Mun päivä meni taas nukkuessa ja lääkkeitä napsiessa. Caro hoiteli aamutallin, Satu touhuili tallilla päivällä. Tatanka pääsi taas pieneen puuhasteluun. Lopuksi kävivät ihmettelemässä maata, joka alkaa pilkistellä vaudilla sulavan lumen alta. Tällä kertaa oli naperossa virtaa reippaasti. Kyllähän kevät aiheuttaa senkin, että intoa on.
Kari teki tallin iltapuuhat ja liikutti Urhon. Ei mitään ihmeellistä. Vauhti riittää ja hokki pitää. Vaikka päivä on pidentynyt huimasti, niin kun pimeä tulee, niin pimeää se on. Auringonlaskut ovat upeita. Taivas värjäytyy purppuraan. Lunta on vielä ripaus maassa ja monin paikoin on tappavan luikasta. Onneksi on ihmisilläkin hokkikengät, muuten en uskaltaisi pihalla käydä kääntymässäkään. Se tästä vielä puuttuisi, että heittäisin perinteiseen tapaa lipat. Nyt on luvattu jäätävää tihkua, joten siinä mielessä olen ihan tyytyväinen ettei mun tarvitse kitkarenkailla tuolla suuremmin suhailla.
Sellaista tietoja on tihkunut, että Liedossa sittenkin järjestetään tuomari/stewardikoulutus. Jos näin on, niin saisin stew-lisenssini päivitettyä kevään aikana. Toivottavasti homma nyt etenee ja kurssi toteutuu. Ja toivottavasti uusia koulutettavia tulee myös mukaan, sillä muuten meltä loppuu toimarit. Ja mitä heterogeenisempi porukka on, niin sen parempi.