Viikko 11

En muista edellistä kertaa, mutta Kari oli kipeänä!! Miesflunssavitsini eivät uponneet yhtään. Äijä potkötti pari päivää ja loppuviikosta oli taas oma hurmaava itsensä. Tallihommat sujuivat tavalliseen tapaan. Rita ja Satu hoitelivat pääasiallisesti aamut ja päivän ja mä illat. Hamid kävi pari kertaa selässä ja oli sitten nyreänä kun annoin jostain asiasta palautetta. En taas edes muista mistä, mutta niin se aina menee. Ilmeisesti kulttuuriin sidonnaisia eroavaisuuksia. Pohjat ovat tympeässä kunnossa ja kentällä käyttökelpoisena kavioura. Mutta täytyy olla onnellinen, että kenttä ylipäätään on olemassa.

Keskiviikkona kävin vielä luistelemassa. Saattaa olla viimeisiä kertoja. Jatkuva vesisade ei tee jäille hyvää ja järvelle ei taida enää olla asiaa. Kari sen sijaan kävi viikolla nyppäämässä Peneltä kengät pois. Tamma on ihan viimeilissään ja melkoisen massiivisessa kunnossa. Taas on Tiipiillä pienten kavioiden kopsetta tiedossa. Mun mielestä meillekin voitaisiin tehdä toinen varsa. Niin ne ajatukset muuttuu. Kari on tosin toista mieltä, joten ei taida Sella enää varsoja tehdä, vaikka Tatanka on niin super ihana otus ja Sella oli loistava äiti jälkikasvulleen.

Olen mukana parin seuran seuravalmennuskuvioissa ja olen vähän mietiskellyt toteutusta. Mukava päästä tekemään uutta juttua. Varmaan hommat lähtevät liikkeelle pienimuotoisesti, mutta jostain täytyy aina aloittaa. Hyvä juttu ehdottomasti olisi, että seurat pitäisivät seuravalmennuksia yllä.

Parikkala on aktivoitunut mr-rintamalla ja pyrkivät järjestämään syyskuussa kisat. Sain pyynnön lähteä tuomaroimaan ja toki lähden. Eli elokuussa Äkäskompoloon ja syyskuussa Parikkalaan. Kuulostaa aika kivalta.

Viikko 10

Vaihtelevaa säätä. Toisina päivinä kevät lähestyy sateen avustuksella ja toisina päivänä valutaan takaisin talveen lumisateen merkeissä. Tammat ovat saaneet kengät. Sellalla ihan perunteiset rautakengät ja Tatanka sai ensimmäisiksi kengiksii liimakengät. Olen onnellinen molemmista variaatioista. Kenttä on surkeassa kunnossa. Uraa voi kiertää, muuta ei oikein pääse tekemään. Kari on Sellan kanssa käynyt tavanomaisilla lenkeillään kaikesta huolimatta. Karva alkaa irrota ja sitä löytyykin ihan kaikkialta.

Jämsänkosken kisoja jännitettiin pitkin viikkoa. Toisin päivinä jännitettiin pohjina. Sitten alkoi porukkaa sairastua ja perjantaina hermoiltiin vielä sitä, saadaanko mistään eläinlääkärille sijaista. No hyvin kuitenkin kävi. Hyytävässä kelissä saatiin kisat vedettyä läpi. Pieni raportti tpj:n näkökulmasta Tien päällä-osiossa.

Saana oli mun holhokeista ainoana tulessa. Typsy teki hyvän suorituksesn ja ratsati oikein oivasti ja kypsästi. Tästä on tiimin hyvä jatkaa eteenpäin. Minttu oli huoltohommissa. Eletään sellaista aikaa, että jokainen kisa ja jokainen huoltoreissu on oppimisen paikka. Vielä menee monta vuotta kun voi todeta, että menee rutiinilla ja homma alkaa tuntua toistolta. Ja siltikin joka kerta oppii ja oivaltaa jotain uutta.

Sunnuntaina olin jotenkin ihan poikki ja se meni varsin pitkälti loikoillen.

Viikko 9

Karilla reissuviikko ja mulla aika vauhdikasta taas töissä loman jälkeen. Jotenkin muutenkin hommat ovat muuttuneet entistäkin hektisemmiksi. Rieratin kisoja puuhataan jo kovasti.

Tallilla tavanomainen meininki. Satu ja Rita urakoivat ahkerasti. Hamid kävi muutaman kerran jeesaamassa ja ratsastamassa. Muutoin ei mitään ihmeellistä. Viikonloppuna vähän aurinkokin paistoi ja oikein kovalla mielikuvituksella saatoi aistia kevään lähestyvän. Mulla on välillä todella kovia puuskia ostaa uusi suokki ilahduttamaan elämää, mutta välillä taas tuntuu, että koko ajatus on päätön. Selkään tekee kovasti mieli, mutta ei se vaan Sellan tai Tatankan kanssa ole ihan sitä, mitä haluaisin. Jotenkin kuitenkin tuntuu myös siltä, että ei sellaista hevosta löydy, joka pystyisi täyttämään sen paikan, joka nyt on tyhjänä. Ja nyt olen huomannut, että se on oikeastaan kahden hevosen kokoinen – Urhon sekä Hopon.

23.02.2019

Perjantaina perinteiset iltatallikuviot ja lauantaina pyyhällettiin heti aamutoimien jälkeen Oulun suuntaan ristiäisiin. Hienoja hetkiä ja Satu piti huolen siitä, että ei tarvinnut hevosten perään huolehtia. Meillä on kyllä hyvä verkosto. Hevoset tietenkin sitovat kovasti, mutta pienellä järjestelyllä aina välillä voidaan olla myös yhtä aikaa toisaalla.

21.02.2019

Aamulla pirteänä ylös sängystä. Ohjelmaa oli vielä tällekin päivälle. Mittailtiin vähän Rollen selkää ja pääsin tekemään ontumatutkimusta porolle. Vähitellen oli kuitenkin sanottava heipat ja matka kotiin alkoi kunhan ensin olin saanut postissa lähetettyä ensipuukon viikonlopun ristiäissankarille.

Paljon saatiin sovittua juttuja ja moni asia loksahteli kohdilleen. Reissu oli todella antoisa ja sopi tähän ajankohtaankin kuin naula päähän. Olen tosi tyytyväinen, että vähän lyhyellä varoitusajalla bookkasin itseni lennolle ja singahdin Sirkkaan.

Omat hevoset viettivät edelleenkin ihan tavanomaista eloa keskenään. Rita ja Satu ahertelivat tallilla. Mulla oli illalla vielä lennon jälkeen Matkalla matkaratsastajaksi 1 skype-kurssina. Eli voidaan sanoa, että pari viimeistä päivää ovat olleet jälleen aika matkaratsastuskylläiset.

20.02.2019

Toinen päivä Levillä. Mintun kanssa käytiin treenilenkillä pöllyttämässä lunta. Iltapäivällä Levi Nyt kävi tekemässä meistä juttua ja ilta istuttiin Pihvipirtissä. Kotona hevoset elelivät tavanomaista eloaan ja Kari rämpytti kitaraa.

19.02.2019

Aamulla runnoin laukun kiinni ja suunnistin kentälle. Ennen puolta päivää olin Kittilässä ja yksi seikkailu oli jälleen alkamassa. Reissusta tarkemmin Tien päällä-osiossa. Eka reissupäivä meni puolittain turistina ja puolittain matkaratsastuksen ilosanomaa jakaen.

 

18.02.2019

Satu on taas iskussa ja uurasti aamutallissa. Mä piipahdin Espoossa ja otin sieltä rengin mukaan iltatalliin. Kovasti olisi apulainen halunnin ratsastaa, mutta kaikki paikat on nyt huonossa kunnossa. Kentällä liikaa lunta ja hangen pinta on tosi kovaa ja pelkään vähän, että raapii vuohisia. Lisäksi pelkään liukastumisia. Peltokaan ei ole kovin hyvässä kunnossa. Käppäillä voi, mutta ei paljon muuta.

Sellalla on tosi kova kiima. Perjantain lämpöinen henkäys ja sitä seuranneet aurinkoiset hetket tekivät tehtävänsä. Sain jopa vähän hammasta kun kopeloin vatsan seutua.

Illalla katsoin vielä mun kurssimatskut sillä aamulla otan suunnaksi Kittilän. Kun pelkillä käsimatkatavaroilla mennään, niin kovin vähän saa tavaraa mukaan. Kevyellä toppapuvulla ja muistitikulla mennään.

17.02.2019

Perinteinen aamutalli. Pedrokin mukana säheltämässä. Tehtiin taas viikolla rästiin jääneitä hommia. Kari riehui lantalassa ja heinäparvella. Kaikkea pientä on puuhailtavaa. Mun päälle Nappi pudotti perjantaina pihaton räsymättärivistön ja sekin laitettiin takaisin paikalle. Aidasta on lautoja tosi paljon poikki. Retteleöivät melkoisesti ja Tatanka myös pureksii lankkuja. Nyppää sitten hampaillaan irti koko virityksen. Langat ovat onneksi pysyneet ehjinä, mutta sähkö kyllä kulkee huonosti. Havuja on haettu järsittäväksi, mutta aika vähän tarjoavat virikkeitä. Meno on aika-ajoin varsin vauhdikasta. Lumet ovat tulleet katolta ja linnut laulelevat. Aamulla aurinko nousese ja kohtuullisen varhain.

Kari kävi päivällä taas selässä. Ei mitään mainittavaa sillä rintamalla.

16.02.2019

Kari kiiruhti aamutalliin ja sieltä yhtä rivakasti kotiin sillä hänen kyydissään tuli muutama juttu, jotka olin luvannut toimittaa jakoon tuomarikurssilla.Läpsystä vaihto ja mä lähdin kouluttamaan. Antoisa reissu ja tästä lisää Tien päällä-osiossa.

Kari liikutti hevoset ja hoiteli iltatallin. Kevättä on ilmassa, mutta pohjat ei kovinkaan kivassa kunnossa.