Caro hoiteli hevoset ulos ja meillä oli amupäivälle vähän muuta ohjelmaa. Samaan aikaan olisi pitänyt olla päivittämässä toimihenkilölisenssiä, mutta kuten tiedossa jo olikin, se jäi nyt hoitamatta. Karille asia onkin samantekevää eikä aio asian eteen mitään tehdä. Mua juttu harmittaa, mutta kuten olen jo todennut, että jos mahdollisuuksia pävitykselle ei sen enempää ole, niin jää nyt sitten päivittämättä. Elän kuitenkin toiveissa, että saisin stew-lisenssinikin tässä vielä hoidettua kuntoon.

Mä lepuutin selkääni ja kroppaani edellisen päivän pinnistelyn jäljiltä ja Kari suuntasi neljäksi tallille. Sinne oli tulossa oppipoika seuraamaan kengitysoperaatiota. Urho oli tänään vuorossa. Kaviot olivat lipsahtaneet pitkiksi ja sain illalla taas kuunnella narinaa siitä, miten naulanreiät ovat pilanneet kaviot. Sitä tyypillistä siis. Homma otti aikansa, mutta hyvä tuli ja lopputuloksena ruunalla on taas pitävät kengät alla ja riittävän lyhyeksi vuoltu vammakavio.

Kari sai vielä jeesiä tallitöissäkin, joten loppuhommat sujuivatkin ripeästi. Hevoset olivat hyvällä mielellä. Päivän mittaan oli taivaalta tipahdellut muutama hiutale ja alkuviikosta on luvattu vähän lisääkin. Talvi ei siis ole vielä ihan ohi, vaikka hetkellisesti kevättuulet jo puhaltelivatkin.

Mä laittelin viestiä valmennettaville, jotka tähtäävät ensi viikonlopun kisoihin. Saamieni vastausten perusteella kaikki on hyvin ja innolla odotetaan starttia kaikilla tahoilla. Erityisesti kiinnostaa myös oheistoimintana järjestettävä talutusluokka, jossa Taimi aikoo taivaltaa ensimmäisen kymppinsä Lauran taluttamana. Toivottavasti taluttaja on käynyt hyvin lenkillä, jotta jaksaa hölkätä vähintään puolet matkasta.

Kari lähti vähän kuuden jälkeen tallille. Sitä ennen kantoi mun autoon pari isoa kassillista kurssimateriaalia. Vähän ennen kahdeksaa pakkasin Pedron kyytiin ja lähdimme ajelemaan Karjalohjalle. Siellä oli tarjolla ihan täyteen myyty (30 henkeä) matkaratsastuksen alkeiskurssi (sääntökoulutus). Iloisessa porinassa vierähti päivä ja tästä lisää Tien päällä -osiossa.

Kari pisti tallilla tuulemaan. Ensin tallityörutiinit ja vähän muutakin. Tatanka jäi taas tavoilleen uskollisena hihhuloimaan tallin käytävälle. Sen pitää vähintäänkin tarkistaa, että muiden hevosten ruokakupit oli syöty tyhjäksi. Ja vaikka olisikin, niin varmuuden vuoksi kupposet kannattaa livoskella ainakin läpi. Tuli mieleen se doping-juttu, missä viisari värähti, kun hevonen oli livoskellut naapurin kuppia.

Seuraavaksi Sella pääsi kaviohuoltoon ja sen jälkeen sai satulan selkäänsä. Kari kruunasi kokonaisuuden ottamalla Urhon suitset käyttöön.  Peltotreeni kertoi sen, että coockit eivät ole tamman tarpeita vastaavat. Vajaan tunnin pyörivät peltoja ympäri, matkaa kertyi kympin verran ja kerran ehti tamma lähteä lapasestakin ihan tyylikkäästi. Aurinko paistoi ja hiki tuli. Ei siitä sen enempää. Ratsastaja pysyi kuitenkin selässä ihan loppuun asti.

Seuraavaksi vuorossa oli Urho. Kierroksia kertyi kuusi (käynti, ravi, laukka, laukka ravi käynti) viitisentoista kilsaa tuli mittariin ja tunti homaan meni aikaa. Hiki tuli myös herralle. Melassivesi maistui urheilun jälkeen tyytyväisenä ruuna pääsi hommien jälkeen väliheinille.

Viimeisenä oli vuorossa Tatanka. Käppäilivät pitkällä riimunarulla suitsittuna pitkin peltoa. Puolisen tunti puuhasivat ja sitten oli päivän liikutukset tehty. Kari kävi jossain välissä syömässä ja jatoi tavanomaisella tarmolla touhujaan. Mä olin viideltä kotona ja odottelin vähän syöminkejä, mutta äijä sitten kuudelta kotiutui nugettien kanssa. Nopea einestys ja sitten Kari lähti ottamaan hevosia sisälle. Yhdeksän jälkeen palaili takaisin ja mä olin jo vetäytynyt koiran kanssa punkkaan. Koville otti munkin reissu, mutta selkä kesti homman suhteellisen hyvin. Koira oli ihan sippi, joten sikeästi nukuttiin aamuun asti.

Satu ahersi aamupäivällä tallikuviot ja Kari kiirehti tallille töiden jälkeen. Kelit ovat vuodenaikaan nähden lämpimät ja karvaa irtoaa. Hevosia on pidetty nyt vähän pidempään pihalla ja tuntuvat olevan ihan tyytyväisiä vallitsevan tilaan. Tarha on hyvässä kunnossa ja siellä onkin mukava painella menemään.

Mun päivä meni taas nukkuessa ja lääkkeitä napsiessa. Caro hoiteli aamutallin, Satu touhuili tallilla päivällä. Tatanka pääsi taas pieneen puuhasteluun. Lopuksi kävivät ihmettelemässä maata, joka alkaa pilkistellä vaudilla sulavan lumen alta. Tällä kertaa oli naperossa virtaa reippaasti. Kyllähän kevät aiheuttaa senkin, että intoa on.

Kari teki tallin iltapuuhat ja liikutti Urhon. Ei mitään ihmeellistä. Vauhti riittää ja hokki pitää. Vaikka päivä on pidentynyt huimasti, niin kun pimeä tulee, niin pimeää se on. Auringonlaskut ovat upeita. Taivas värjäytyy purppuraan. Lunta on vielä ripaus maassa ja monin paikoin on tappavan luikasta. Onneksi on ihmisilläkin hokkikengät, muuten en uskaltaisi pihalla käydä kääntymässäkään. Se tästä vielä puuttuisi, että heittäisin perinteiseen tapaa lipat. Nyt on luvattu jäätävää tihkua, joten siinä mielessä olen ihan tyytyväinen ettei mun tarvitse kitkarenkailla tuolla suuremmin suhailla.

Sellaista tietoja on tihkunut, että Liedossa sittenkin järjestetään tuomari/stewardikoulutus. Jos näin on, niin saisin stew-lisenssini päivitettyä kevään aikana. Toivottavasti homma nyt etenee ja kurssi toteutuu. Ja toivottavasti uusia koulutettavia tulee myös mukaan, sillä muuten meltä loppuu toimarit. Ja mitä heterogeenisempi porukka on, niin sen parempi.

Tympeä päivä. Mä kuljeskelin vastaanotolta toiselle ja odotusajat venyivät sitä verta pitkiksi, että pinnakin alkoi jo kiristyä. Kari hoiteli tallihommat. Ei mitään ihmeellistä sillä rintamalla.

Caro tuuppasi aamulla hevoset ulos. Aika poikkeuksellinen föhn-tuuli puhaltelee ja lämmintä on ollut 6-8 astetta! Helmikuussa!?! Hevosista lähtee karvaa kuin joulkuusesti neulasia loppiaisena. Aurinko paistaa, räystäät tiputtavat vettä ja keli on todella keväinen.

Satu hoiteli päivällä tallihommat ja heitti samalla reissulla Pro Championin Tatankan selkään. Kentällä pikkutamma hölkötteli hetken, sitten olivat ottaneet ohjasajolla pysähdyksiä ja peruutuksia. Lopuksi olivat käyneet vielä isolla tiellä katselemassa möriseviä rekkoja. Sella tietenkin huuteli tarhassa perään, joten vaikeuskerrointa oli ihan sopivasti.

Mun selkä sanoi sopparin lopullisesti irti jo ennen lounasaikaa. Kari hoiteli iltatallin tavanomaiseen tapaan. Paskalava ei ole tyhjentynyt monista vakuutteluista huolimatta.

Satu hoiteli aamuhommat ja Melli kävi aamupäivällä ratsastamassa Sellan. Tamma oli valmistellessa ollut taas happamana, mutta kun pääsivät töihin, niin meininki ja mentaliteetti muuttui. Hyvä treenin jälkeen tamma pääsi takaisi tarhaan mutustamaan heiniään. Kari teki iltatallin ja mä nappasin työpäivän jälkeen kourallisen kipareita ja painuin punkkaan.

Caro lattoi hevoset ulos, joten Karikin sai nukkua vähän pidempään. Puolilta päivin puski kuitenkin jo tallille touhuamaan. Päivä vierähti nopeasti. Hämärän tullen lisäsi vähän heinää ja kiirehti kotiin syömään. Pienen huilin jälkeen pakkasimme itsemme taas autoon ja käytiin ottamassa hevoset sisälle. Mun selkä tuntui ihan hyvältä. Kolmikko oli leppoisalla tuulella ja itsekn tulin hyvälle mielelle, kun harjailin ja nuuhkin niitä.

Kari kotiutui aamuyöstä ja saikin heti ottaa vastuun oikeastaan ihan kaikesta. Lähdettiin kuitenkin yhdessä tekemään aamutallia ja jotain huiskin siellä kannatuksen vuoksi. Pedrokin sai tehtyä aamujuoksunsa. Kun tultiin kotiin, niin olin aika valmis taas asettumaan makuulle. Lounaan jälkeen Kari lähti tallille ja touhuili siellä myöhälle iltaan. Moni asia on kuukaudessa mennyt vähän rempalleen. Riehui tarhoja siistiksi ja kävi Urhon kanssa heittämässä hyvän lenkin. Hevonen oli ollut vähän hermona alkuvaiheessa, mutta selkäännousu oli sujunut hyvin. Ekan kilsan pöhisi omiaan, mutta sitten rauhoittui ja keskittyi tekemiseen.

Mulla on menossa stewardilisenssi vanhaksi ja hermoilen sen kanssa. En ole ihan tyytyväinen siihen, miten päivitysmahdollisuudet on järjestetty. Enkä oikein iloitse siitäkään, että osallistuminen tuomarikoulutukseen päivittää lisenssin. Noh, ei voi mitään, aika kuluu ja maaliskuun loppu lähestyy vauhdilla. Jos ei pysty, niin ei sitten pysty. En tiedä, kumpi on tärkeämpää, kouluttaa uusia vai varmistaa, että vanhat saavat lisenssinsä päivitettyä. Toivottavasti lisenssitoimarit eivät kuitenkaan vähene entisestään. Homma on aika epäkiitollinen. Jotain pitäisi tehdä myös lisenssitoimihenkilöiden arvostuksen lisäämiselle. Ja se jotain on kyllä ihan jokaisen lajin parissa toimivan itsensä tehtävissä ja päätettävissä. Tuntuu olevan kamalan vaikeaa niin järjestäjille kuin kisaajillekin hyväksyä se, että tuomarin sana on laki. Vaikka asioita toki tehdään yhteistyössä, niin viimeisen vastuun kantaa tuomari ja sen takia hänen soisi kyllä nauttivat myös sidosryhmien kunnioitusta. Ihan jokaisesta asiasta ei tarvitsisi alkaa nillittämään, mutta toisaalta tietenkin toimareiden pitäsi olla määrätietoisia ja pysyä linjassaan, joka vielä pohjautuisi sääntöihin. Monesta muusta lajista voisi kuitenkin vähän ottaa oppia siitä, miten tuomariin suhtaudutaan. Oli se tuomio omasta mielestä oikein tai väärin, niin se on tuomarin pätös ja sillä mennään. Varsinkin turhat valitukset liittoon ja niiden jatkuva puiminen takuuvarmasti saavat ihmiset miettimään, että kannattaako noihin hommiin edes lähteä. Toivottavasti uusia toimareita nyt kuitenkin saadaan ja toivottaavasti alkeiskurssien, sääntökoulutusten ja  valmennusten myötä saadaan myös lajin parissa toimivat henkilöt ymmärtämään, että se joka kulloinkin niitä tuomarin natsoja kantaa on sen päivän kuningas.

Caro ja Satu ahkeroivat tallilla. Satu teki kaiken valmiiksi tallihommien osalta ja mä ylitin itsenä siten, että illalla koiran kanssa kävin kumpanakin iltana ottamassa hevoset sisälle. Ei mitään suurta ponnistelua, mutta tähän saumaan sopivaa turpaterapiaa. Avasin ovet ja suljin ne kolmikon perässä. Kevyesti harjailin, kopeloin läpi ja kuuntelin suolistoäänet. Vaikka pakkasta ei ole kuin kymmenisen astetta, niin kolmikko ei meinaa sitä saada kunnolla lämmitettyä. Ilmeisesti Hopo oli kuumin kaveri porukassa, sillä viime talvena kovillakin pakkasilla oli sisälämpötila vähintään kahdeksan. Nyt se tuppaa olemaan neljä.

Paskalava ei ole tyhjentynyt, joten tarhoja ei nyt myöskään ole siivottu. Olen jo harkinnut sellaista vaihtoehtoa, että pyydetään Riitta tuomaan kuorman tänne meidän pihaan. Hyvin uppoaisi tähän muhkuraiseen tonttiin. Voi sitä riemua, kun Pedro saisi möyriä hevosenpaskassa elämänsä innolla myös kotona.