Aamulla ajelin ensin varsalaan. Siellä elo leppoisaa laitumella. Tatanka kasvaa ja komistuu, vahvistuu ja oppii koko ajan uutta. Sellan on kanssa vahvistunut niin paljon, että syömistä täytyy alkaa rajoittamaan. Se on kohta yhtä paksu, kuin ollessaan viimeisillään. Vietin leppoisan hetken laitumella ja lähdin sitten Ridasjärven suuntaan. Iltapäiväksi oli luvattu taas sadekeliä, joten ajattelin hoitaa tallikäynnit ennen sitä. Pojat olivat myös leppoisalla tuulella. Juosten tulivat vastaan ja Hopo varsinkin oli sitä mieltä, että juuri tänään sopii rapsuttaa ja seurustella. Ainahan se ei alkuunkaan käy. Jos yritin antaa huomiota Urholle, niin paappa tunki väliin ja hätyytti kaverinsa kauemmas. Kumpikin sai harjauksensa, myslipalansa ja TLC:tä. Olemme nyt siirtyneet Cavalorin sokerittomaan mysliin. Koko porukalle se ainakin maistuu hyvin. Kukaan ei sylje kuppiin. Seuraillaan vielä sisäruokintakauden alku tilannetta ja jos tuota on niin hyvä, kuin mitä se vaikuttaa, niin otetaan se myyntiin. Olisi matkaratsuille ja miksi ei muillekin erinomainen tuote juuri tuon sokerittomuutensa ansiosta.
Pyörähdin vielä tallilla. Naama musteni taas heti, kun näin sen pahuksen rangan keskellä pihaa. Vaijerikin roikkui poikki pihatien. Passitin Karin illalla huudattamaan moottorisahaa sen verran, että mun ei tarvitse katsella sitä helvetin puuta enää yhtään kertaa. Tein askareeni tallilla ja suuntasin kotiin.