Alkuviikosta käyn aamupäivisin kevyesti liikuttamassa Hopoa. Kenttä muistuttaa lähinnä uima-allasta ja talliporukalla tehdään puroja, jotta vesi valuisi pois. Pelloilla ei saa enää ratsastaa, sillä jatkuva sade on sulattanut kaiken lumen pois. Tarhat alkavat mennä liejuksi ja huolettaa miten kengät pysyvät kiinni.

Loskainen keli edelleen. Pari päivää käyttö ollut kevyttä ja Hopolaisella virtaa ihan mielettömästi. Pellolla vähän uskalletaan ravata ympyröitä, mutta muuten kuljetaan käynnissä. Hopo jää talliin ja teemme iltatallin siihen päälle

Kari tekee kevyen lenkin ilman satulaa. Hopo vaikuttaa olevan ihan ok. Käymme Agri-marketissa Mäntsälässä ostamassa B-vitamiinia ja vähän muutakin sälää. Mietin, että pitäisikö Hopolle lisätä pöperöihin Greenline-pellettejä. Illalla iltatalli ja ukkeli normaali. B-vitsku menee alas niin että hulahtaa.

Vuosi sitten synttäripäivänä kiipesin ekaa kertaa Hopon selkään. Silloin jännitti ja matka oli yllätyksiä täynnä. Sama linja jatkui tänäkin vuonna. Hopo oli värjötellyt päivän tarhassa ilman tippistä ja tallissä sen harjasin tomerasti piikkisukalla ja siihen satulahuopa ja satula päälle. Ei ehditty kuin 50 metriä mennä, niin ukko putoaa polvilleen. Minä selässä kauhuissani, että mitä tapahtuu. Samalla tajuan, että hakee kylkiasentoon, joten singahdan selästä pois ja mietin että mistä on kyse. Sitten tajuan, että poikahan aikoo alkaa piehtaroimaan. Kiljun ja huudan ja hosun, että ylösylösylös ja eihopoeihopo. Varsin hölmistyneenä ukko kapuaa ylös, kuin ei mitään.

Lenkki tehdään varovaisesti ja kakkakin tulee, mutta silti mielessä kytee, että ei kai vaan ähkyä ole ilmassa. Kari käy vielä myöhään illalla katsomassa tilannetta ja aamulla seitsemältä olemme taas tutkimassa touhua, mutta kaikki vaikuttaa olevan ok. Jatkossa täytyy olla tarkkana, että polle juo kunnolla.

Räntää sataa koko viikon ja keväästä ei ole tietokaan. Hopolla aika tavanomaista liikutusta pelloilla. Maanataina minä pyörittelen sitä vähän kentälläkin ja illalla viedään tallille Karitan terveiset (säkillinen kuivaa leipää ja herkkuja). Tiistaina ja Torstaina Pauliina liikuttaa ukkelia. Keskiviikkona Kari käy kentällä hiomassa istuntaansa ja on lopputulokseen tyytyväinen.

Niin se viikko vierähtää vikkelästi. Molemmilla on kiirettä töissä ja tulee tehtyä pitkiä päiviä, joten harrastustoiminta jää vähäisemmäksi. Kari käy liikuttamassa myös Ceevua ja taluttelemassa Rumbaa

Hopo saa aamulenkkikaverikseen Rumban. Rumba olikin vauhdikas veikko ja sopisivat hyvin lenkkikavereiksi, mutta harmi vaan pojille tuntuu kehkeytyvän heti pientä kisaa siitä kuka on eka.

Rumba oli porukassa mukana n. 40 minuuttia Saaran toiveiden mukaisesti. Hopo tahkosi pellolla sen normaalin puolitoista tuntia. Tämän jälkeen taas raivokas harjaus ja tarhaan kavereiden seuraan.

Illalla tehtiin taas iltatalli. Uusin tulokas olikin jo karsinassaan valmiiksi, joten säästyttiin edellisen illan rodeolta ja touhu meni muutenkin sukkelasti.

Pauliina oli kertonut aikovansa Hopoa vähän hyppyyttää ja niimpä mekin ryhmityimme kentän tuntumaan katselemaan. Kenttä oli todella märkä ja loskainen, sillä vettä ja räntää on roiskinut melkein viikon.

Hopolainen oli hyvässä vireessä ja uhkui intoa, kun Pauliinan kanssa pääsivät esteille. Sitä mukaa, kun puomit nousivat, niin sekin alkoi pistää parastaan. Loikista päätellen irtoesteinä voisi helposti kokeilla metriäkin. Kivasti meni, ilman suurempaa kolinaa. Hopolle tekee todella hyvää saada välillä tuollaista vaihteluakin sen perinteisen maastoköpöttelyn sijasta.

on sujunut enemmän ja vähemmän räntäsateen merkeissä. Hopolla oli vähän vapaata ja muutenkin liikuttiin aika rauhallisesti. Todella karseat kelit, eikä ulkoilu ole ollut varmaan kenellekään mielekästä.

Perjantaina Hopo oli oikutellut Pauliinalle ja osoittanut selkein elein, että eipähän huvittaisi juuri töihin lähteä ja karsinassakin oli ollut ihan pakko pyöriä ja kikkailla. Annoin ohjeet, että runsas äänenkäyttö yleensä pistää ukon järjestykseen. Kunnon murinat, niin jo tokenee.

Aamulla varhain (kesäaikaan siirtymisen johdosta) silmät ristissä kömpsimme tallille aamutallin tekoon. Sää vaikuttaa lupaavalta ja pollet vierään tarhoihin kevyellä vaatetuksella, suurin osa nakuna. Hyvillä eväillä varustettuna hommat sujuu helpommin, mutta kyllä lannan lapioiminen on silti rankkaa.

Puolen päivän kieppeillä haen Hopon puomille ja pöllyytän siitä irtokarvat pois. Sitten selkään ja pellolle kuntoilijoiden sekaan pyörimään. Hopo oli vähän säpsynä ja jouduttiin tuijottelemaan vähän pidempään ryhmittymää, jossa oli kolme ihmistä, isot vaunut ja räksyttävä pieni koira. Hetken töllistelyn jälkeen matkamme kuitenkin jatkui. Rämmittiin pelloilla umpihangessa ja edettiin vähän reippaammin ajetulla uralla.

Tapanani on hypätä selästä puoli kierrosta ennen tallia ja avata vyötä ja turpista, sekä nostaa jalustimet ylös, poistaa suojat ja talutella takaisin talliin. Juuri kun olin kollannut hevosen läpi ja halistelin sitä keskellä peltoa, niin kovavauhtinen hiihtäjä päätti kaatua eteemme. Hopo joutui teputtelemaan ja pelästyi aika lailla. Itse en taas tajunnut mistä oli kyse, kun hiihtäjä kaatui vastakkaisella puolella, missä itse olin. Kun tilanne oli rauhoittunut, niin ohi kulkevan pariskunnan koira säntäsi vielä takaapäin takajalkoihin. Hopo pelästyi taas, eikä tilannetta olleenkaan helpottanut se, että koiran isäntä huusi kirosi ja karjui koiraansa takaisin. Lopultahan koira palasikin omiensa joukkoon ja me pääsimme jatkamaan matkaa tallin turviin. Puomilla aurinko kuivatti tehokkaasti hikeentyneet pollen ja iso tuppo heinää häivytti pellon ”kauhut”.

Illalla palasimme vielä tekemään iltatallia, joten Hopo sai nauttia seurastamme runsain määrin.

Kari liikuttaa Hopoa pellolla. Menevät runsaasti siirtymisiä ja pysähdyksiä, nostoja ja pysähdyksiä. Pyrkimyksenä päästä askellajista toiseen pysähdysten kautta mahdollisimman vähillä käyntiaskelilla. Alku aina hankalaa ja lopussa kiitos seisoi.

Illalla tehtiin iltatalli ja laitettiin pollet nukkumaan