Urholla pitkän lenkin päivä. Kari puri hammasta ja lähti liikkeelle sateesta huolimatta. Ennakkoon oli luvattu iltapäiväksi jopa myrskyä, joten ratsastus oli tarkoitus hoitaa aamusta alta pois. Kun äijä pääsi laitumille, niin koko kolmikko oli tyytyväisenä ladossa. Hieno homma, että tulevat toimeen. Hempallekin tärkeää, että saa lajikavereita ja talvella on kuitenkin tarkoitus, että tarhaavat porukassa. Säästää kaikilta aikaa ja vaivaa.
Kari teki n. 30 kilsan lenkin. Kävivät ampumaradan tuntumassa, jossa ruuti kärysi ja laukaukset paukkuivat. Äijä oli tyytyväinen, kun hevonen ei suuremmin edes korvaansa lotkauttanut. Toinen yllättävä kohtaaminen tapahtui, kun iso irtokoira ampaisi kylätiellä kohti raivokkaasti haukkuen. Omistaja karjui perään naama punaisena, mutta turhaan. Urho ei hommasta huolestunut ja äijää taas sisäisesti hymyilytti. Koiraukko pyyteli kamalasti anteeksi ja äijä pääsi toteamaan, että eipä tässä mitään, koiriin on totuttu. Urho on kyllä viileä tyyppi. Jokaisella hevosella on heikkoutensa ja vahvuutensa. Voi kun joskus tulisi kohdalle hevonen, jonka heikkoudet ovat niin mitättömiä, että tulosta syntyisi. Niitä on harvassa, mutta saahan sitä aina toivoa.
Mulla oli taas alkeiskurssi pyöräytettävänä läpi. Ihana tavata uusia ihmisiä, joilla on hinku lähteä lajin pariin ja tarkastella hevostaan ja omaa tekemistään uudella tavalla. Saattaa olla, että vielä tämän vuoden aikana nähdään taas pari uutta ratsukkoa lähtöviivalla. Kun tarkastelen tämän vuoden tulokkaita, niin suhteellisen moneen olen alkeiskurssien yhteydessä törmännyt. Jokaisen etenemistä on kiva pienen välimatkan päästä seurailla. Toisen etenevät rivakammin ja toisen maltillisemmin, mutta tosi moni kursseille osallistunut on jo alkuun päässyt.
Kari haki Jarkon kaveriksi ja tekivät iltapäivällä loput purkuhommat tallilla. Vielä kun saadaan pupula siivottua, niin siivoustyöt on tehty. Päivän päätteeksi lähdettiin hakemaan tammoja sisälle. Ne oli kuitenkin jo haettu, joten tyydyttiin lepertelyyn ja harjailuun. Tanka tykkää todella kovasti harjaamisesta, niin kuin äitinsäkin. Se seisoo paikallaan, kuin pieni patsas ja kun harjaaminen lakkaa, niin heti kohta pyytää lisää. Mivan tuoma harja on ihanan pehmeä ja kyllä sillä kelpaa harjata. Rasvattiin vähän pieniä nirhaumia kummassakin. Samalla tajusin, että laikut, joita olin kuvitellut karvattomiksi olivatkin jo tumman karvan peitossa. Rautias varsa alkaa muuttua tummaksi. Joten kyllä siitä kimo tulee, vaikka joku jo ehti kommentoimaan, että ei varmasti tule.