Oltiin myöhässä heti aamusta asti. Piti lähteä kotoa seitsemältä ja tallilta kahdeksalta. Toisin kuitenkin kävi. Pojillakin oli kauneusunet kesken, kun päästiin paikalle. Kumpikin katseli mua kuin pähkähullua, kun ilmestyin laitumen reunamille. Urho sieltä kuitenkin houkuteltiin mukaan. Lastaukseen on kehittynyt omat rutiinit ja iso vaalee menee nykyään kyytiin ihan kivuttomasti. Päästiin reilu puoli tuntia myöhässä liikenteeseen. En tiedä, mitä olin aiemmin google mapsista katsonut, mutta matka oli pidempi ja hitaampi, kuin olimme ajatelleet. Näin ollen olimme kohteessa tunnin myöhässä! Kari oli luvannut laittaa Fantalle puuttuvan etukengän paikalleen, mutta teki sitten vähän muutakin remppaa ja kävivät Jarin kanssa kengityskeskustelua. Joten loppujen lopuksi harjoituksen alkaminen tapahtui useamman tunnin myöhässä. Hevoset laiteltiin kuitenkin valmiiksi ja elektroniikka aseteltiin kohdilleen ja lenkki saattoi alkaa.
Tarkoitus oli tehdä 30km:n lenkki keskinopeudella 15km/h ja edetä mahdollisimman tasavauhtisesti. Samalla yritettiin löytää asennossa korjattavia juttuja. Ratsukot etenivät omaan tahtiinsa ja me Jarin kanssa ajeltiin autolla edessä tai takana, kuvattiin ja huollettiin. Keli oli kelvollinen: ei satanut ei paistanut. Edellisen päivän sade oli pehmentänyt pohjatkin mukavasti, joten hyvä oli lasketella menemään. Aluksi Fanta ja Samur olivat ihmeissään ja arvelivat varmaankin, että menevät keskenään ihan hömpöttelyvauhtia. Aikoivat varmaan antaa ison valkoisen mennä omia teitään. Mutta muutaman kilsan jälkeen niille tuli selväksi, että oli tarkoitus mennä sen ison kanssa samaa tahtia ja sen määrittämällä vauhdilla.
Kolmikko aiheutti vähän ihmetystä kiitäessään ohi talojen ja muiden ulkoilijoiden. Olivat sonnustautuneet edustaviin asuihin ja näyttivät kyllä tosi hyviltä, kun kolmen hevosen voimin pistelivät menemään. Jari sitten vaihtoi ihmisten kanssa kuulumisia ja selitti, mistä tässä oikein on kyse. Muutama huolto pidettiin. Aluksi ei asennoissa ollut mitään huomautettavaa, mutta sitten vähitellen alkoi ilmetä erilaista liikettä, joka olisi hyvä kitkeä pois. Paino helposti valahtaa jommallekummalle puolelle ja jalkaterät elävät omaa elämäänsä. Ja ongelmahan näissä on aina se, että ratsastajalle asento tuntuu hyvältä ja oikealta, vaikka se ei silmämääräisesti enää sitä ole. Pikku-Heidin hankaumat eivät ole vieläkään täysin parantuneet ja siitä syystä tämä harjoitus ei tullut parhaaseen mahdolliseen paikkaan. Kipua uhmaten lenkki kuitenkin vietiin läpi. Sitkeää tekoa on tämäkin matkaratsastaja ja onneksi ei saatu mitään merkittävää lisävauriota aikaiseksi.
Lenkki tehtiin ihan aiotulla tavalla. Vähän jopa nopeammin, koska ottivat loppuun hyvän, pitkän laukkavedon. Palautuminen oli kaikilla nopeaa. Urhon sykket olivat heti minuutin sisällä 79, 67 ja 62. Juoksutettiin vielä päälle, kun syke oli kohdillaan. Olin koko kolmikkoon erittäin tyytyväinen. Tekivät sen, mitä oli sovittu ja hevoset palautuivat äärettömän hyvin. 31 km tehtiin keskinopeudella 15.8 km/h. Tämän tyyppiset yhteislenkit (kilpailunomaiset harjoitukset), joissa on ennakkoon sovittu reipas vauhti ja edetään porukalla sovitusti, ovat kyllä suositeltavia harjoituksia kaikille tehtäväksi vaikkapa kerran kuussa. Yksin treenaamisessa on omat hyvät puolensa, mutta varsinkin yhteislähtöä pelkäävän kannattaa ehdottomasti haalia joku porukka kasaan ja tehdä näitä reippaita yhteislenkkejä kotikonnuilla. Ja lenkin päälle aina palautumisen tarkastus mittaamalla syke ja loppujuoksutus, niin sekin tulee rutiiniksi niin ratsastajalle kuin hevosellekin. Vie kilpailu-uraa merkittävästi eteenpäin, jos vaan jaksaisi sen palautumisen tarkistaa ja tehdä loppujuoksutukset. Suosittelen.
Urho pääsi vielä suihkuun ja saunaan ja ahdettiin itseemme Marin tekemät herkkuleivät. Kotimatka sujui hyvin, rankassa sateessa. Ja voi sitä konserttia, kun koppi ilmestyi laitumille. Hopo huuteli tietenkin eniten, mutta Urho vastaili takaisin niin että koppi tärisi. Myös muut huutelivat kilpaa ja toivottivat matkalaisen tervetulleeksi. Ja kun päästin Urhon Hopon luo, niin paappa nuuskutti sen kauttaaltaan läpi. Missä ihmeessä se nuori mies olikaan taas ollut!?!