16.-20.04.2018

Päivä päivältä kesä on lähempänä. Samoin myös Viron ja Norjan kisat. Mun matkasuunnitelmat ja majoitukset alkavat olla kunnossa. Norjaan bookkasin jo lennot ja se kuvio pitäisi olla selvillä. Sinne tuskin suomalaisia eksyy, vaikka olisi kyllä hieno homma, jos joskus joku lähtisi siihenkin suuntaan kisaamaan. Viron kisoja ajatellen kaikki on muuten kunnossa, mutta pitäisi vielä päättää menemisen ja tulemisen ajankohdat. Tahtotila on, että menen perjantaina illalla ja lähden kotiin lauantaina heti kisojen jälkeen.

Tallillakin kevät edistyy. Laidunpaikka ei ole vielä varmistunut, mutta sen sijaan saimme tiedon, että viereinen metsikkö on liitetty tonttiin ja saamme ottaa sen käyttöön metsätarhaksi tämän kevään aikana. Kyllä sitten on tilaa.

Sain kirjoitettua Hopon ja Urhon muistosanat. Nyt pitäisi vielä kerätä itsensä ja hoitaa vihdoin ja viimein Hopon tuhkien sijoittaminen. Olen myös ajatellut, että voisiko olla niin, että tänä keväänä kävisin ylimääräiset loimet läpi ja laittaisin ne ainakin osin kiertoon. Saa nähdä. Pidän kuitenkin optiota uuteen suokkiin, joten ehkä Hopon varusteita en kuitenkaan pistä eteenpäin. Hopoltakin jäi kuitenkin parikymmentä loimea, joten ei niitä kaikkia kyllä tarvitse millään.

15.04.2018

Aamutalli kevättä aistiessa. Toimittiin aika rivakasti, sillä mun piti siitä lähteä hakemaan raksamiestä tekemään Suonpäässä vähän purkuhommia. Jos vaikka saataisiin uusi terassi ensi kesänä. Päivä menikin kotona pihahommissa. Kari illalla hoiteli iltatallin ja mä suunnittelin seuraavan  viikon kuviot. Lisäksi suunnittelin seuraavat matkaratsastuksen webbikurssien aukataulut, jotka ovat seuraavat:

 

4.5. klo 19:30 Matkalla matkaratsastajaksi I- alkeiskurssi

28.4. klo 19:30 Matkalla matkaratsastajaksi II – jatkokurssi tasolla 2 kilpaileville

10.5. klo 17:00 Matkalla matkaratsastajaksi III – syventävä kurssi tasolle 3 tähtääville / kisaaville

25.5. klo 19:30 Matkalla matkaratsastajaksi IV – perehdyttävä kurssi kv-tasolle tähtääville

14.04.2018

Satu kävi laittamassa hevoset aamulla ulos ja me saatiin venyä kotona vähän myöhempään ryhmityttiin tallille vasta kympin jälkeen.  Aurinko lämmitti mukavasti, muuttolinnut antoivat näkyä ja kuulua itsestään ja meilläkin oli jotain keväistä virtaa niin paljon, että pistettiin taas oikein hihat heilumaan. Ja mikä olisi heilutellessa kun hetken puuhaamisen jälkeen sattoi vähentää vaatetta ihan t-paitatasolle. Risukasakin saatin poltettua maan tasalle ja Kari kantoi epämääräiset rojut Dianan roskakätköihin ja lähiaikoina tontille tulee vielä roskalava,niin talven aikana kertynyt roju saa häipyä tontilta. Haravoin vimmalla ja mielestäni saatiin tallin etupiha nyt aika hyvään kuosiin. Luntakan ei siis enää ole ja nyt tuntuu jo vahvasti keväältä.

Kolmelta lähdettiin kotiin ja syömään. Kyliksellä nähtiin muutama tuttu ratsukko ja pappatuntsaseurue. Pienen päivätorkun jälkeen Kari lähti takaisin lyömään yhtä irtokenkää ja ratsastamaan Sellaa. Samalla päätti sitten nykästiä tammalta liimakengät kokonaan pois. Toivottavasti tästä ei ala taas elämää suurempaa riitaa kengistä ja kengättömyydestä. Sitä aihetta kun ei ole onneksi tarvinnut nostaan esille kohta vuoteen.

Mä olen viikon lämmitellyt Skype-kurssijuttua. Tänään kahdeksalta päätettiin sitten toteuttaa ihan kunnolla kurssi Matkalla matkaratsastajaksi III. Aloiteltiin pienimuotoisesti ja mulla oli linjoilla kolme kurssitettavaa. Peitto oli kuitenkin aika hyvä, sillä yksi hääräili tallihommissa Urjalassa, yksi jollain lainakoneella Vaasassa ja kolmas Pudasjärvellä. Eli käytönnässä meidän neljän tapaaminen kasvotusten olisi vaatinut todennäköisesti jokaiselta meiltä useamman tunnin ajomatkan. Eli ihan ymmärrettävää, että juuri nämä pohjoisemmassa elävät harrastajat ovat peräänkuulutelleet verkkokurssien ja webinaarioiden perään.  Tässä vaiheessa mä pystyn vastaamaan huutoon Skypen kautta näyttämällä dioja, puhumalla suu vaahdossa ja pyöräyttämällä muutaman videon sekaan. Ei mitään ihmeellistä teknistä kikkailua, mutta jos tuota halutaan, niin toki se voidaan toteuttaa. Helposti.

Tältä pohjalta lähdettiin liikkeelle ja kolme tuntia vierähti ihan leikiten.  Yhteydet pelittivät, ääni ja kuva kulki toivotulla tavalla ja sisältökin oli käsittääkseni antoisa. Jonkun verta saatiin jopa keskustelua aikaaan ja yhdessä pohdittiin, miten homma voisi kehittää. Loppukeskustelun perusteella olen nyt vakututunut siitä, että tinttaan kalenteriin muutaman ajankohdan ja tarjoan koko tämänhetkisen kurssitarjonnan, eli kurssit 1-4 läpi ainakin kertaalleen. Katsotaan sitten, mitä ja miten kursseja voisi pyöritellä ja onko kysyntää oikeasti olemassa. En tiedä onko tämä niitä suuria väärinymmärryksi, mutta jotenkin en vaan pysty uskomaan tai hyväksymään, että verkkokurssit tai vastaavat koskaan korvaisivat läsnäoloa. Mutta ainakin tämän kolmituntisen päätteeksi mulla oli hommasta hyvä fiilis. Jotenkin olin tosi hyvilläni, että olin bongannut juuri nuo kaksi hornan tuutissa asuvaa mukaan kokeiluun ja Sara keikkui vähän statistina mukaan. Hän totesi kuitenkin, että kuunteli meidän juttuja ikään kuin äänikirjana tehdessään tallilla hommia. Eli ihan näppärä homma sekin, olla kännykällä hommassa mukana.

12.-13.04.2018

Rita hoiteli iltatallit. Mä vedin ekan webbikurssini ja homma toimi ihan moitteettomasti. Osallistujilla pitää vaan olla myös nopea netti, jotta hommasta tulee mitään.  Ritan kanssa joskus vähän yritettiin, mutta pelkästään diat tahmasivat, videoista puhumattakaan. Tällä kertaa systeemi pyöri ihan reaaliajassa. Palaute oli sen laatuista, että ilmeisesti tuota hommaa kannattaa kokeilla. Mikäs tässä on jättinojatuolissa köllötellessä ja koiraa rapsutellessa luentoja pitää. Jotenkin se tuntuu vaan puolivillaiselta edelleen.

Aurinko on hellinyt ja päivisin lämpötila on noussut reippaasti yli 10 asteen ja lisää on tulossa. Kohtahan on lämpimämpi kuin kertaakaan koko viime kesänä. Sella olikin perjantaina järjestänyt kivan yllärin. Iltatallin aikaan sain kuvaviestin, jossa oli joku lähes musta hevonen. Ihanaa mutakylpyä ilmeisesti ollut tarjolla. Olenkin vähän ihmetellyt, että tamma ei ole vielä innostunut keväisistä piehtaroinneista vaan on ollut suhteellisen puhdas. Noh, nyt se sitten alkoi.

Perjantai 13. ei aiheuttanut tällä kertaa mitään surua tai murhetta. Tosin, silmiini sattui joku hevosen lopettamiseen liittyvä keskusteluketju. Valtava ikäväaalto löi läpi ja ihan väkisin ajatuksiin pelmahti Hopon viimeiset hetket. Olen aika taidokkaasti painanut tuon illan tapahtumat jonnekin mieleni sivulokeroihin, mutta välillä ne sieltä aina tunkee ajatusten pintakerrokseen. Kyyneleet valuivat vuolaasti. Mietin, että enkö oikeasti pääse asiasta ikinä yli. Tälläkin viikolla olen käsitellyt opiskelijoiden kanssa monin verroin kammottavampia juttuja ja suurempia menestyksiä, mutta silti poraan kerta toisensa jälkeen lemmikin menetystä. Tosin noille kohtuuttoman kovia kokeineille nuorillekin suosittelen kissaa, koiraa tai hevosta.

09.-11.04.2018

Karille tulikin vähän yllättävä tyokeikka jonnekin Keski-Suomeen, joten systeemit menivät vähän uusiksi. Maanantaina meillä ei ollutkaan tallihommia ja Kari kävi katsomassa yhtä kengitysjuttua. Tiistaina mä kiirehdin töistä kotiin nappaamaan Pedroa mukaan ja sitten suunnattiin tallille. Kuppasin töissä sen verta pitkänä, että Kari olikin ehtinyt jo toiselta suunnalta tulla paikalle.  Tehtiin tallihommat ja me lähdettiin Pedron kassa kotiin ja Kari puolestaan kauppaan.

Viron kisat lähestyvät ja mun majapaikka tulee olemaan venuella. Se on hyvä juttu. Varasin varmuuden vuoksi majapaikan myös Karille ja Pedrolle. Tytöt saivat kaikki myös majoitukset hoidettua, vaikka Jänadan perinteinen majapaikka oli bookattu täyteen. Tytöillä on myös lauttaliput hoidettuna. Mulla tietenkään ei ja varmaan käy taas huonosti. Mun pitäisi alkaa katella myös Norjaan lentolippua.

Mulla on ollut kehitteillä mr-kurssit Skypen kautta. Keskiviikkona testailin systeemiä. Liitettiin useampi seuraaja, pyöritettiin videoita ja dioja ja hyvin pelitti. Pitää ottaa vielä pari demoa ja sitten voin varovasti tarjota Matkalla matkaratsastajaksi 1-4 kurssit myös webbikurssina.Niille tuntuisi olevan kysyntää. Mikään ei voita mielestäni hyvää lavaesiintymistä, mutta onhan se totta, että matkustamiseen menee paljon aikaa niin kurssiteltavilta kuin kouluttajalta. Katsotaan nyt, miten asiat etenevät.

08.04.2018

Aamutallin mentiin jotenkin ihan silmät ristissä. Tehtiin hommat äänikirjaa kuunnellen. Ihmettelin muuttolintujen kirkumista. Kun hommat oli tehty, niin äänikirjan kera ajeltiin kotiin ja päiväunille. Kun niiltä heräiltiin, nin alettiin valmistautua seuraavaan tallireissuun. Aurinko pilkisteli ujosti ja lämmintä oli n. 8 astetta. Mä kapusin Sellan selkään ja Kari jatkoi villinä paskahommia. Meillä oli Sellan kanssa tehtävänä survoa kentän jääkuori rikki, että kenttäkin pääsisi sulamaan. Emme jaksaneet kuitenkaan kamalan kauaa pyöriä kentällä vaan siirryimme pellolle. Etupelto on edelleen ihan hyvässä kunnossa ja takakulmasta löytyi vähän vielä luntakin. Sella pörhisteli menemään ja Tatanka seuraili aidalla tarjolla olevaa ohjelmaa. Vähän porukalla surkuteltiin sitä, että maanviljelijän sato jäi peltoon märän syksyn vuoksi. Kauemmalla takapellolla hengaili joutsenpariskunta. Niitä on aina hieno katsella. Järvellä olikin joku bongaritapaaminen ja noviisitkin oli kutsuttu mukaan, mutta jätettiin väliin. Nyt on ilmeisesti huippuajat muutossa.

Illalla lueskelin ulkomaalaisten mr-ystävien päivityksiä Dubain mr-seminaarista. Jäin miettimään, että kukahan oli Suomea edustamassa. Myöhemmin kuulin, että ei kukaan. Harmillista. Pidän kyllä hirvittävän tärkeänä, että näissä kinkereissä ollaan mukana. Terveisetkin maailmalta saataisiin kaikkien tietoon. Nyt pitää kysellä murenoita Ruotsista ja Norjasta. Ja ihmetystähän se muissakin maissa herättää, että Suomesta ei edustajaa paikalla ollut. Kaikki nämä tilanteet joistä jättäydymme pois murentavat kyllä uskottavuuttamme mr-perheessä.

07.04.2018

Ihana aurinkoinen aamu ja se alkoi Anan ja Maritan sisäänmarssilla. Papparaiset eivät petä koskaan! Satu kävi laittamassa hevoset ulos ja siitä se onnitteluryöppy sitten lähtikin liikkeelle.  Näin vanhana ihmisenä some on kuitenkin varsin uusi ilmiö ja mielenkiintoinen sellainen.  Päivän päätteeksi oli hauska tutkailla, ketkä olivat someonnittelujaan laittaneet ja millä tyylillä. Hyvin erilaiset ihmiset, elämän eri vaiheilta. Se on todella mielenkiintoista ja valtavan iloiseksi tulin ihan jokaisesta muistamisesta. Tuli se sitten mitä kanavaa pitkin tahansa. Kiitos ystävät muistamisesta!

Auringon lämmittessä lähdettiin tallille. Käytiin matkalla ostamassa herkkuja pöytään. Tallin seinustalla lämpöä riitti jo siinä mittakaavassa, että Kari kantoi pihakalusteet ulos. Siinä sitten auringon porotellessa syötiin välipalaa. Tuntui todellakin keväältä.

Tampereelta tuli kuvaviesti. Sara oli käynyt pokkaamassa valiomerkkinsä messuhumussa ja Saana sekä Minttu olivat perintöprinsessoina mukana. Noiden nuorten touhuja on kyllä mukava seurata. Kehittyvät koko ajan valtavasti, niin matkaratsastajina kuin ihmisolentoinakin. Tavallaan tajuan myös entistä paremmin oman ammatinvalintani. Onhan se aivan timanttista työskennellä näiden tavoitteellisten ja tervehenkisten nuorten kanssa. Tytöt noudattavat varsin tunnollisesti treeniohjelmaa ja kirjaavat tekemisensä ylös kiitettävällä pieteetillä. Lisäksi kaikki annetut suoritteet tekevät tunnollisesti. Jos heitän jonkun venyttelylinkin, niin samana iltana tulee kuvamateriaali, missä ollaan vääntäydytty solmuun. Tämä junnuvalmennuskuvio antaa itselleni vähän erilaista näkökulmaa myös arkityöhöni. Vaikka alkujaan kuvittelin homman täysin mahdottomaksi edes ajatuksen tasolla. Olin siis väärässä tässäkin asiassa. Todella palkitsevaa ja myös voimaannuttavaa on ollut nähdä miten tämä neljän hengen porukka hitsautuu yhteen ja miten palanen palaselta asiat loksahtelevat paikoilleen. Erittäin hienoja nuoria ihmisia!

Ensimmäisen kerran tänä keväänä ilma oli niin lämmin, että päästiin tarhoilla purotus- ja siivoushommiin. 3-4 tuntua haravat ja talikot heiluivat ja sitten alettiin olla valmiita kotiin. Illemmalla Kari kävi vielä ratsastamassa Sellan ja illalla saunottiin. En keksi tähän hätään parempaa tapaa viettää synttäreitä. Tanja onneksi otti puheeksi vuoden takaisen lahjakortin, joka luonnollisesti oli käyttämättä. Sain kuin sainkin kylpyläviikonlopun varattua, joten tuli sekin, viimeinen viiskymppislahja, lunastettua.

03.-06.04.2018

Tiistai oli aika kammottava päivä ihan jos siitä syystä, että kaikkialle oli tullut taas talvi. Noh, päivän mittaan lumet oikeastaan sulivat pois, mutta jotain rännän tapaista kuitenkin mätkähteli taivaalta. Me punnerrettiin taas PM/SM-kisojen parissa. Paljon on kaikkea hoidettavaa ja sovittavaa. Yhdelle maksetaan matkat, ei muuta. Toiselle taas ei makseta matkoja, vaan jotain muuta. Kolmannelle ei makseta mistään mitään ja yksi ei suostu tulemaan, kun saa liitoltaan liian vähän tukeja jne, jne. Eli riittää säädettävää ja sovittavaa ja vielä kun joku pysyisi kartalla siitä, mitä kenenkin kanssa on sovittu. Palkintoja on saatu jo kasaan jonkun verran ja jos yhtään ennakkokyselyni pitää kutinsa, niin mahdollisesti puhutaan 50 osallistujasta. Se olisi aika huikea määrä kovatasoisia kisaajia. Kertoo kuitenkin siitä, että edelliset PM-kisat vedettiin tyylillä, niin nytkin kiinnostusta löytyy. FEI-kalenteri pohjoismaiden osalta on kutistunut viime vuosina, joten selkeä tilaus olisi sille, että meilläkin voitaisiin järjestää yhdet kv-kisat vuodessa. Ja palvelisihan se koko lajia. Nousujohteinen harrastaminen huipentuu kv-tasolla kisaamiseen, mutta kynnys tavoitella tätä on kohtuuton, jos kotimaassa ei kisoja vakituisesti järjestetä. Ja jos taas on tarkoitus kisoja järkätä, niin sitten pitää olla esillä noissa kv-kuvioissa muutenkin. Se että kerran viidessä vuodessa järkätään kv-kisat on kaikista tyyleistä raskain.

Loppuviikko sitten sulateltiin lunta ja jäätä. Kyllä se kevät tulee, mutta niin nytkähdellen ja pienin askelin. Keskiviikkona alkoivat muuttolinnut jo palailla ja loppuviikosta tallin tuntumassa kaikui kurkien ja joutsenien huudot taukoamatta. Hevosillakin on kevätintoa rinnuksissa. Ja kuinka ollakaan kaikkien aitojen alta on kurkoteltu napostelemaan viime kesän kulottuneita korsia. Maitohappobakteeria saa varmaan kohta taas aloitella kummallekin, kunhan nyt pakkaset loppuvat ja maa on oikeasti sula. Äitinsä kaltaiselta kaivelijalta Tatankakin vaikuttaa.

02.04.2018

Ennusteet pitivät paikkansa ja kun kuudelta harpoin paljain säärin läskitakki päällä koiran kanssa pihalla, niin neulamainen lumisade pisteli sääriä ja kasvoja. Satu onneksi kävi laittamassa hevoset ulos. Aika lailla ihmeissämme olimme lumipyryn kanssa ja ihan oikeasti sitä satoi parikymmentä senttiä.

Nadir oli loimitettuna ja tytöt saivat yönutut päälle. Ei niinkään sen takia, että palelisivat, vaan ennemmin sen takia, että takuuvarmasti piehtaroisivat raivokkaasti, niin säilyisivät vähän puhtaampana.

Illalla kun Kari ajeli pimeässä ja lumisateessa kotiin, niin meinasi vielä ajaa kolarin. Se on aika karu tunne, kun auto lähtee lapasesta. Onni oli mukana ja äijä pääsi ihan sovitusti saunaan tallireissunsa jälkeen.

01.04.2018

Aprillipäivä ja netti pullollaan toinen toistaan hauskempia vedätyksiä. Muutamaan meinasin jopa langeta. Kelit keväiset, mutta ennuste lupaa huomiselle lumimyräkkää. Tehtiin aamutalli oikein pitkän kaavan kautta. Ollaan taas äänikirjakoukussa, joten tallitöidenkin taustalla pauhaa äänikirja. Pääsiästipunen kävi munimassa talliapulaisille muutaman munan ja illalla Rita hoiteli hevoset sisälle.