Kesäkelit jatkuvat yhtä syksyisinä kuin aiemminkin. Ei mitään muutosta sillä saralla, paitsi että illat ja aamut alkavat olla pimeitä ja näin ollen kun viiden aikaan taas heräilin, niin sainkin sytytellä kynttilöitä ympäri taloa. Odotettavissa oli aamuvieraita, sillä Nina ja Nea olivat lähdössä Venäjälle kisoihin. Meidänkin piti sinne lähteä, mutta Karin työt eivät antaneet mahdollisuutta tässä kohtaa olla poissa. Piipahtivat siis meillä matkan varrella ja tietenkin käytiin myös varsaa katsomassa. Nina kehui Tatankaa kovasti. Vaikutuksen teki se, että varsa heti meidät nähdessään lähti kipittämään porttia kohden Erityisesti rääpäleen rohkeus ja sosiaalisuus tuli huomioitua. Unohtamatta jalkoja. Nina jakoi käsityksmme, että siitä taitaa tulla aika iso. Nea otti varsaselfieitä ja sai kyllä Tatankan jakamattoman huomion. Vähän liikaakin.
Kun äiti ja tytär lähtivät Moskovan suuntaan, niin mä lähdin Ridasjärvelle. Vietin taas laitumella laatuaikaa. Hevoset olivat hyvällä tuulella ja tulivat taas juoksujalkaa vastaan. Hopo oli kyllä kamalan mustis siitä, jos yhtään vietin aikaa Urhon kanssa. Tökki kaverinsa kauemmas ja tunki itsensä liki. Kärpäsiä oli jo jonkin verran, joten hain ötökkämyrkyn, mutta sen laittaminen oli jotenkin Urhon mielestä kamalan vaikeaa. Hopon sain sumutettua ja kärpäset kaikkosivat ainakin hetkellisesti.
Kävin vielä tallilla ja se surullisen kuuluisa puu vaijereineen lojui maassa ja tulin heti ärtyneeksi! Caro kävi kyselemässä, miten asia etenee. No eihän se vielä oikein etene mitenkään. Lomakausi ja kaikkea. Laitoin Karille viestiä, että voisi pätkiä sen puun ja hoitaa pois mun silmistä. Näin tapahtui ja ilta vierähti Karilla moottorisahaa huudattaen. Talliprojekti ei edennyt, mutta eipähän tarvitse katsella sitä puuta enää!!