Caro hoiteli hevoset ulos ja meillä oli amupäivälle vähän muuta ohjelmaa. Samaan aikaan olisi pitänyt olla päivittämässä toimihenkilölisenssiä, mutta kuten tiedossa jo olikin, se jäi nyt hoitamatta. Karille asia onkin samantekevää eikä aio asian eteen mitään tehdä. Mua juttu harmittaa, mutta kuten olen jo todennut, että jos mahdollisuuksia pävitykselle ei sen enempää ole, niin jää nyt sitten päivittämättä. Elän kuitenkin toiveissa, että saisin stew-lisenssinikin tässä vielä hoidettua kuntoon.
Mä lepuutin selkääni ja kroppaani edellisen päivän pinnistelyn jäljiltä ja Kari suuntasi neljäksi tallille. Sinne oli tulossa oppipoika seuraamaan kengitysoperaatiota. Urho oli tänään vuorossa. Kaviot olivat lipsahtaneet pitkiksi ja sain illalla taas kuunnella narinaa siitä, miten naulanreiät ovat pilanneet kaviot. Sitä tyypillistä siis. Homma otti aikansa, mutta hyvä tuli ja lopputuloksena ruunalla on taas pitävät kengät alla ja riittävän lyhyeksi vuoltu vammakavio.
Kari sai vielä jeesiä tallitöissäkin, joten loppuhommat sujuivatkin ripeästi. Hevoset olivat hyvällä mielellä. Päivän mittaan oli taivaalta tipahdellut muutama hiutale ja alkuviikosta on luvattu vähän lisääkin. Talvi ei siis ole vielä ihan ohi, vaikka hetkellisesti kevättuulet jo puhaltelivatkin.
Mä laittelin viestiä valmennettaville, jotka tähtäävät ensi viikonlopun kisoihin. Saamieni vastausten perusteella kaikki on hyvin ja innolla odotetaan starttia kaikilla tahoilla. Erityisesti kiinnostaa myös oheistoimintana järjestettävä talutusluokka, jossa Taimi aikoo taivaltaa ensimmäisen kymppinsä Lauran taluttamana. Toivottavasti taluttaja on käynyt hyvin lenkillä, jotta jaksaa hölkätä vähintään puolet matkasta.