17.02.2018

Satu nakkasi hevoset aamulla pihalle ja me lähdettiin reippaina ja intoa uhkuen hakemaan satamasta pimeitä pulloja. Tiputin matkalla äijän tallille ja raskaalla kaasujalalla laskettelin kuriirina kohti Hämeenlinnaa. Peiterinana Pedro eteli repsikan jalkatilassa sikeitä.  Jonkun teollisuusalueen portilla paketit siirtyivät autosta toiseen. Alkaa tulla tavaksi Turtsan kanssa, että treffaamme jossain Hämeenlinnan kupeessa. Ei siinä paljoa kuulumisia  vaihdeltu, mutta Pedro kävi pissalla ja muikeana lähdin paisti ja pari viinipulloa vaihtareina ajelemaan takaisin. Jos ei Turusesta ole muuta hyötyä, niin aina välillä tulee herkkuja pöytään.

Aurinko paistoi ihanasti ja pienoiset lumikiteet leijailivat ilmassa. Kari oli saanut tallilla puuhansa tehtyä ja istui tallituvassa seuraamassa naisten hiihtoviestiä. Kävin moikkaamassa hevoset. Olivat ihanan pörheinä kirkkaassa ja aavistuksen lämmittävässä auringonpaisteessa. Aamuheinät oli syöyty, joten hetken kekkuloituaan alkoivat torkahdella. Linnut laulelevat jo aamusiin ja kyllä keväisiä fiboja on jo havaittavissa.

Liikuskelin tarhassa ja Tatanka seuraili iholla.  Se on vähän alkanut kyselemään herkkuja ja kollaa taskut aika törkeästi.  Häädin sen kauemmas, niin alkoi polkea jalkaa, että herkut tänne.  Annoin huutia. Se on tainnut saada vähän liikaa makupaloja, joten nyt alkaa kurileiri ja mitään herkkuja ei anneta.

Sellasta lähtee tosi paljon karvaa. Se on myös melkoinen karvaturrikka. Karin mielestä on ollut aina, mutta mun mielestä se ei noin pitkässä ja tuuheassa karvassa ole aiemmin ollut. Tatanka sen sijaan on tosi paljon ohuemmassa karvassa eikä siitä karvaa vielä edes irtoa.

Sen verta olivat päivän mittaan kikkailleet, että illalla Sellalta puutttui toisesta etusesta liimakenkä. Eipä silti, se on tainnut samoilla liimoilla mennä jo kolmatta kuukautta.  Joten hyvin on pysynyt. Kari kävi kuitenkin puurtamassa pellolla reitit auki. Harmi kyllä pohja ei ole hyvä. Peltolenkkiä pitäisi kiertää enemmän, niin ehkä se tamppaantuisi paremmaksi. Rita on puuhannut ahkerasti kentällä ja siinä keskiympyrällä on oikeinkin hyväksi painunut pohja, joten kun reittejä käyttäisi, niin olisivat hyvät.

Hollolassa kisoissa oli moni saanut taas tärkeitä suorituksia. Erityisen ilolla seurailin Riemuratsukoiden nuorimpien ratsastajien tekemistä. Venla ja Linda saivat ekan hyväksytyn suorituksen tasolta 2.2 ja siitä matka jatkuu kohti SM-kvaalia (jos kisa nyt saadaan junnuille järjestettyä).

11.-16.2.2018

Kivaa talvikeliä. Hevoset nauttivat ulkoilusta pienessä pakkasessa ja satunnaisessa pauringonpaisteessakin. Lunta leijailee maahan ajoittain hiljalleen. Mun polvi kiukuttelee ja työkavereiden lisäksi myös opiskelijat ovat alkaneet huomautella, että mene lääkäriin! Aika rauhallista muuten kaikilla rintamilla. Sarasta oli pieni juttu HU-lehdessä ja samalla pieni buffi NBCH-kilpailuista. Mintusta oli vähän isompi juttu Suoralla-lehdessä. Mukavasti edustavien nuorten kautta saadaan myös lajia esille.

Kovasti odotellaan lopullista siunausta kesäkuun SM-kilpailujen luokkajaolle. Vähän kyllä ihmettelen, mikä siinä nyt kestää. Seura on esittänyt, että sm olisi 120 km ja se ratsastettasiin PM-luokan yhteydessä. Samoin nuorille olisi oma kisa matkalla 80 km niin ikään yhdistettynä PM-luokkaan. Sama käytäntöhän on monessa muussakin maassa, joten ei siinä pitäisi mitään niin ihmeellistä olla. Mutta ilmeisesti vaatii kovaa pohdintaa ja puntarointia. Odottavan aika on pitkä. Ja vähän ikäväähän se on harrastajille, etät eivät tässä vaiheessa tiedä, mitä kvaaleja mestaruusluokkiin vaaditaan. Ja outoa on, jos PM-kvaalit ovat alhaisemmat kuin SM-kvaalit.

10.02.2018

Meillä kun heräiltiin, niin Abi Dhabissa oli lähes vedetty jo eka lenkki. Seurattiin tulospalvelusta ja livestreamista menoa. Onhan se aina jännittävää. Lähinnä kiinnosti kuinka kovaa kyytiä päästeltiin ja kuinka nopeasti hevoset saatiin tarkastukseen. Ja joka kerta se jaksaa ihmetyttää. Yleensä vauhti ja palautumisnopeus ovat suhteessa toisiinsa, mutta arabimaissa eivät vallitse samat lainalaisuudet. Mitä pidemmälle tuloslistaa meni ja mitä enemmän euroopalaisia ratsukoita listoilla vilahteli, niin sen maltillisemmiksi tuli sekä nopeudet että palautumisajat. Vähitellen ratsukoita karsiutui pois varsin rankalla kädellä. Eurooppalasia ei montaa lopputuloksissa näkynyt. Eikä se tietenkään ole edes ihme. Vaikka palkintorahat ovat hulppeat, niin harva niitä oikeasti kai lähtee edes tavoittelemaan. Enemmän varmaan takana on halu kokeilla oman tiimin toimivuutta äärioloissa. Jos alkukesästä viljelimme sanontaa “only in Russia”, niin ihan vastaavaa voisi varmasti toistella myös President cupin ollessa kyseessä.

Loppuhulinat olivat jälleen ihan mahdottomat ja jäin miettimään, että saataisiinkohan vinguttua Lassilta samanlaiset kypärät palkinnoiksi NBCH-kisoihin. Viimeksihän saatiin ja monen sattuman kautta yksi niistä kolmesta kypärästä on nykyään Karin pakkasratsastuskypäränä. Mersua ei varmaan saada hommattua, mutta kypärät ehkä. Meininko olisi sitten ihan niin kuin Abu Dhabissa.

Tallilla puuhattiin tavalliseen tapaan. Kari kävi iltapäivällä ratsastamassa pellon serpentiiniä auki. Harmi kyllä tuliviva alkutalvi oli nostanut pellolle vettä ja sen jäädyttyä pellon pohjoisosassa on ikäviä jääkansia, joiden alla on ontto tila. Lähipellolla voi pöllyttää menemään vapautuneesti, mutta kakkospellon päässä täytyy mennä tarkemmin ja rauhallisemmin. Sella oli innokas, niin kuin aina.

09.02.2018

Kari kiiruhti tallile puolita päivin. Kaisa tuli rokottamaan Tatankaa. Äijä rehvakkaasti vislasi hevoset tarha-alueen toisesta päästä luokseen. Tatanka on kyllä vähän niin kuin koira. Suhde siihen on ja tulee aina olemaa erilainen kuin hevoseen, jonka kanssa ei ole syntymästä asti touhunnut. Koirista puheen olleen myös Pedro sai piikin. Samalla Kaisa leperteli sen korvaan, että hän voisi vaikka adoptoida tämän pienen kaverin.

Illemmalla satiin Emiraateista harmillisia uutisia, että toinen suomalaisratsukkoa ei ollut saanut starttilupaa huomisen päivän kisaan. Turistiryhmä oli ennättänyt paikalla ja huoltohommiin värväytyneetkin päässet kisahulinan pyörteisiin. Meillä on valmiina liveseuranta Yamamah-apsin myötä ja YAS TV on taas kovassa seurannassa. Televisiointi on kuin Jukolan viestissä konsanaan.

05.-08.02.2018

Arkista aherrusta. Mä en ennättänyt tai kyennyt tallille yhtenäkään iltana. Joko kuppasin töissä tai sitten polvi kipuili. Mun on ilmeisesti pakko mennä näyttämään sitä lekurille. Jäätikkösukelluksesta on 5 viikkoa ja polvi ei oikein tunnu kestävän mitään.

Pakkasta on ollut talviseen tyyliin. Ei mitenkään liikaa,mutta sen verran että tietää olevan talvi. Lunta on sadellut hiljakseen, mutta tuulikin on ollun kovaa ja pöllyävä lumi on pöllynnyt minne sattuu.

Abu Dhabissa valmistaudutaan kisoihin. Jämsänkoskella mietitään myös jo kesäkuun kisoja. Kaikenlaisia suunnitelmia on ilmassa. Liettuassa suunnitellaan FEI-toimareille kurssia ja jos vaan aikataulut natsaavat niin yritän päästä sinne.

Podium on saanut meidän uuden demosatulan valmiiksi ja se on kyllä tosi hieno. Sen pitäisi lähteä kohti Suomea viikon päästä. Kyseessä on ensimmäinen Podium valkoisella rungolla. Kohta meillä on taas satula, jota voi antaa koekäyttöön ja sovitukseen.

04.02.2018

Pitkästä aikaa ihan vain tavallinen tallipäivä. Menee viikot ja välillä viikonloputkin niin nopeasti, että ei meinaa ehtiä hoitaa kaikkia juoksevia juttuja. Tallilla yleensä viikonloppuna tehdään kaikki peruskuviot ja isketään aina johonkin harvemmin hoidettavaan kiinni. Kerran viikossa Kari vetää lantalan nippuun, mä siivoilen tallin ja tallituvan yleisilmeen, hinkutan karsinoiden ovia ja seiniä puhtaaksi, lisään kuiviketta,  Kari pudottelee heiniä, putsaa lavuaarin hajulukon, jne, jne. Tänään oli taas se päivä. Samalla siinä ideoitiin oviin kylmän kelin suojausta. Idea on taas hyvä, kunhan toteutus saadan vaan aikaiseksi.

Iltasella alkoi sosiaalinen media tulvia päivityksiä kun suomalaiset matkaratsastajat ottivat Abu Dhabia haltuun. On varmasti hyvä, että siellä käy nyt iso joukko katsastamassa toimintaa. Onpa sitten enemmän näkemystä ja mielipidettä, kun jälleen mietitään, että saako siellä kukaan kisata tai toimaroida. Mulla ei henkilökohtaisesti ole mitään hinkua sinne päästä, mulla on ihan omat henkilökohtaiset ongelmani, jotka liittyvät ylipäätään maihin, joissa naiset kulkevat kauhtanat päällään. Mutta jos joku haluaa Emiraateissa kisata ja hänelle mahdollisuus siihen avautuu, niin kaikin mokomin. Toiminta ei suomalaisten osallistumisesta varmasti pahene, jos kohta ei ehkä myöskään parane. Mielenkiinnolla nyt kuitenkin seuraan suomalaisen tilannepävityksiä ja tietenkin seuraavan viikonlopun kilpailuja.

03.02.2018

Kuudelta vähän availin silmiäni ja kuulin, että keittössä jo häärättiin.  Hetken vielä kellittelin pedissä ja sitten vääntäydyin ylös.  Kahdeksaksi oli sovittu että suurin osa porukasta tulee paikalle. Ehdittiin siinä hyvin napata aamupalaa ja Tanja availi toimiston seitsemältä. Kahdeksan korvalla Habanero näytti kävelevän kohti kilpailukeskusta. Joku tiesi kertoa, että olivat yöpyneet parin kilsan päässä, joten tekivät sitten alkuverkat kävellen kisapaikalle. Hevoselle ja ratsastajallekin rankka reissu edessä vedellä 80 kilsaa itsekseen.

Ell perehdytettiin nopsasti ja sitten hän pääsikin aloittelemaan päivää tekemällä ensimmäisen tarkastuksensa. Reittiselostus vedettini heti perään. Kari kiukutteli kun tulospalvessa oli jotain häikkää. Mun mielestä turha aihe, sillä sitä tarvittaisiin n. kahden ja puolen tunnin päästä. Napattiin nopeasti kuva järjestäjäporukasta. Kaikkihan eivät tietenkään ennättäneet kiireiltään kuvaan, mutta kyllä meitä yli parikymmentä tyyppiä siellä touhuamassa oli ja se on oikeastaan määrä, jolla jouhevasti kisat saadaan järjestettyä. Tuolloin ei kukaan kuormitu kohtuuttomasti ja kaikilla on vielä kisapäivänäkin hauskaa. Meillä nyt tietenkin pientä haastetta aiheuttaa aina se, että moni seuran jäsenistä haluaa myös kisata, joten pienelle lenkille nytkin pari keskushenkilöä ennätti kesken päivän.

Yhdeksän jälkeen paikalle saapui Ylen pieni lähetysauto. Olimmekin jo ennakkoon saaneet tiedon, että suoraa lähetystä ajetaan ulos yhdeksästä kahteentoista. Toimittaja ei ollut ihan säänkestävä ja alkoikin hytistä varsin nopeasti. Hän kierteli paikalla ja teki tuttavuutta lajin harrastajien kanssa. Pääsin itsekin antamaan haastattelun suorassa lähetyksessä. Samalla tietenkin ihan luvan kanssa buffasin kesäkuun PM-kisoja. Alustavasti sovittiin, että Yle Keski-Suomi tulee tekemään lähetystä myös Morvasta.

Vähitellen 32 km:n menijät alkoivat valua paikalle. Aurinko nousi ja antoi lupauksen ehkä tähänastisen talven parhaasta ulkoilusäästä.  Tiimit saapuivatkin sopivalla aikataulutuksella ja eläinlääkäri ehti todella jouhevasti tehdä tarkastuksensa. Olimme viikolla säätäneet luokkien lähtöaikoja siten, että ruuhkat yritettiin minimoida. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin se, että ratsukot joutuvat kiertämään kehää ja odottelemaan tarkastuksia joskus jopa kymmeniä minuutteja.

Tarkastusten jälkeen reittiselostus ja sitten rivakka lähtö. Hauskan näköistä, kun lähtijöitä oli yli kymmenen. Moni tuntui haluvan aloitta kauden juuri tältä matkalta. Varmaan monta muuttujaa matkassa. Kärki etenikin  varsin vauhdikkaasti ja pariin tuntiin saatiin luokan kärkiratsukot maaliin. Meillä oli erinomainen valmius pistää porukat liikkeelle, ottaa vastaan taukoaluueelle, hoitaa tarvittavat kellonajat pilven taulukkoon jne. Palkinnotkin jaettiin lähes samalla minuutilla kun viimeinen hevonen oli tarkastettu.

50 km:n luokan startti ei ollut ihan yhtä näyttävä, sillä lähtijöitä oli vain kolme: Sara, Rita ja Saana. Ennakkoon olikin naureskeltu, että tavoite on kolmoisvoitto. Tavoite kuitenkin oli tehdä yheistyötä niin ratsastuslenkillä kuin huollossakin. Ekan lenkin tavoite oli mennä yhtä matkaa ja toisella lenkillä oli tavoite tehdä oma kisa. Tyttöset etenivät aika lailla suunnitelmien mukaan. Pientä hiottavaa ja opeteltavaa tietenkin vielä on siinäkin, miten yhteistyötä tehdään. Hevoset palautuivat nopeasti ja tarkastuksessa ei löytynyt mitään huomautettavaa joten koko kolmikko pääsi mukavin aikaeroin toiselle kierrokselle. Toivoin vähän ihan kunnollista kisaa ja alkumatkasta vaikuttikin siltä, että saadaan jännittää tulojärjestystä loppuun asti. Sara oli kuitenkin itse vähän heikossa hapessa ja totesi, että ei pysty puristamaan enempää ja antoi Hepun määrätä toisen lenkin toisella puoliskolla tahdin. Rita ylitti maalilinjan ensimmäisenä ja lähes 10 minsaa myöhemmin Sara ja Saara saapuivat maalin rennosti rinnatusten laukaten. Kaikki kolme olivat tyytyväisiä ja helpot suoritukset ropsahti jokaisella plakkariin.

Välissä ehti vielä lähteä ja tulla maaliin 18 km:n luokka. Se on kyllä aina aika hasardia hommaa. Vähän pelottaa jo hevosten tulovaiheessa, että jotain tapahtuu. Homma meni hienosti. Ihan pientä ohjailtavaa vain löytyi. Kun olin aikessa mennä tarkastelemaan traikkuparkin tilannetta, niin sainkin viestin puuttuvasta reittimerkistä, joten oikaisin sitä ihmettelemään ja traikkuparkki sai jäädä. Aura oli heittänyt lunta kääntymisnuolen päälle. Pyyhkäisin lumet pois, niin loput tulijat löysivät perille ilman ylimääräisiä sydämen tykytyksiä.

Muut luokat lopettivat urakkansa ja palkinnot saatiin jaettua ripeästi. Emme lähteneet kokeilemaan uutta pisteytystä, koska se ei ole mielestäni loppuun asti mietitty versio. Se, että palautumisaikaa ei pisteytyksessä noteerata, ei mielestäni ole kannustettava tekijä. Pelkästään sykkeen tarkastelu ei kannusta ratsastamaan siten, että hevonen palautuu nopeasti ja syke saadaan raja-arvoihin. Ilman pisteytystä kisat on huomattavasti helpompi vetää läpi. Joku muu järjestäjä voi olla se, joka lähtee uutta pisteytystä kokeilemaan.

Lopulta reitillä ei ollut enää muita kuin Habanero. Ihan kamalan tuoreelta hevonen ei näyttänyt vikalle lenkilel lähtiessään. Toivoimme kuitenkin kaikki, että tulos napsahtaisi. Ehdimme hyvin syödä talkooväelle viritettyjä herkkuja ja jakaa näkemyksiä kaikesta taivaan ja maan välillä. Mietittiin myös erilaisilla kokoonpanolla kesäkuun kisoja. Osa porukasta lähti kotiin ja osa keräämään reittimerkkejä pois. Pienellä pakollisella porukalla hurrasimem Habaneron maaliin ja jäimme odottamaan eläinlääkärin ratkaisuja. Ja tuloshan sieltä nasahti. Hevonen ja ratsastaja olivat molemmat voipuneita, mutta ratsastaja sekä huoltaja olivat haljeta onnesta. Kv-kvaalit oli ilmeisesti nyt kasassa.

Iloisina saimme lopetella kisat ja kiitellä osallistujia. Paikallinen iskuryhmä oli reiteillä, Uutut poistuneet ja aurinko alkoi hiipia mailleen upean päivän päätteeksi. Pakattiin kamat ja Pedro autoon, halisteltiin Ritva ja lähdettiin kotimatkalle. Pedro, joka oli koko päivän ilahduttanut kisaväkeä kähveltelemällä pipoja ja rukkasi, sippasi sillä sekunnilla kun auto käynnistyi. Minä analysoin päivää ja Kari ajoi autoa.

Rita hoiteli iltatallin samalla kun vei Napin kotiin. Tytöt olivat kaikki tyytyväisiä. Minttu tietenkin vähän alakuloinen, kun ei päässyt itse kisaan mukaan, mutta toistaalta hän oli tehnyt äärettömän teräviä huomioita kisan kulusta. Huoltohommat opettavat aina, vaikka mukavampi tietenkin olisi ratsastaa. Myös Uutut saivat monta oivallusta puuhatessaan kilpailukeskuksessa koko päivän. Heilläkin alkaa olla hyvää rutiinia kisojen järjestämisestä kuten myös toimihenkilöinnissä. Harjoittelut taitaa olla pian tehty ja pääsevät ihan oikeisiin tuomarihommiin.

Vaikka oltiin syöty koko päivä, niin Kari vielä vaati illalla kisapizzaa. Eihän siinä muu auttanut kuin kunnioittaa perinteitä. Kun laittelin päivän kuvasatoa nettiin, niin liettualaiset villiintyivät talvikisoista. Monille se olisi todella eksoottista. Varmasti ihan yhtä eksoottista kuin suunnata viikon päästä Abu Dhabiin,

02.02.2018

Tänään sitten ilmaistiin mielipidettä ja sen seurauksena pk-seudun liikenteen ounasteltiin menevän aivan solmuun. Mä ratkaisin tilanteen niin, että tein etäpäivän. Samalla odottelin Podiumilta laatikko tulevaksi, mutta turhaan. Neljältä lähdettiin ajelemaan Jämsänkoskelle. Nadirin porukka oli lähtenyt tuntia aikaisemmin ja puhe oli, että treffataan Jämsän Shellillä. Mulla oli Ritalle muutama Free Bute ja Ritalla oli mulle netti ja kahva.

Pöllyävää lunta alkoi tulla kohta Vääksyn jälkeen ja matkanteko vähän hidastui. Pakkanen samalla kiristyi ja keli alkoi vaikuttaa varsin talviselta. Samaan aikaan Yhdistynestä Arabiemiraateista tipahdella aavikkokuvia. Melkoiset ääripäät. Riemuratsukoiden aktiivit olivat samaan aikaan pimeässä ja tuiskussa merkkaamassa reittejä. Viikolla olimme tutkineet jo kartat ja lähtölistat ja muut systeemit. Kellojen kanssa vähän jännitettiin, koska niiden kaukosäädin on hukkunut matkan varrella. Trackereiden lataus myös arvelutti, vaikka OP sanoi ne ladanneensa. Eli omat askareet oli meilläkin vielä tehtävänä ennen kuin kellahdettaisiin ihanan pehmeään punkkaan.

Seiskalta oltiin perillä ja Kari sai kantaa meidän kamat vakkarihuoneeseen. Pre Ride etkot oli täysillä käynnissä. Mummeli höyrysi sitä, että ei ollut ehtinyt mankeloida ja silittää lakanoita. Yritin selvittää, että meillä ei kotonakaan lakanoita silitetä, joten ryppyisemmätkin kelpaavat erinomaisesti. Pedro alkoi riehua tuttuun tapaansa ja hyppeli sylistä syliin. Keittiössä lajiteltiin palkintoja. Tyhjin käsin ei kenenkään tarvitse lähteä kisan jälkeen kotiin, jos tulos syntyy.

Teetä ja sympatiaa oli tarjolla ja tohina oli kova. Uutut kävivät tipauttamassa Trackerit ja kellot paikalle. Kari jotui avaamaan kellot, jotta ne saatiin aikaan. Trackerit nousivat yksi kerrallaan ja illan päätteeksi saatiin todettua kaikki elektroniset apuvälineet toimiviksi.

Kotona Taina hoiteli tammat ja siellä ei ollut mitään se erikoisempaa ohjelmaa tarjolla.

01.02.2018

Lunta tuli aamusta asti. Ja vaakatasossa. Ajelin töihin puolitoista tuntia. Satu oli pistänyt hevoset pihalle ja loimet päälle. Kun pääsin illalla kotiin, niin Rita laitteli vähän ihmeissään viestiä, että tallihommat olikin jo tehty. Samaan aikaan Satu hoksasi, että olihin tehnyt vähän ylitöitä. Onni oli se, että Rita oli vielä tallilla ja sovittiin, että ottaa hevoset sisälle, niin meidän ei tarvinnut lähteä hirveässä myräkässä ajelemaan enää Ridasjärvelle. Sen sijaan Kari sai tehdä kisavalmisteluja, kuten pilvessä olevan tulospalvelun ja muutaman muun jutut. Aika kova säätäminen on, että saatiin kaikki tarvittavat jutut Jämsänkoskelle. Mun mielestä kellojen, Trackereiden ja muiden kisarojujen pitäisi olla samassa paikassa ja kulkea kimpassa. Raivostuttavaa hakea yhtä juttu yhdestä paikasta ja toista toisesta. Onneksi Majatallin väki oli tuomassa toimariliivejä ja muutakin kamaa, niin ottivat osan rekvisiitasta mukaansa.

Hevosia ei yhtään haitannut vähän aikaistettu sisälleotto. Tatanka oli saanut jonkun naarmun naamaansa. Ei mitään vakavaa, pieni verinaarmu. Lunta tuli päivän aikana yli 20 cm. Pakkasta vajaa kymppi, mutta tuuli niin kovaa, että purevalta tuntuu. Liikenne oli kaaoksessa pitkälle iltaan,

29.-30.01.2018

FEI halusi vähän tarkennuksia TD-raporttiini. Olin yllättynyt, että oikeasti joku lukee niitä. Tarkennusta haluttiin loukkaantuneen hevosen osalta. Olisin kyllä kuvitellut, että lukevat eläinlääkärin raportista seikkaperäisen kuvauksen tapahtuneesta. Tai sitten haluavat vertailla ovatko lausunnot yhteneväiset.  Annoin lisäselvityksen ja sain siitä kiitokset.

Olen myös lueskellut kansallisia sääntöjä viikonlopun kisoja silmällä pitäen. Näyttäisi siltä, että osallistujia tulee ihan reippaasti. Tosin osalta on tullut jo varoitus, että ehkä eivät sittenkään pääse osallistumaan.

Uusi komitea on nimetty. “Ja seuraavaksi on vuorossa NÄYTÖN PAIKKA!” Jännityksellä odotan, miten SM/PM-kvaalijupakka ratkeaa ja koska.  Liitossa oli käsitelty myös Ninan valitus ja täytyy sanoa, että olin erittäin yllättynyt siitä, että valitus meni läpi. Säännät on sääntöjä, ei siinä mitään, mutta aika paljon oli aiemmassa päätöksessä kyllä käytetty tulkintaa. Jos kohta on niin, että jonkun verran Ninankin ratkaisuissa oli ollut tulkintaa.  Mutta niinhän se menee. Sellaisia sääntöjä ei voi varmasti ikinä olla, että ei olisi varaa tulkinnalle. Kun vielä pitää tarkastella FEI-sääntäjä, lajisääntöjä ja yleistä osaa, niin vaihtelua tulee jo heti. Ja tulkinnallisuutta. Olen kuitenkin tosi iloinen Ninan puolesta. Valituksen hyväksyminen tekee kaikkien lajia harrastavien olon helpommaksi. Toivottavasti asia on nyt käsitelty loppuun, jokainen voi keskittyä omaan tekemiseensä ja jatkossa kaikkien pitää olla tarkempia sääntöasioissakin. Se tästä jupakasta ainakin opittiin.

Tammat tallustelevat tarhassa. Lunta on tullut ja luvassa on uusi lumi-inferno. Muutamana päivänä jouduttu oikein loimittamaan. Typykät tosin painelevat pihattoon, jos siltä tuntuu, mutta Nadirilla ei aina ole sinne asiaa. On ihan Sellan mielenliikkeistä kiinni, milloin sopii ja milloin ei.

Iltatallissa on leppoisa tunnelma aina.  Ny ton tupattu juottelemaan vähän joka välissä. Lämmitettävä astia pihalla aavistuksen oikuttelee. Jos sen täyttää täyteen, niin alkaa jäätymään.  Kun veden pinnan jättää vähän alemmas, niin homma toimii. Varmuuden vuoksi kuitenkin tarjoillaan juomaa. Pakkaset olleet maltilliset, mutta kyllä nyt on talven tuntua.

Kari käytti traikun katsastuskonttorilla. Leima tuli, joten Rita pääsee hyvillä ja turvallisilla mielillä reissuun.

Rolle on saanut hokinpolkeman ja kisat onkin sitten sitämyöden siinä. Saana, Sara ja Rita sen sijaan ovat jo ihan täpinöissään kauden avauksesta. Olin toivoinut reipasta kisaa, mutta luokka on tyrehtynyt niin pieneksi, että osallistujia on vain nämä kolme.  Kiusoittelin tyttöjä, että se on sitten otettava kolmoisvoitto. Tuntuvat olevan enemmän tai vähemmän räkätaudissa, joten toivottavasti pysyvät jossain kunnossa viikonloppuun asti.