Rita pyörii tallilla taas aiempaa enemmän ja se on kiva homma. Opiskelu vaatii tasapainotusta ja mikä olisi parempaa kuin hevoshommat. Pääsiäinen toi vähän poikkeuksia rutiineihin. Säät eivät olleet mitenkään huikeat, mutta vaikka pandemian aikana olemmekin pystyneet tallikäynnit hoitamaan joustavasti niin onhan se aina eri juttu kun päivät ovat kokonaan vapaita.
Soro etenee pienin askelin. Mun makuun liian pienin, mutta järkeväähän se tietenkin näin on. Myös Tatankan kanssa on edetty minimaalisen pienin askelin ja aina välillä mietin, että sen pitäisi olla paljon pidemmällä. Vaikka tietenkin ymmärrän, että kehityksen ja kestävyyden ja hevosystävällisen tarkastelutavan mukaisesti vauhti on juuri sopiva. Nämä ovat niitä eettisiä juttuja, joita hevosten kanssa toimivat joutuvat miettimään päivittäin. Jokainen sitten päättää itse mitä eläintensä kanssa tekee ja millä aikataululla.