Tästä alkaa nelipäiväisten työpäivien jakso. Käytännössä siis tehtävä neljässä päivässä viiden hommat. Onneksi meillä on Satu, joka tosin alkaa nyt keskittyä vähän enemmän oikeisiin töihin, joten pienessä pinteessä saatamme olla ennen kuin hevoset pääsevät taas laiduntamaan.

Kelit ovat upeat. Voisi sanoa jopa helteiset. Karvaa lähtee ja lumet alkavat olla poissa. Kenttä kivassa kunnossa ja kumpikin tamma on päässyt sinne pyöritettäväksi vuoron perään ja välillä samanaikaisestikin.

Mr-komitea on masinoinut kaikkien seurojen yhteisen seuravalmennuksen. Suunnittelussa oli pientä klappia ja loppuhuipentumana meillä oli vähän eriäviä käsityksiä aloituspäivämäärästäkin, mutta saatiin kuin saatiinkin potkaistua hanke käyntiin Pitkäperjantaina. Tästä tarkemmin Tien päällä-osiossa. Pääsiäisen pyhinä saatiin paljon tallilla aikaiseksi. Ihanaa on, kun mennään taas kohti kesää. Sen jo aistii aamuisin. Linnut, hyönteiset, tuoksut, ensimmäiset kukat ja hiirenkorvat. Kyllä kevät on ihmisen parasta aikaa! Ja hevosten myös!

Hevosista lähtee karvaa ihan pölisemällä. Kenttä on hienossa kunnossa ja tasaiseen tahtiin kumpikin tamma on päässyt hommiin. Hamid kävi pitkästä aikaa ratsastamassa ja oli taas intoa täynnä. Linnut laulavat ja aurinko paistaa, valoa riittää myöhään iltaan ja on myöhäistetty sisäänottoa kahdeksaan. Tarha on kohtalaisessa kunnossa, mutta ei vielä viitsitä pitää hevosia öisin ulkona.

On laskeskeltu, että heinä riittää loistavasti laidunkauteen asti. Kuten myös kuivike . Kaura riittää varmaan vielä osin seuraavallekin talvelle. kerrankin ollaan tilanteessa, että mitään ei tarvitse paniikkitilassa hoitaa. Lantalakin on hyvässä jamassa.

Käytiin katsomassa Penen varsaa. Ihana olento. Mun mielestä me voitaisiin teettää Sellalla vielä toinen varsa. Tatanka on ollut niin helppo ja kaikin puolin täydellinen. Mutta tietenkin se menisi niin, että jos tehtäisiin toinen, niin kaikki menisi totaalisesti pieleen.

Huhtikuu saapui iloksemme. Myös lintujen muutto on täydessä käynnissä ja takapelto kuhisee elämää. Kevät on monelle henkisesti rankkaan aikaa. Luonnon herääminen saattaa tuntua itsestä ahdistavalta. Mulla on edelleen lamaannuttava yskä. Välillä tuntuu, että taju lähtee kun joutuu yskimään niin paljon.

Sella ei liiku ihan puhtaasti. Se on jo jonkin aikaa ollut vasemman etusen osalta vähän könkkä. Vikaa ei vaan tunnu löytyvän. Huomaan ärsyyntyväni melkoisesti siitä, että hevosessa on joku selittämötän vaiva. Ja jotenkin alan heti pelätä pahinta, jos ilmenee pienikin ongelma. Hysteeriseksi en vielä ole mennyt, mutta hermo on kireällä.

Laidunkuviot ja jatkon tallikuviot eivät ole vielä selvinneet. Jollain tasolla stressaava tilanne. Mä haaveilen suokista, mutta turha haaveille mitään ennen kuin tiedetään mihin näiden kahdenkin kanssa seuraavaksi päädytään. Kaipaan todella paljon omaa hevosta. Keräilen taas uutta koulutusmateriaalia ja kuvitusta varten olen selaillut kuvia läpi. Sen myötä tietenkin ikävä Hopoon taas aktivoitui rajusti. Tuntuu oudolta, että loogisella älyllä varustettu ihminen voi näin kovasti ikävöidä joukosta poistunutta eläintä. Ja on mulla kyllä Dottietakin valtavan kova ikävä! Mahtaako näistä ikinä päästä yli?

Aika lailla yskiessä meni viikko. Keskiviikkona jouduin piipahtamaan lekurin juttusilla. Loppuviikosta yskiminen oli vähän vähäisesmpää. Viikon keskivaiheilla suunniteltiin Miran kanssa SuMaRan seuravalmennusta ja mun mielestä se vaikuttaa kyllä oikein hyvältä paketilta. Kari hoiteli hevosten liikutuksen. Tatanka on riisunut etukengät tarhaan. Kari onneksi ne löysi ja varmaankin ne pitää asentaa pian uudelleen takaisin.

Norjalaisten nuoriso teki hyviä tuloksia viikonloppuna ja seurailin taas homman etenemistä mielenkiinnolla. Elättelen toiveita, että meillekin saataisiin lähivuosina oikeaa nuorisotoimintaa, jos saataisiin mukaan vaikka kymmenkunta junnua. Norjalaisialla ja ruotsalaisilla homma on hyvin hanskassa.

Aika edeltäjiensä kaltainen viikko. Päivä pitenee, lumipeite vähenee, paskaa tulee enemmän ja enemmän esille, karvaa lähtee. Kevättä tuntuu olevan kolmikolla rinnassa ja onhan se ihanaa. Mitään erityisiä kepposia ei ole kuitenkaan esiintynyt. Sellalla on rintalihaksissa edelleen aavistus kireyttä. En tiedä onko liukastunut vai ottanut osumaa. Tatanka saa tilaisuuden tullen Nadirilta päihin. Heti kun Sella on liikutettavana tai muuten vaan ottanut omaa aikaa niin varsaa höykkyytetään. Mutta auta armias kun on iltapalan aika niin tammat tulevat tietenkin ensin talliin, koska Nadirilla on edelleen ongelmia pihaton verhojen kanssa. Ja kun se sitten lopulta uskaltautuu pihattoon ja pihatosta talliin, niin eikös vaan Tatanka ole tarjoamassa hammasta ihan koko päivän edestä. Sellaista se on. Hevosen elämä.

Viikonlopun iltatallit taas pitkän kaavan kautta. Tai siis mähän lamaannuin lauantaina ja Kari hoiteli tallin ja siinä samalla jokusen kengityksen. Sunnuntaina olin onneksi jo tolpillani ja aamusta ajeltiin Kärppälään. Tästä lisää Tien päällä-osiossa. Hyvä reissu ja nyt on toisenkin junnun suunnitelmat merkattu kirjoihin ja kansiin.

En muista edellistä kertaa, mutta Kari oli kipeänä!! Miesflunssavitsini eivät uponneet yhtään. Äijä potkötti pari päivää ja loppuviikosta oli taas oma hurmaava itsensä. Tallihommat sujuivat tavalliseen tapaan. Rita ja Satu hoitelivat pääasiallisesti aamut ja päivän ja mä illat. Hamid kävi pari kertaa selässä ja oli sitten nyreänä kun annoin jostain asiasta palautetta. En taas edes muista mistä, mutta niin se aina menee. Ilmeisesti kulttuuriin sidonnaisia eroavaisuuksia. Pohjat ovat tympeässä kunnossa ja kentällä käyttökelpoisena kavioura. Mutta täytyy olla onnellinen, että kenttä ylipäätään on olemassa.

Keskiviikkona kävin vielä luistelemassa. Saattaa olla viimeisiä kertoja. Jatkuva vesisade ei tee jäille hyvää ja järvelle ei taida enää olla asiaa. Kari sen sijaan kävi viikolla nyppäämässä Peneltä kengät pois. Tamma on ihan viimeilissään ja melkoisen massiivisessa kunnossa. Taas on Tiipiillä pienten kavioiden kopsetta tiedossa. Mun mielestä meillekin voitaisiin tehdä toinen varsa. Niin ne ajatukset muuttuu. Kari on tosin toista mieltä, joten ei taida Sella enää varsoja tehdä, vaikka Tatanka on niin super ihana otus ja Sella oli loistava äiti jälkikasvulleen.

Olen mukana parin seuran seuravalmennuskuvioissa ja olen vähän mietiskellyt toteutusta. Mukava päästä tekemään uutta juttua. Varmaan hommat lähtevät liikkeelle pienimuotoisesti, mutta jostain täytyy aina aloittaa. Hyvä juttu ehdottomasti olisi, että seurat pitäisivät seuravalmennuksia yllä.

Parikkala on aktivoitunut mr-rintamalla ja pyrkivät järjestämään syyskuussa kisat. Sain pyynnön lähteä tuomaroimaan ja toki lähden. Eli elokuussa Äkäskompoloon ja syyskuussa Parikkalaan. Kuulostaa aika kivalta.

Viikonloppuna tehtiin taas tallilla enemmän yleispäteviä hommia. Kävin selässä sen verran, että huomasin Sellan olevan vähän ep. Joka kerta sitä pelästyy, että vanha jännevamma ilmoittelee itsestään. Siitä ei nyt onneksi kuitenkaan ollut kyse. Vasemman puolella on rinralihaksessa jotain. Onko ottanut osumaa vai jotenkin liukastellut. Kuka tietää. Hienoinen nyökkäys kuitenkin paljastaa, että kaikki ei ole ihan niin kuin pitäisi. Seuraillaan tilannetta.

Kevät keikkuen tulevi. Ihan sanonnan  varsinaisessa merkityksessä. Jos tänään sataa lunta, niin huomenna paistaa aurinko ja ylihuomenna sataa vettä. Yhtenä aamuna -19 pakkasta ja seuraavana +3 lämmintä. Viikonlopun kisoja ajatellen yhtenä päivän näyttää tosi hyvältä ja seuraavana tosi huonolta.Vaihtelevaa säätä. Toisina päivinä kevät lähestyy sateen avustuksella ja toisina päivänä valutaan takaisin talveen lumisateen merkeissä. Tammat ovat saaneet kengät. Sellalla ihan perinteiset rautakengät ja Tatanka sai ensimmäisiksi kengiksii liimakengät. Olen onnellinen molemmista variaatioista. Kenttä on surkeassa kunnossa. Uraa voi kiertää, muuta ei oikein pääse tekemään. Kari on Sellan kanssa käynyt tavanomaisilla lenkeillään kaikesta huolimatta. Karva alkaa irrota ja sitä löytyykin ihan kaikkialta.

Jämsänkosken kisoja jännitettiin pitkin viikkoa. Toisin päivinä jännitettiin pohjina. Sitten alkoi porukkaa sairastua ja perjantaina hermoiltiin vielä sitä, saadaanko mistään eläinlääkärille sijaista. No hyvin kuitenkin kävi. Hyytävässä kelissä saatiin kisat vedettyä läpi. Pieni raportti tpj:n näkökulmasta Tien päällä-osiossa.

Saana oli mun holhokeista ainoana tulessa. Typsy teki hyvän suorituksesn ja ratsati oikein oivasti ja kypsästi. Tästä on tiimin hyvä jatkaa eteenpäin. Minttu oli huoltohommissa. Eletään sellaista aikaa, että jokainen kisa ja jokainen huoltoreissu on oppimisen paikka. Vielä menee monta vuotta kun voi todeta, että menee rutiinilla ja homma alkaa tuntua toistolta. Ja siltikin joka kerta oppii ja oivaltaa jotain uutta.

Sunnuntaina olin jotenkin ihan poikki ja se meni varsin pitkälti loikoillen.

Karilla reissuviikko ja mulla aika vauhdikasta taas töissä loman jälkeen. Jotenkin muutenkin hommat ovat muuttuneet entistäkin hektisemmiksi. Rieratin kisoja puuhataan jo kovasti.

Tallilla tavanomainen meininki. Satu ja Rita urakoivat ahkerasti. Hamid kävi muutaman kerran jeesaamassa ja ratsastamassa. Muutoin ei mitään ihmeellistä. Viikonloppuna vähän aurinkokin paistoi ja oikein kovalla mielikuvituksella saatoi aistia kevään lähestyvän. Mulla on välillä todella kovia puuskia ostaa uusi suokki ilahduttamaan elämää, mutta välillä taas tuntuu, että koko ajatus on päätön. Selkään tekee kovasti mieli, mutta ei se vaan Sellan tai Tatankan kanssa ole ihan sitä, mitä haluaisin. Jotenkin kuitenkin tuntuu myös siltä, että ei sellaista hevosta löydy, joka pystyisi täyttämään sen paikan, joka nyt on tyhjänä. Ja nyt olen huomannut, että se on oikeastaan kahden hevosen kokoinen – Urhon sekä Hopon.

Perjantaina perinteiset iltatallikuviot ja lauantaina pyyhällettiin heti aamutoimien jälkeen Oulun suuntaan ristiäisiin. Hienoja hetkiä ja Satu piti huolen siitä, että ei tarvinnut hevosten perään huolehtia. Meillä on kyllä hyvä verkosto. Hevoset tietenkin sitovat kovasti, mutta pienellä järjestelyllä aina välillä voidaan olla myös yhtä aikaa toisaalla.

Aamulla pirteänä ylös sängystä. Ohjelmaa oli vielä tällekin päivälle. Mittailtiin vähän Rollen selkää ja pääsin tekemään ontumatutkimusta porolle. Vähitellen oli kuitenkin sanottava heipat ja matka kotiin alkoi kunhan ensin olin saanut postissa lähetettyä ensipuukon viikonlopun ristiäissankarille.

Paljon saatiin sovittua juttuja ja moni asia loksahteli kohdilleen. Reissu oli todella antoisa ja sopi tähän ajankohtaankin kuin naula päähän. Olen tosi tyytyväinen, että vähän lyhyellä varoitusajalla bookkasin itseni lennolle ja singahdin Sirkkaan.

Omat hevoset viettivät edelleenkin ihan tavanomaista eloa keskenään. Rita ja Satu ahertelivat tallilla. Mulla oli illalla vielä lennon jälkeen Matkalla matkaratsastajaksi 1 skype-kurssina. Eli voidaan sanoa, että pari viimeistä päivää ovat olleet jälleen aika matkaratsastuskylläiset.