21.-31.05.2018

Historiallisen lämmin ja aurinkoinen toukokuu eteni loppuu asti samalla tyylillä. Kiirettä töissä, kiirettä kisajärjestelyissä ja kiirettä aitoproggigsessa. Tallille ehdin itse harvakseltaan, mutta kuitenkin. tytöt tekivät tunnollisesti treenejään ja valmistautuivat vuoden tärkeimpään tapahtumaan, eli PM/SM-kisoihin. Puuhaa ja jännitettävää on riittänyt ja riittää vielä juhannuksen jälkeiselle viikollekin, koska silloin on junnujen leiri taas Ridasjärvellä. Siihen asti saa kyll heilua hiki päässä. Varsinkin, jos kelit pysyvät helteisinä.

14.-20.05.2018

Tämä tavanomainen ihana toukokuu!  Eli mulla on hirvittävä kiire töissä ja kovat paineet.  Kari lähinnä hoitaa hevoskuviot. Nyt pikanttina lisänä helteinen sää, joka kyllä hellii. Aitaproggis kotona kuormittaa myös. Yritän jokaisen heltiävän ajan olla siinä hankkeessa mukana. PM/SM-kisat työllistävät myös.  Ja vauhti vaan kiihtyy. Hevosia totutetaan vihreään ja kuun vaihteessa toivottavasti pääsevät peltoon. Viikonloppusin ennätin nauttimaan aamutallin ihanasta rauhasta ja hevosten lisäksi tarkkaille pellolla oleilevien 50 joutsenen puuhia.

13.05.2018

Satu kävi nakkaamassa hevoset aamulla ulos. Kari lähti töihin ja mä lähdin puolen päivän kieppeillä tallille. Siivosin karsinat ja laitoin tallin iltaa varten valmiiksi. Helle oli melkoinen ja koiraltakin roikkui kieli pitkälti ulkona suusta. Kun hommat oli tehty  niin asettauduin tallin seinustalle nauttimaan kesästä. En ehtinut paljoa muuta kuin asettautua aloilleni, niin Pasi pakitteli pihaan ja toi ensimmäisen setin tavaraa. Vaihdettiin siinä kuulumiset ja tarinoin vähn siitä, että kiva olisi tyttöjen kanssa lähteä vielä loppukesästä toistamiseen viroon.

Valmistelun Napille paikat vierastarhaan. Se oli aamulla tuntunut jäykältä ja näyttänyt myös siltä. Ajattelin, että antaa pienen tujauksen kiparia, niin kotiin on mukavampi matkustaa. Ja näin tapahtuikin. Kotipihassa hevonen liikkui kuitenkin jo ihan normaalisti, joten pientä kisaväsymystä vaan.

Heppukin pääsi hetkeksi Napin kanssa tarhaan. Joivat innokkaasti joten hellesäsäsä matkustus oli niitä kuivattanut. Niin kuin varmasti edellisen päivän kisakin. Tytöt purkivat tavaroita ja kuulostelin heidän höpinöitään. Rita oli tosi väsyksissä, Sara tavanomainen itsensä. Opettavainen reussu takana varmasti molemmilla. Olin jo koko nelikolta pyytänyt kisa-analyysit, joten varsin nopeasti homma tästä jatkuu ja ajatukset siirtyvät Jämsänkosken PM-kilpailuihin.

12.05.2018

Uni oli taaskin kateissa ja kolmen jälkeen heräilin tunnin välein. Pelkäsin kai, että nukkuisin pommiin tai jotain.Mulla oli ikkuna auki ja linnut lauloivat villeinä. Ehkä sitten heräolin siihen.

Vähän ennen kuutta väänsin itseni kuitenkin ylös sängystä ja aloin puuhaamaan kisapäivää. Tytöt olivat heränneet jo aikaisemmin ja olivat sovitusti puoli seiskalta venuella. Siitä se homma sitten lähti rullaamaan. Edellisen päivän jännitys oli jalostunut ja ilmeni nyt tietynlaisen määrätietoisuutena. Ja yllättävää kyllä olin itse aika levollinen myös. Kyllä mä näiden nuorten tekemisiä aina jännitän. Tuloksiss kuitenkin joka kerta mitataan se työ, mitä on yhdessä tehty.

Vaiherikas, helteinen ja upeä päivä, joka päättyi siihen, että koko nelikko seisoi palkintojenjaossa hienot uudet siniset paidat ja vuosi sitten hankitus valkoiset housut jalassa. Hienon näköistä ja toki olin valtavan ylpeä suojateistani. Se tehtiin, mitä oltiin menty tekemäänkin, eli jokainen sai kiikuttaa kotiin hyväksytyn suorituksen. Kauden varsinainen avaus meni siis juuri niin kuin pitikin. Sijoituksellisesti odotin ehkä vähän parempaa, mutta monia tekijöitä oli taas vaikuttamassa, joten tämä oli kyllä arvosanaltaan hyvä suoritus. Enemmän kisasta löytyy Tien päällä-osiosta.

Kari hoiteli kotona hevoset ja oli kaiken muun ajan töissä.

11.05.2018

Heräsin jo vähän ennen kuutta ja sain ensimmäiset tiedot kulkureilta. Aamutoimet olivat sujuneet hyvin ja liikkeelle päästiin suunnitellussa ajassa kaikilta tahoilta. Kuin yhdestä sopimuksesta sekä Kärppälän että Ridasjärven yhdistelmät olivat yhtenä kolonnana Keimolan kohdalla. Hyvin ehtivät kaikki lautalle ja pienen paniikin saattelemana myös lahden toiselle puolelle. Oli siellä käyty katsomassa hevosia kesken kahden tunnin matkan ja muutenkin tietenkin oli jännitystä ilmassa, vaikka kukaan ei tietenkään tunnustanut mitään jännittävänsä.

Kun joukkio pääsi lahden toiselle puolelle, niin laskeutuikin radiohiljaisuus. Vähän ihmettelin, kun mitään ei kuulunut, mutta ajattelin sitten, että asiat ovat varmaan ihan mallillaan. Pakkasin omat kamani ja siirryin muutaman mutkan kautta vähän puolen päivän jälkeen tallille. Tein tallihommat ja meinasin juuri heittäytyä riippunmattoon ottamaan puolen tunnin torkut, niin Nina jo soittikin olevansa hoodeilla. Eipä siinä sitten muuta kuin kamat nippuun ja menoksi. Tässä on taas ollut vähän kaikkea, joten kiva oli päästä reissuun. Reissusta tarkempi selonteko Tien päällä- osiossa.

Kari kävi illalla Pedron kanssa tekemässä iltatallin. Tammat siellä kekkaloivat keskenään helteisen päivän päättyessä.

10.05.2018

Aamulla hain raksamiehen hommiin ja päivä meni enemmän tai vähemmän aitaa nikkaroidessa. Mitä tahansa Pedron vuoksi. Ei hyvita enää saada heippa-lappuja naapurin rajoittuneilta city-ihmisiltä. Heitä kun rassaa, että koira piipahtelee heidän puolellaan.

Samaan aikaan toisaalla ensimmäinen porukka lähti ajelemaan meitä kohti ja ennen kahdeksaa ja neljältä pidettiin tauko aitahommista ja ajeltiin tallille. Kari ei jaksanut lähteä naispaljouteen, vaan pisti mukaan raksapojan, joka samalla reissulla nappasi tallilta tolppia, joita käytetäänkin nyt kotona aitahommeleihin. Noh, kaveri iski samalla eissulla silmänsä Naridiin ja ilmeisesti vähän myös Saraan. Ihmetteli samalla ääneen, että miksi emme hae Egyptistä kunnollisia hevosia. Yritin selittää, että ei se ole ihan niin yksinkertaista. Kaveri oli kuitenkin kiinnostunut touhusta ja harmitteli, että ei pääse reissuun mukaan.  Mutta eipä siinä, ainahan huoltoapua reissuissa tarvitaan. Nuori salskea, eläinrakas  kaveri kantamaan kamoja ja vesiä ja taluttelemaan hevosia kelpaa jokaiseen tiimiin! Ehkä sitten seuraavalla kerralla.

Sara ja Heli jäivät tallille yöksi, Rita ja Taina yöpyivät kotonaan ja Marikan poppoo lähihotellissa. Sara otti kymmeneltä tammat  ja yövieraan sisälle. Sella oli näyttänyt tulokkaalle taas todella huonoa naamaa. Nadir jäi Hypnozen kanssa pihalle. Sara haluaa pitää hevosensa pihalla ja ei se pahaa Nadirillekaan tee, koska seuraava päivä menee kopissa seisten ja tämäkin päivä meni jo osin matkustaessa ja helteisessä säässä. Oli ollut puhe, että pidetään vielä joku Skype-palaveri, mutta me oltiin kiinni aitahommassa ja tytöt halusivat ajoissa nukkumaan, joten peruttiin se. Luulen, että kaikki asiat oli jo puhuttu ja pohdittu moneen kertaan. Laitoin yöllä vielä jokaiselle pienen viestin aamulla luettavaksi. En oikein saanut nukuttua vaan mietin tulevaa kisaa. Jokaisen kohdalla on muutama asia, joka aina huolettaa ja sitten taas toisaalta jokaisella on myös omat vahvuutensa. Toivon kovasti hyväksyttyä tulosta jokaiselle, mutta kun kyseessä on neljä ratsukkoa, niin riski on iso, että tavoite ei kaikilta täyty. Ja varsinkin kun matkat ja vauhdit kasvavat, niin suorittaminen tulee vaikeammaksi ja vaikeammaksi.

Joskus kolmen jälkeen sain unen päästä kiinni. Unia en nähnyt, mutta kun univelkaa on jo muutenkin, niin ei uni kovin levollistakaan ollut.

07.-09.05.2018

Ihan uskomattoman lämmintä! Tuntuu kuin kesä olisi tullut. Alkuviikko meni kiivaasti töitä tehden. Meillä on pakottava tarve saada tontille uusi aita, sillä Pedro tietää vanhan aidan kaikki heikot kohdat ja pistää käpälään vauhtia heti kun silmä välttää. NBCH-kisat vaativat myös jonkun verran panostusta. Paljon on pientä tehtävää ja erityisestä kysymyksiä satelee. Toivottavasti yheydenottojen määrä kertoo siitä, että meille on tulossa runsaasti osallistujia.

Tyttöjen kanssa on käyty viimeistelytreenejä läpi ja tehty pakkauslistoja. Neljä nuorta naista, neljä nuorta persoonallisuutta ja neljä täysin erilaista tapaa valmistautua viikonlopun kisaan. Toivottavasti jokaisella tyylillä ja tavalla saadaan hyvä lopputulos. Mulla ei pakkauslistaa ole. Jos on lompakko, passi, migreenilääkkeet, tabletti ja aurinkolasit, niin pärjään erinomaisesti.

06.05.2018

Kävin tekemässä aamutallin. Lähdin liikkeelle samaan aikaan puoli kuudelta kuin Kari tuli kotiin yötöistään. Ovella sanottiin heipat. Tallireissun jälkeen puuhailin taas vähän kirjallisia töitä ja puolen päivän aikaa koira kerätti Karin ja alettiin harkita lähtöä Kärppälään. Karin oli määrä vähän fiksailla kengityksiä. Tytöt kävivät sitä ennen ratsastamassa ja tunnustelemassa hevosten virettä viikko ennen kisoja. Päätin lähteä pykälään ja ottaa Pedronkin mukaan. Turusille oltiin hakemassa uutta koiraa ja Pedro pääsi ensimmäisenä painimaan ihanan Helgan kanssa.

Kengitykhommat sujuivat toivotulla tavalla. Käytiin tyttöjen kanssa läpi vähän tulevia kinkereitä, pakkauslistoja ja muuta aiheeseen liittyvää. Verto lupasi pikkujoulujen aikaan sponssata meille koko porukalle kisapaidat nyt ne olivatkin saapuneet. Oikein tyylikkäät paidat ja kyllä niillä on hieno tulevana kautena edustaa. Tosi hyvä juttu, että saatiin ne juuri ennen tätä varsinaista kauden aloitusta.

Kun hommat tallilla oli tehty niin vielä siirryttiin Turusen tupaan nauttimaan herkullista lounasta. Siinä pirtissä on aina ilo vierailla ja ihan jokainen kerta tarjoilut vievät kielen mennessää.  Hyvän seurakunnan kanssa puhuttiin hevosjuttuja ja matkaratsastusjuttuja. Jossain vaiheessa meidän oli pakkoa läheä ajelemaan kotiin, että saatiin hevoset ysin pintaan otettua sisälle. Mahtava päivä ja olinkin tosi iloinen, että lähdin reissuun mukaan.

05.05.2018

Kesäinen keli ja hyvin saatiin taas tallilla tehtyä hommia. Sellan kanssa pyörin kentällä ja tämän jälkeen Tatanka pääsi myös kentälle, tosin omiin nimiinsä. Kenttä on ihan erinomaisessa kunnossa, joskin se pitäisi lanata, että orastava ruohottuminen saataisiin taas keskeytettyä.

Liikutuksen jälkeen Sella halusi luonnollisesti piehtaroida ja heti perään maassa pyörivät myös Nadir ja Tatanka. Se vaan on niin, että hevosien katseluun ei kyllästy ikinä. Sama asia koskaa joutseniä. Takapellolla majailevat kymmenen joutsenta ilahduttavat mua joka kerta kun tallilla käy. Niiden lätäkkö pienenee vauhdilla ja varmaan jonain iltana ovat poissa, kun tallille mennään.

Tytöt tekivät viimeistelyharjoituksiaan ja mä ähersin taas NBCH-kilpailujen kulisseissa. Saatiin laitettua kutsu iranilaiselle vetille menemään ja muutama muukin kirjallinen tuotos aikaiseksi. Juuri kun olin puolen yön aikaan aikeissa vetäytyä, niin JFF ilmoitti lähes tippa linssissä, että he ovat pakotettuja perumaan parin viikon päästä suunnitellut kisat. Reiteille on talven myrskyissä kaatunut satakunta puuta ja lisäksi suurin osa reiteistä on 30-40 sentin lumen ja jään alla.  Ei siis ole mitään mahdollisuutta saada kisoja pidettyä. Niin harmillista ja JFF lähinnä surkutteli kilpialijoiden puolesta ja minä hänen puolestaan. Pidän kyllä hepusta suunnattomasti. Keskustelumme loppuvaiheessa toivoakseni rakkaan ystäväni fiilikset olivat vähän paremmat. Eihän noille mitään voi. Mennyt talvi oli kuulemma Norjan pahin 15 vuoteen.  Tilanteen näin ollen mullekin tulee vähän välempi kevät kun en nyt sitten lähde parin viikon päästä Osloon.

02.-04.05.2018

Kari ihmettelee, että mistä sitä vettä riittää. Yllättävän paljon on satanut, vaikka välillä sitten paistanutkin.  Hevoset vaihtavat kiihkeästi karvaa ovat kohta ja kesäkarvassa. Piehtarointi on vilkasta ja joka päivä oikeastaan saa hevosia kaivelle pienen kuorrutuksen alta.

Nuoret valmistautuvat ensi viikonlopun kisareissuun. Ei kuulemma jännitä vielä yhtään. Mä sanoin, että mua taas jännittää ihan jo siitä lähtien, että ehtivätkö lauttaan, löytävätkö perille,  pääsevätkö läpi alkutarkastuksen, tappelevatko äitiensä kanssa 24/7 jne, jne. Kyllä mä luulen, että tyttöjäkin vähän jännittää, mutta kovasti rustaavat tässä vaiheessa pakkauslistoja. Ja jännityshän on hyvästä. Jos ei jännitä, niin silloin ei ole ihan tosissaan tekemässä sitä, mitä on tekemässä. Ja niin kuin Mintulle taisin todeta, että jänntystähän on kahdenlaista: sitä, joka vie eteenpäin ja antaa pienen lisäpotkun ja sitä, joka lamaannuttaa ja saa meidät alisuoriutumaan. Mun näkemyksen mukaan näillä nuorilla on vain sitä, joka potkii eteenpäin ja saa onnistumaan vielä vähän paremmin kuin on ollut lupa odottaa.

Kari laitteli torstaina Nadirin kavioita kisakuntoon.  Hevonen on muuttunut aika paljon helpommaksi laitella, kun on muuttanut meille. Tietenkin, kun sama käsi jo ruokkii myös naputtelee niitä kavioita.  Ilokseen Kari on saanut todeta, että kaviot ovat myös parantuneet merkittävästi. Olemme sitä mieltä, että Yarrowian ansiosta. Se on todella hyvä kivennäinen/ravinnonlisä ja oikeastaan muuta ei sitten tarvitakaan.

Perjantaina mulla oli taas Skype-kurssi vedettävänä. Porukka oli innostunutta ja sain hyvän palautteen, vaikka en jotenkin osaa mielestäni oikein innostua puhumaan itsekseni omia matkujani tuijotellen. Palaute on kuitenkin ollut sellaista, että esitys on innostava, joten kai se sitten on, vaikka itsestä tuntuu vähän lattealta. Pohjoisesta on paljon osallistujia ja olen miettinyt pääni puhki, että mitenkähän lajia saataisiin oikeasti vietyä ihan joka kolkkaan maata.  Oikeasti parhaat treenimaastot ja varmasti myös kisareitit löytyisivät ihan takuuvarmasti eteläisen osan ulkopuolelta. Ja harrastajiakin löytyy, sillä ymmärrykseni mukaan juuri maakunnissa hevosilla liikutaan paljon maastossa. Jotenkin nyt vaan ei laji ja harrastajat löydä toisiaan.  Se kun vaan olisi meidän kaikkien etu, että harrastajamäärät saataisiin kasvuun.