Traileri pääsi aamulla soveltavaan käyttöön, kun se pakattiin täyteen Jarkon ja Jennin tavaroita, jotka rontattiin Järvenpäähän. Olen aika mielissäni, että muuttivat tähän lähelle. Meinasin tunkea tallireissulta kylään jo heti, mutta toivoivat visiittiä vähän myöhemmin. Kai se on sitten pakko antaa omaa tilaa ja rauhaa.
Muuttopuuhan jälkeen lähdettiin tallille. Pistettiin pojat valmiiksi ja kivassa t-paitakelissä päästiin metsään. Muisteltiin meille kertaalleen näytetty metsäpolku ja osattiinkin kääntyä aina oikeasta kohdasta. Se on kiva kiipeilyreitti, mutta vaatii hevoselta keskittymistä, jotta katsoo mihin astuu. Ylös on helppo kivuta, mutta Hopon kanssa vähän pelkään alamäkiosuuksia. Osa reitistä on aika märkää. Se nyt ei ole ihme tällaisen kesän jälkeen, mutta syksyllä tuonne ei taida olla mahdollista mennä, jos ei elokuu ole edeltäjiään huomattavasti kuivempi.
Tunti taaperrettiin metsässä ja hiekkakuopalla. Kun palailtiin laitumelle, niin Hanna oli saapunut paikalle. Laiteltiin kukin hevostamme ja keksittiin, että kokeillaankin niitä nyt samoihin lankoihin. Riimut jätettiin päähän ja kolmikko nakattiin laitumelle. Turvat painuivat maahan. Hemppaa olisi vähän kiinnostanut käydä Urhoa nuuhkaisemassa, mutta se ei sopinut Hopon pirtaan. Muuta ongelmaa ei ollut. Seurailtiin tilannetta ja tehtiin niille kuja pihattoon. Hemppa otti omaa tilaa, mutta hetkeä myöhemmin tuli laukoilla ja pukitellen takaisin. Hanna kirkui kauhusta. Tässä oli kaikki näyttävyys.
Nea kilpaili Venäjällä Zerolla. Hyvän hevosen oli likka saanut alleen ja tulos oli sen mukainen. Pitkin päivää silmäilin kisan etenemistä ja voittohan sieltä napsahti. Tämä on ollut Nealle ja ERTF:lle todella hyvä vuosi. Saa nähdä, miten EM-kisat sujuvat. Toivotaan, että Solo on parhaassa mahdollisessa iskussa ja ratsukko yltää parhaimpaansa. EM-kilpailut ratsastetaan 12.9. Bratislavan lähellä hevoskeskuksessa nimeltä Samorin.
Kotimatkalla kurvattiin Tiipiin kautta ja haettiin tammat sisälle. Jotain kränää oli taas ollut, vaikka haku onnistui ilman ristiriitoja. Tällä kertaa Penellä oli pientä vekkiä sisäreisissä. Kuitenkin, kun Pene jäi pihalle kävelemään ja Sella tuotiin sisälle, niin kamalasti piti huutaa perään ja hätäillä, että mihinkäs ne kaksi muuta jäi. Selittämättömät ovat tamman aivoitukset. Hannakin tuli kurkkaamaan varsaa ja totesi, että onpa se mielettömästi kasvanut.
Kari kävi vielä illalla sirkkelöimässä jotain ja kävi samalla alkuyön hämärissä katsomassa tilannetta. Rauhallista oli. Ennakkoon mietittiin, että vaaranpaikat on meidän virittämällä kujalla tai sisätiloissa. Ainakaan yöhän mennessä ei epäsopua ollut syntynyt.