Viikko 11

Vielä eletään aika talvisissa tunnelmissa, vaikka kevät onkin jo pitkällä. Vähitellen päivät pitenevät ja hevoset ovat sen myötä pidempään ulkona. Laidunten tuntumassa kaadetaan metsää ja ensi kesänä sitten ilma liikkuu ja toivottavasti ötököitä on vähän aiempaa vähemmän.

Keskiviikkona kokoustettiin HUJOn kesken. Vake puhuttaa, mutta kentällä on nyt hyvä pössis. Kyllä kai Ypäjältä matkallekin treenipaikkoja löytyisi kun joku ottaisi asiakseen selvittää. Pandemia puhutti ja yhteistuumin otimme kannan, että noudattelemme FEIn linjauksia.  Vähän on vielä auki se, määritelläänkö maneesissa ratsastaminen ulkoliikunnaksi vai sisäliikunnaksi. Ratsastushan on ollun yksi niistä harvoista harrastuksista, joita ei ole vielä laitettu pysähdyksiin.  Toivottavasti harrastajamäärät saadaan kasvuun niin tulisi jotain hyvää tästäkin hämmentävästä ajasta.

Tämän viikon olen reippaana valmistautunut suorittamaan FEIn päivityskokeet tuomareille ja stewardeille. Päivitys on tehtävä maaliskuun loppuun mennessä, joten aikaahan on. Vaikka ei kisojakaan ole tiedossa, niin yritän kyllä säilyttää statukseni.

Sella vetelee edelleen psylliumia ja kumma kyllä vieläkin mössö uppoaa.  Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin jossain vaiheessa ei vaan enää mene alas. Syötetään nyt niin kauan kun kelpaa.  Liikutus on ollut edelleen maltillista.  Soron kanssa enemmän aivojumppaa, Sellan kanssa pientä nypertämistä ja Tatankan kanssa vähän suurempia linjoja.