Elokuu

Hevoset enemmän ja vähemmän laitumella. Välillä kotona ja välillä tallilla. laidunta laajennettiin siten, että ensi kesän pitäisi olla tolppahommien osalta helpompi kuin tänä vuonna. Muutoin tavanomaista loppukesän touhua. Lomat loppuivat ja töihin piti jälleen palata.

24.8. kisattiin Kouvolassa SM-kilpailut. Odotin suuria ja ihan tosi upeasti Minttu ratsasti mestaruuteen. Iloinen olin myös Veran pronssista, sillä olenhan kuitenkin pitkään tehnyt myös Saran kanssa töitä ja toivon hänet näkeväni satulassa myös tulevaisuudessa. Hieno päivä, vaikka stewardina luonnollisesti keskityin työhöni, mutta upeaa oli katsella nuorten touhja. Ei ole mikään salaisuus, että nautin suunnattomasti siitä, että saan olla näiden aktiivisten ja ahkerien nuorten taustavaikuttajana. Onnittelut vielä hyvistä suorituksista kumpaisellekin tiimille!

Sama viikonloppu oli myös surun viikonloppu, sillä Nappi lähti vehreämmille laitumille. Asia oli ollut tiedossa jo kesäkuusta asti, mutta viimeiset päivät olivat silti varsin haikeita ja tiedän paremmin kuin hyvin ne tuntemukset, joita Rita joutuu seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana käymään läpi. Tuska laantuu ja muuttaa muotoaan. Se on ainut mitä osaan sanoa. Ensin tuntuu, että ei pysty edes hengittämään, mutta vähitellen henki kuitenkin alkaa kulkea, mutta vaikeaa se on ja tulee olemaan. Ja mulla on välillä vieläkin ja Hopon lähdöstä on aikaa kolme vuotta, Urhon kaksi.

Koko elokuun saatiin nauttia hienosta kelistä ja vaikka illat jo pimenivät, niin lämpo helli. Vielä kuun lopulla juhlittiin Jolhyn tyyliin onnistuneiden kisojen kunniaksi. Kiva kun joku viitsii järjestää juttuja. Jos kutsu tulee, niin aina yritän mukaan päästä.

 

Viikko 30

Hevosten kanssa pientä touhuilua, mutta pääasiassa kirmaavat laitumella. Ollaan aika iloisia, että luonnonnitty ei ole paisuttanut niitä valtaviksi, mutta syötävää on kuitenkin riittänyt ja liikkuvat todella paljon. Alueella käy kohtalaisen hyvin tuuli ja vähän varjoakin löytyy, joten hyvä on piippkorvien olla. Ja bonuksenä tässä on tietenkin se, että talvella voidaan aluetta hyödyntään ratsastukseen ja ensi kesällä alue on edelleen meidän käytössä. Tässä kävi sitten kuitenkin niin, niin kuin elämässä aika usein, että kun ei voitu mennä vanhalla kaavalla ja oli pakkoa kehittää jotain uutta, niin se uusi osoittautuikin varsin hyväksi vaihtoehdoksi. Tai sitten ihmisen mieli taas korjasi tilanteen. Hyvä mottohan sekin on, että ole tyytyväinen siihen, mitä sinulla on. Aina voi surkutella asioiden tilaa, tai vaan päättää ,että tämä on hyvä ja tällä mennään.

Olin alustavasti suunnitellut lähteväni Ouluun pitämään alkeiskurssia ja jotain treeniä, mutta sitäkin päätettiin siirtää, joten pääsin kuin pääsinkin Jolhyn toisiin kisoihin stewardoimaan.  Hienot kisat olivat taas pienellä porukalla polkaisseet käyntiin. Tästä vähän lisää Tien päällä-osiossa.

Viikko 29

Lämpö jatkuu ja sitä on vähintäänkin riittävästi.  Hevosilla hyvä olla. Tuuli käy ja Karin ostamiin ötökkäburkhiin ei vielä ole jouduttu turvautumaan. Vähitellen ovat syöneet itsensä sisälle kakkoslohkoonkin ja kyllä se varmasti niin on, että kolmaskin lohto täytyy vielä ennen syksyä avata.

Loppuviikosta lähdettiin käymään Kärppälässä. Pidin tytöille pienen treenin ja samalla sitten istuttiin porukalla iltaa.  Kyllä pitäisi käydä useammin. Sekä puuhaamassa tyttöjen kanssa että moikkaamassa Turusen klaania.

Suunnitteilla oli myös SuMaRan seuravalmennuksen ratatreeni, mutta se siirrettiin tuonnemmaksi.

Viikko 28

Ihania kesäkelejä ja hevoset laitumella. Ites lähdin vähän maaseutumatkailulle. Ensin käytiin Jarkon luona ja sitten vielä ajelin Kuopioon.

Ostin uuden älykellon. Polarin M400 oli jo auttamatta vanhanaikainen ja päivitin uuteen Polarin Igniteen. Se on ihana. Joku siitä jo kyselinkin ja annoin kyllä ylistävät arviot. Täytyy nyt katsoa tilannetta knu alkuhuuma hiipuu.

Viikko 27

Vähän epävakaisempi lomaviikko, mutta hevoset ovat olleet äärettömän tyytyväisinä laitumellaan. Nappi on saanut vähän massaa, Tatanka aavistuksen taas rotevoitunut ja Sella mukavasti karistanut ylimääräistä. Laidun on ihan erinomainen. Se sallii jatkuvat syömisen, mutta ylimääräistä ei kerry. On runsaasti tilaa liikkua ja pohjan tietynlainen epätasaisuus vaatii kuitenkin keskittymään askellukseen. Avoimella alueella tuuli käy, joten ötökkähyökkäyskin on maltillista. Riistakameraa kaipailisin, mutta nukun yöni suht levollisesti.

Viikolla tuli mukavia kutsuja ulkomaille toimihenkilöimään. Tietenkin lähden ja olen todella otettu. Jos vaan kutsu tulee, niin olen aina  valmis. Nyt on ikävä kyllä pieniä päällekkäisyyksiä, mutta eiköhän ne saada jotenkin sumplittua. FEI-kisat kuitenkin omassa arvotuksessani ajavat kotimaisten pikkutapahtumien ohi.

Team Töppärä puuhasi kiihtyvällä tahdilla koko viikon viikonlopun kisjoa. Heillä on myös hyvä pöhinä päällä. Ja onhan se kunnioitettavaa sitoutumista, että järkätään vaikka kisat, jos kvaaleja puuttuu. Ja ihan oikeasti pienellä laskutoimituksella selviää, että kun kotimaassa ei kisoja ole, niin kotikisat kannattaa järkätä kvaalien toivossa ennemmin kuin maksaa tuhansia ja lähte ulkomaille kisaamaan. Leppoisa kisapäivä meillä oli lauantaina. Tästä lisää Tien päällä -osiossa.

Viikko 26

Laitumilla riitti puuhaa. Tolpitettiin ja langattiin uusi noin hehtaarin alue. Yhden yön hevoset olivat tallissa kun satoi katamalla. Niitty kesti hyvin tulleen veden ja vaikutti jo varsin kuivalta kun hevoset palailivat takaisin. Meillä olisi vielä mahkut virritellä kolmas lohko. Ja vähän toivon, että saisimme sen tämän kesän kuluessa aikaiseksi niin olisi helppo h0mma vuoden päästä aloitella laidunkautta kun kaikki olisi valmiina.

Hevosia on liikuteltu vähäisesti, mutta liikkuvat laitumella hyvin. Olemme todella tyytyväisiä asioiden tilaan. Tammoille selvästi pienimuotoisesti on ongelma kun toinen lähtee tallille ja töihin. Pitää huutaa. Ja Sella melkein huhuilee enemmän Tatankan perään kuin päinvastoin. Junnun ratsastus etenee maltillisesti. “Ei ole kiirettä”, hoetaan toisillemme ja kyselijöille. Kyllähän se painetta luo kun jossain saman ikäinen tekee vaelluksia tai hyppää esteitä ratana. Mutta me nyt edetään näin. Touhu on hevoselle mielekästä ja ainakaan ei rikota sitä heti alkuunsa. Ikää on nyt tasan neljä ja kuten todettu: aikaa on. Tietenkin tässä on oppinut siihen, että ei sitä välttämättä ole. Huomenna voi kaikki jo olla toisin. Yritän kuitenkin pitää möröt pois mielestä. Tässä eletään myös niitä aikoja, kun 2v sitten Urho löytyi laitumelta kuolleena. Sellaista se on.

Alkuviikosta kävi tuuri ja saatiin kahtena päivänä haalittua lähiviljelijän pellolta n. 700 pikkupaalia heinää. Ja juuri sopivasti sateen alta pois. Riitta vinkkasi ja äijä ahneena otti kaiken mitä irti sai. Toiveena on, että ei tarvitsisi muovitettua ottaa ollenkaan. Niiden kanssa on aina haasteita ja aika paljon menee tavaraa hukkaan. Lisäksi nämä nyt kannetut paalit ovat ihanan pieniä ja helppoja käsitellä.  Hyvin saatiin talkooporukkaa kasaan ja ihan huikealla tahdilla siirtyi paalit pellolta traikkuun ja traikusta tallin ylisille. Oli meillä taas tehokas porukka kasassa. Kiitos Rita, Satu ja Eemeli!

Sain kuin sainkin Karin houkuteltua mukaan Kõrvemaalle katsomaan PM-kisoja. Pystyin vetoamaan esimerkiksi siihen, että heiniä ei tarvinnut enää väijyä.  Reissu oli mukava piristys. Aurinko paistoi ja ihmiset hymyilivät. Meille rentoa, kun ei tarvinnut kantaa mistään huolta. Ihan toivottua menestystä ei saatu, mutta Saana ratsasti hienon kisan, vaikka lopputarkastuksessa hevonen liikkui epäpuhtaasti. Pieni raportti Tien päällä-osiossa.

 

Viikko 25

Hevoset ovat laitumella ja vaikuttavat nauttivat elostaan. Tuuli käy sopivasti, joten ötököistä ei ole kohtuutonta riesaa. Tilaa on kolmelle enemmän kuin riittävästi. Kerran päivässä käydään katsomassa tilannetta ja vähitellen alan itsekin sopeutua siihen, että valvovaa silmää ei ole koko aikaa paikalla. Hyvin pärjäävät ja sää suosii. Pahimpiin myräköihin haetaan tallille. Ja tämä on nyt oikeastaan aika ihanteellinen tilanne kun hevosia voi ihan oman halun mukaan ottaa tarhaan tai talliin neuvottelematta kenenkään kanssa. Ensimmäisinä päivinä näyttivät norkoilevan portin tuntumassa, mutta myöhemmin oleilevat kauempana. Tästä se kesä lähtee rullaamaan. Juhannus sujui laidunhevosia ihaillessa.

Viikko 24

Hevosia liikuteltiin kevyeti ja laiteltiin laidunta kuntoon. Ja saatiin kuin saatiinkin lauantaina päästää kolmikko ensimmäiselle lohkolle. Kovin ottivat rauhallisesti. Meillähän on parin vuoden takaa vähän surullinen laidunkokemus, joten alitajuisesti olen aina vähän huolissani kun hevoset peltoon jäävät. Nyt varsinkin kun tilanne on vähän uusi ja huolehditaan itse siitä, että hevoset voivat hyvin ja vettä sekä syötävää riittää. Valvovaa silmää ei ole ja vähän olen esittänyt jotain riistakameraa tai muuta valvovaa silmää.

Kari on ahertanut, että saatiin silta korjattua ja lisäksi on letku ihan perille asti. Joten eiköhän me pari kesää nyt saada hevoset pidettyä ihan asiallisesti laitumella.

Illalla lähdettiin vielä katsomaan Jukolan viestin lähtö. Paluumatkalla ehdottelin mutkaa laitumille, mutta ei mennyt läpi. Eikä siellä mitään hätää olisi ollutkaan.

Viikko 23

Leiriviikko! Olihan meillä taas ihan erinomainen meno. Koko nelikko paikalla tavalla tai toisella. Leirista tarkempi raportti Tien päällä- osiossa, vaikka en nyt sen suuremmin ollut tien päällä.

Kävin juhlimassa parit valmistumisjuhlat ja kovaa vauhtia mennää kohti laidunkautta, kesää ja lomaa.

Lauantaina olin stewardina Liedossa, jossa SuMaRa järjesti kilpailut. Jotenkin on aina ihana ajella Majatallin tiluksille. Sikäläinen lahko on edelleen ihan vertaansa vailla. Vähän ikävää, että heidätkin tietyllä tavalla poltettiin loppuun. Mutta upeaa on se, että sinne päästään edelleen kisoja pitämään. Mari on Mari ja Jari on Jari ja siinä on sellainen combo, että oksat pois. Aina sattuu ja tapahtuu ja on uusia juttuja hihassa.  Joka kerta kisapaikalla on jotain kehitetty. Ja edelleenkin tämä on aikun paikka, missä pienikin ääneen ajateltu ajatus on ennen seuraavaa päivää muuttuunut todeksi. On ihailtavaa, että ihmiset myös tekevät, eivätkä vaan puhu. Itse olen sellainen suunnittelija ja ihan aina eivät kaikki suunnitelmat toteudu. Majatallilla tapahtuu ennen kuin suunnitelmat ovat edes valmiit.

Laimea oli vaan osallistujamäärä. Vähän ihmetyttää. Kisoja on vähän, niin kumma kun ei porukat lähde liikkeelle.  Eipä silti, helppo kisa, joka saatiin helposti vedettyä läpi ja jäi mukavasti aikaa myös vaihtaa kuulumisia. Helle antoi omat haasteensa, mutta kukaan ei läkähtynyt. Mulla särki tietenkin päätä kun pääsin kotiin, mutta ei mitään sellaita, mitä ei Maxalt ja parin tunnin uni parantaisi. Mukava päivä ja pakko se on vaan todeta, että kesä on ihmisen parasta aikaa.

Viikko 22

Lämmintä riittää ja laidunruoho kasvaa. Yhden arkivapaapäivän turvin saatiin jotain aikaiseksi. Aitatarpeita on haalittu ympäri pitäjää ja saatiin kuin saatiinkin tolpat ja tikut viriteltyä ensimmäisen vajaan hehtaarin kokoiselle läntille. Vielä kun jaksaa langat viritellä ja sillän korjata, niin johan alkaa laidunkausi meiltäkin.

Leiri alkoi sunnuntaina. Viikolla yritin sitäkin valmistella ja sainkin mielestäni aika kivan ohjelman aikaiseksi. Tytöt tulevat ja menevät vähän omia aikojaan, joten pientä säätämistä myös ohjelmassa on ollut. Lisäksi ajankohta ei ole ihan optimaalinen, sillä joudun ottamaan yhden lomaviikon vähän pahaan saumaan, mutta mitäpä sitä ei tekisi, jotta nuoriso olisi tyytyväinen.

Töissä myös aika vauhdikasta. Mutta kyllähän lukuvuosi taas loppumassa on ja toivottavasti saadaan onnellisia uusia ammattilaisia lähetettyä suotuisissa tuulissa maailmalle.