetään porukalla sovitusti, ovat kyllä suositeltavia harjoituksia kaikille tehtäväksi vaikkapa kerran kuussa. Yksin treenaamisessa on omat hyvät puolensa, mutta varsinkin yhteislähtöä pelkäävän kannattaa ehdottomasti haalia joku porukka kasaan ja tehdä näitä reippaita yhteislenkkejä kotikonnuilla. Ja lenkin päälle aina palautumisen tarkastus mittaamalla syke ja loppujuoksutus, niin sekin tulee rutiiniksi niin ratsastajalle kuin hevosellekin. Vie kilpailu-uraa merkittävästi eteenpäin, jos vaan jaksaisi sen palautumisen tarkistaa ja tehdä loppujuoksutukset. Suosittelen.

Urho pääsi vielä suihkuun ja saunaan ja ahdettiin itseemme Marin tekemät herkkuleivät. Kotimatka sujui hyvin, rankassa sateessa. Ja voi sitä konserttia, kun koppi ilmestyi laitumille. Hopo huuteli tietenkin eniten, mutta Urho vastaili takaisin niin että koppi tärisi. Myös muut huutelivat kilpaa ja toivottivat matkalaisen tervetulleeksi. Ja kun päästin Urhon Hopon luo, niin paappa nuuskutti sen kauttaaltaan läpi. Missä ihmeessä se nuori mies olikaan taas ollut!?!

Varsalaitumella meno on railakasta. Pienet saavat tutustua erilaisiin asioihin, niin kuin asiaan kuuluu. Nyt on ollut vuorossa lähikontakti mönkkäriin, kun laitumelta on niitetty heinää. On siinä pienillä tammoilla ihmettelemistä. Joka päivä tulee jotain uutta, joka täytyy kohdata ja niin se maailma tietenkin laajenee. Vähitellen ja turvallisesti.

Tallilla käytiin hetki puuhailemassa. Isot varustekaapit on viety sinne, joten järjestelyhommaa riittää mulla ja Karilla nikkarointia. Illalla pakkailtiin vielä seuraavan päivän kamat. Karilla alkaa loma olla lopussa ja kyllä muakin hirvittää, että kohta on elokuu!

Iltapäiväksi oli uhkailtu rajuja ukkosia tulevaksi, joten paineltiin tallille aamupäivällä. Hinkattiin hevosia puhtaaksi pieteetillä ja se otti taas oman aikansa. Erika tupsahti fillarillaan paikalle ja näin ollen saatiin opas matkaan mukaan. Ötökkämyrkyt vielä pintaan ja liikkeelle. Hienosti Urhokin jo sietää suihkuttelun.

Löydettiin mahtava polkuverkosto ja oivia kiipeilyreittejä. Tuon tyyppisiä on aina vähän kaivattukin, että voi edetä hitaasti ja hevoset joutuvat nostelemaan kinttujaan ja keskittymään etenemiseen. Oikein, oikein kiva. Kierrettiin pari hiekkakuoppaa ja palailtiin kaikessa rauhassa takaisin laitumille juuri parahiksi, kun taivas alkoi tiputella vettä.

Kiirehdittiin vielä hetkeksi tallille touhuamaan ja sitten kotiin ja muihin askareisiin.