Viikko 41

Aika hiljaista hevosrintamalla. Kari kävi testaamassa, että Soro toimii ilman satulaa. Aluksi se oli vähän ihmeissään. Kohtalaisen kuivaa, joten tarha ei ole ihan toivottomassa kunnossa. Takapelto sen sijaan on liian märkä ratsastettavaksi. Ainakin Karin mittapuun mukaan. Ja kyllä hevoset sinne selkeästi uppoaa, joten ei viitsi kenkiä lähteä hukkaamaan.

Hevoslehdissä on juttua Ritvan vaelluksesta. Hyvin on uutiskynnys ylittynyt. Hipppoksen juhlalehteen tulee siitä pieni maininta ja samalla vähän muutakin juttua myös matkaratsastuksesta. Toimittaja soitteli mulle maanantaina. oli kohteliaan kiinnostunut, mutta ihanan pihalla. Niin kuin tietenkin suurin osa ihmisistä on. Mutta ihan joka kerta, kun lajista pääsee jollekin puhumaan, niin yleinen tietämys lisääntyy.

Sorolla on selkeästi ollut havaittavissa pienimuotoista läheisriippuvuutta. Olen sitä nyt määrätietoisesti ottanut porukasta pois. Sunnuntaina vein sen talliin ja ekaa kertaa oli koko sisälläoloajan ihan rauhassa. Ei tarvinnut huutaa tai pyöriä.  Mun piti myös mennä sen kanssa kentälle, mutta kenttä on ikävä kyllä niin vetelässä kunnossa aamutuimaan, että päätin jättää väliin. Muutoinkin Soronoo on alkanut ottaa elämän lungimmin. Aika vähistä asioista se enää silmin nähden huolestuu. Ja jos huolestuu, niin siitä päästään nopeasti yli. Vielä kun ratsastuksellisesti löytyy harmonia ja saadaan kaviot kuntoon, niin ollaan voiton puolella.

Kärppälään suunnitellaan KV-kisoja ensi vuodelle. Tohina on ilmeisesti jo kova. Ja olisihan se hienoa saada tänne FEI-kisat ihan vaikka kerran vuodessa.  Joka viiden vuosi se vaatii mielettömästi työtä ja osaaminenkin välivuosien aikana karisee. Toivotan hankkeelle onnea ja sitä, että saadaan siitä vuotuinen tapahtuma. Reitistöstä en tiedä, mutta muutoin puitteet ovat upeat, niin kuin FEI-kisoissa tietenkin pitääkin olla. Myötä tuulta nyt vaan hankkeelle!

 

Viikko 40

Kisoista palauduttiin nopeasti ja hyvä mielihän reissusta jäi. Seuraava startti on ehkä keväällä, mutta jos vielä jotkut kisat tulee, niin kuka tietää Tatanka saattaa lähteä mukaan. Koska sykkeen kanssa oli vähän säätämistä, niin tällä viikolla ilmestyi kunnollinen sykevyö. Ei ihan heti toivottavasti hajoa ja sykkeet saa lennossa.

Jokin aika sitten lähetettiin Englantiin tuubillinen FreeButea testaukseen. Vaikka valmistaja ja maahantuoja vannoivat ja vakuuttuvat, että mitään kiellettyä tuote ei sisällä, niin vähän on kuitenkin ollut kolea olo. Nyt saatiin vahvistus. Samalla hyvä ohjeistus siihen, että erilaiset yrttivalmisteet saattavat sisältää montaakin kiellettyä ja dopingiksi määriteltävää ainetta. Cavalorin tuotteissa yrtit uutetaan ja näin ollen mitään vahinkoaineita ei valmisteisiin eksy. Monet myslit kuulemma saattavat sisältää kiellettyjä aineita ja erilaiset yrttivalmisteet ovat kisahevosille ehdoton nou nou. Niistä kun ei ole mitään takeita. Tämä tieto on meillä kyllä ollut jo aiemminkin, mutta en ole osannut ajatella, että monet ihan yleiset myslitkin saattavat kiellettyjä aineita sisältää. Suuria kertymiä hevosissa silloin tuskin on, mutta viisari kuitenkin värähtää ja selvityksiä joudutaan tekemään.  Mutta tulipa nyt tämäkin testattua, että Cavalorin FreeBute ei sisällä mitään kiellettyä ainetta.

Soron kanssa hommat etenevät. Paljon käsittelyä ja satunnaisia selässäkäyntejä. Sella ja Tatanka olivat ratatreenissä. Tatankaa vähän jännitti menomatkalla, mutta paluumatka sujui rennosti. Sellaa nykyään harva asia enää hätkähdyttää, joten sen kanssa on nappulan helppo edetä ja kokeilla uusia juttuja.

Viikko 39

Tatankan kanssa on tehty pyörä-hevoslenkkejä ja tällä viikolla pariin kertaan treenattiin juoksutusta sekä lastaustakin kerran.  Ilmoitin Saralle, että me ollaan kyllä valmiita kisaan. Ja vähän jännittyneenä Sara vastasi, että niin hekin. Sara ei ole yli kahteen vuoteen kunnolla ratsastanut, saati kisannut. Nyt olisi aika ja toivotaan, että kroppa kestäisi jollain tavalla. Rennosti saatii valmistautua. Kivahan se on miniluokkia mennä. Kaikenlainen panostus on niin pientä, että ei tunnu missään. Saa nukkua pitkään, tavaraa tarvitsee mukaan tosi vähän jne. Helpompaa kuin heinän teko.

Tatanka ylitti odotukset. Lastautui hyvin, käyttäytyi nätisti. Ei aiheuttanut kaaosta, eikä äijäkään kapsahtanut kanervikkoon. Meillä oli kaikkia varusteita kahdet mukana, jos olisi riekkuessaan hajottanut jotain, mutta ei ollut kummoista pelkoa riekkumisesta. Tarkastuksetkin meni hyvin ja olin ikoinen, että Johanna oli vettinä. Hän toimii aina niin rauhallisesti ja jäi ensikertalaiselle varmaankin hyvä tunne toimituksesta. Ja tuloshan sieltä napsahti. Tatankan eka ruusuke.  Kisaraportti tästä pitää kirjoittaa ja aikanaan se löytyy raporttien osiosta.

Hyvä päätös viikolle. Ja mukavaa palautetta saatiin, kun useampi totesi, että kiva nähdä meitä pitkästä aikaa taas yhdessä kisatohinoissa. Totta, muutama vuosi on ehtinyt vierähtää siitä, kun viimeksi oltiin omalla hevosella ja omalla tiimillä startissa. Ehkä oli jo aikakin.

Viikko 38

Tavanomaiset touhuilut jatkuvat. Kelit ovat poikkeuksellisen lämpimät, mutta myrskytuuliakin on satunnaisesti. Tatankan treenit kisauraa varten jatkuvat ja Soronoon treenit ratsuksi. Sella saa olla kummassakin touhussa mentorina. Jännältä tuntuu, että myrskytuuli on tyyntynyt siinä määrin, että voi olla mallina muille. Ja hyvinhän Sessan hommansa hoitaa. Eipä silti, mä sieltä selästä välillä joudun jalkautumaan, kun meno ei ole riittävän tasaista, mutta omistajansa mittapuun mukaan tamma on helppo kuin keinuhevonen. Ja niinhän se onkin, että vika on aina ratsastajassa. Niin tässäkin tapauksessa.

 

Viikko 37

Sellainen suunnitelma oli ilmoilla, että Kari vielä tänä syksynä lähtee Hypnozella kokeilemaan 2*-kisaa Padiseen.  Korona on kuitenkin vellonut koko syksyn, osallistumismaksut ovat olleet poskettomat ja muutenkin hanke on ollut pahassa vastatuulessa jos ei jopa karilla. Toinen suunnitelma on ollut, että Tatanka starttaa ensimmäisessä kisassaan tämän kesän kuluessa.  Treeni on ollut maltillista ja nuorelle hevosella sopivaa. Käytiin Hepokalassa, on lastattu ja on maastoiltu. Nyt on edetty siihen pisteeseen, että käydään lenkeillä sillä tavalla, että mä ajan fillarilla ja Kari kulkee ratsain.  Tosi hyvin homma etenee. Jotain pientä keskustelua silloin ja tällöin, mutta tosi hyvin typy on reissuissa toiminut.  Lisäksi se juo lenkeilläkin todella hyvin ja viilentämiset sujuu kuin vettä vaan.  Voisi kai sanoa, että olemme valmiit.

Soronoo treenaa maltillista ravia ratsastaja selässä.  Sekin etenee hyvin. Pitäisi vaan ratsastaa useammin. Se on nyt kaiken kaikkiaan tilanne jokaisen hevosen kanssa. Nyt kun ovat taas tallilla, niin ratsastaa pitäisi enemmän.

Viikonloppuna käytiin Tanjan luona. Juhlistettiin synttäreitä ja samalla käytiin sanomassa Valedrolle heipat. Itkuhan siinä tuli. Tietenkin. Kyseessä on hevonen, jonka luottamus piti suurella työllä saavuttaa. Se opetti meille paljon ja lujitti ystävyyttäni Tanjaa sellaisella tavalla, jota ei mikään muu juttu olisi saanut aikaan. Valedron myötä myös meidän ihmisten suhde on erityislaatuinen. Mutta kun katselin hevosta, niin ymmärsin, että sen on aika lähteä Urhon seuraksi.  Pilke silmissä oli himmentynyt. Moni asia oli muuttunut. Silitin sen kaulaa ja itkin. Annoin viimeiset porkkanat. Jää hyvästi Valedro. Myötäelän Tanjan surua ja tuskaa. Vaikka päätös on oikea, niin luopuminen on musertavaa. Ja ikävä, suru, tuska tulee seuraamaan mukana vuosia.

Viikko 36

Minttu tuli taas opiskele ja ratsasta -leirille.  Tällä kertaa aiheena matematiikka.  Käytiin myös salilla ja yhtenä päivän ratsastusosuus muuttui metsästysosuudeksi kun metsästettiin meidän hevosia Ilmon pellosta.  Oli nimittäin käynyt niin, että pystyyn kuollut puu, joka oli pitänyt jo kesän aikana kaataa, kaatui aidan päälle ja nelokko päättä poistua toiselta puolelta tarhaa maailmalle.  Sitten olivat ruovittaneet ensin oman pihan, sitten parin naapurin pihan ja lopulta läheteneet valtatietä pitkin Hyvinkäälle, mutta päättäneetkin kurvata Ilmon tiluksille. Ensin kaurapeltoon ja lopulta sitten laitumien taakse heinäpeltoon.  Oltiin juuri Mintun kanssa menossa tallille, kun sivusilmästä havaitsin, että naapurin pellolla laukkaili hienoja kuvioita valkoinen hevonen. Juuri kun aivoni käsittelivät havainnon ja kertoivat tietoisuudelle, että siellä menee meidän Sella ja kolme muuta kun puhelin soi ja Kari ilmoitti, että hevoset ovat poistuneet tontilta. Tässä vaiheessa tieto ei enää ollut uutinen!  Mutta oli hermo aika kireällä, kun vihdoin saatiin paikalle riimut ja riimunarut. Millä lie nyöreillä oli saatu tuolloin jo hevoset pyydystettyä. Eniten mua ärsytti kaikki!! Seuraavana päivänä Sellalla ja Diskolla oli jaloissa turvotusta, nuoret olivat elämänsä iskussa.  Ei siis mainittavia vaurioita, mutta hyvässä lykyssä olisivat olleet rekan keulassa koko nelikko!! Liikenne on valtatiellä varsin vilkasta.

Muutoin viikko olikin rauhallinen.

Viikko 35

Hevoset palailivat talliin. Syksy on siis saapunut.  On lämmintä, mutta sataa paljon, ei haluta pitää niitä märässä.  Lisäksi polttiaisia on ihan järkyn paljon.  Pauliina on käynyt muutaman kerran Tatankan selässä ja maastossakin. Laukkaa on työstetty ja nostoja. Sella on ollut aina seuralaisena. Debyytti lähestyy. Alamme olla valmiita. Soronoo myös vähitellen tuntee olonsa kotoisaksi ja ymmärtää myös sen kuvion, että ihminen kiipeää sen selkään.

Viikko 34

Tämä viikko meni SM-kisoista palautumiseen. Ja niiden jälkipuinnissa. IHAN AINA ON JOTAIN!!  Voi kun olisi kiva, että menisi edes yhdet kisat sillä tavalla, että ei olisi jälkipuintia. Siihen olisi tietenkin kaksi vaihtoehtoista tapaa päästä. Tapa yksi, että kilpailijat ja toimihenkilöt tekisivät sääntöjen mukaan ja tunnollisesti sen, mitä tekevät.  Ja tapa kaksi, että “poliisit” antaisivat vähän löysiä ns. inhimillisille virheille. Ja vielä tämänkin jälkeen jää varmasti juttuja, jotka vaan eivät mene putkeen.

Omat hevoset vielä pellossa villeinä ja vapaina. Vähitellen liikutusta ja arkeen palaamista.

Viikko 33

Otin oikein puoli viikkoa lomaa kisahumuissani. Taikayön Ratsastajat paiskivat pitkin viikkoa pitkää päivää. Samalla setvittiin sitä, että muutama täysin ulkopuolinen ihminen oli ottanut asiakseen pistää hyökyaaltoa liikkeelle junnujen ja nuorten ratsastajien luokasta. Kömmähdys luonnollisesti on tapahtunut jo heti kisojen suunnitteluvaiheessa kun on virheellisesti puhuttu vain junnuluokasta vaikka on luonnollisesti tarkoitettu koko ajan junnuja ja nuoria ratsastajia.  Kisoja on anottu ja komitea on ne myöntänyt ja kutsut on tarkistettu sekä julkaistu ja sama virhe on mennyt läpi monien silmäparien. Ikävä kyllä viimeisellä viikolla ei ollut mitään enää tehtävissä.  Loppujen lopuksi emme tänäkään vuonna saaneet vedettyä läpi juniorien ja NUORTEN ratsastajien mestaruuskilpailuja!! Mun on tosi, tosi vaikea ymmärtää, että joku vielä suunnitteli, että antaa kisojen mennä läpi ja pistetään myllytys siinä vaiheessa päälle. Eli mitalit olisi kerättä pois ja  ilmoitettu, että mitään mestaruutta ei edes jaettaisi.  Huh huh.  Onni tässä kohta oli, että osa junnuista pääsi vielä siirtymään sennujen luokkaan ja saatiin siihen luokkaan kovempi kisa. Mutta äärettömän harmillista tämä oli niille junnuille, jotka eivät lisäpainojen vuoksi tohtineet aikuisten kisaan lähteä mukaan.

Ymmärrän, että sääntöjä on noudatettava ja kuten hyvin tiedetään niin haukkana tuomarina ja stewardina vahdin, että sääntöjä noudatetaan. En siltä saa päähäni mahtumaan, että jotkut tyypit haluvat niin paljon saattaa omaa lajiaan huonoon valoon. Koko ajan jostain vingutaan ja valitetaan ja kytätään muiden virheitä. Kuvottavaa. Eikö kannattaisi keskittyä lajin eteenpäin viemiseen ja nuorien innostuksen kasvattamiseen. Se, että saadaan mahdollisimman paljon todellisia kilpailuja lisää kaikkien innostusta. Pelkkä harrastelu ja samoilu ei kovinkaan monelle kilpailuhenkiselle riitä.

Ikävää on, että lajin sisällä on tätä ikuista eripuraa ja kyräilyä. En sitä kestä yhtään, mutta olen jo itsekin linjannut,  että joitain ihmisiä en jaksa enää edes tervehtiä. Eivät ole arvoasteikossani edes sen arvoisia. Lapsellista varmasti, mutta näin se nyt vaan menee. Liian monta kertaa samat nimet nousevat esiin kun näitä sotkuja selvitellään. Ja Jutta Koivulan sana “….. näyttää todella huonolle ulospäin…..” jatku riitely lajin sisällä. Näissä tunnelmissa sitten lähdettiin kisoihin. Onneksi, onneksi saatiin hienot kisat sää suosi ja iltajuhlaan asti riitti hauskanpitoa.

Omista suojateistani latasin odotuksia Minttuun, joka lähtikin hakemaan ainoastaan voittoa. Tämä kostautui ja vähän liian luja keskinopeus aiheutti sen, että hevonen ei palautunut toisen lenkin jälkeen toivotulla tavalla. Kari oli huoltojoukoissa ja pienen harmittelun jälkeen värväytyi Töppärän tiimiin ja siivitti Veran kolmanteen sijaan. Se oli hieno saavutus ja olin tietenkin tyytyväinen. Mintun veto oli rämäpäinen, uljas ja tyhmänrohkea, mutta sitäkin arvostan ja ymmärrän hyvin, että viime vuoden mestarille ei muu tällä kertaa kelvannut kuin voitto.  Luonnollisesti harmitus ja itku olivat läsnä. Mutta sehän on selvä, että kun tavoitteita ei saavuta se harmittaa. Nämä takaiskut kuuluvat lajiin ja vaikka se pahalta tuntuukin niin vahvistavat urheilijoita. SM on ja sen pitääkin olla iso juttu, mutta ne todelliset tavoitteet jokaisella kv-tasolle kiivenneellä on muualla. Vähintäänkin PM-kisoissa. Kun niitä ei tänä vuonna päästy ratsastamaan, niin kyllä SM oli monelle kauden pääkisa.

Illalla juhlittiin. Hyvällä porukalla.  Taikayön Ratsastajat olivat tehneet valtavan työn ja se huipentui iltajuhliin. Oli iloista hälinää, puheita, palkintojenjako, hyvää ruokaa, musiikkia ja ennen kaikkea hauskaa yhdessäoloa. Seuraaville  kisajärjestäjille tulee olemaan kova haaste saavuttaa sama taso, mikä tämän vuoden järjestelyissä oli. Mutta sekin on hyvä, että tulee tavoitteita myös siinä, miten kisoja järjestetään. Ja ehdottomasti SM-kisoissa pitäisi aina olla jotain sellaista, mitä ei seurakisoissa tai aluekisoissa ole.

Viikko 32

Työt alkava. Hevoset edelleen pellossa ja saivat viimeisen lohko käyttöönsä. Illat ja yöt alkavat olla hämäriä. Hujo kokoustaan Teamsissa ja sehän sopii mulle. Kisoja ei oikein missään ole ja näyttää siltä, että monelle SM on kauden päätapahtuma. Niin se on meillekin. Vietetään oikein pitkä viikonloppu lomatunnelmissa Taikayön kämppärillä. Kova tohina on kisojen ympärillä. Hyvässä ja pahassa. Kaikille lajin harrastajille kun ei vaan näytä sopivan mitenkään se, että pidettäisiin homma positiivisena ja vietäisiin sitä eteenpäin.