Aamulla varhain (kesäaikaan siirtymisen johdosta) silmät ristissä kömpsimme tallille aamutallin tekoon. Sää vaikuttaa lupaavalta ja pollet vierään tarhoihin kevyellä vaatetuksella, suurin osa nakuna. Hyvillä eväillä varustettuna hommat sujuu helpommin, mutta kyllä lannan lapioiminen on silti rankkaa.
Puolen päivän kieppeillä haen Hopon puomille ja pöllyytän siitä irtokarvat pois. Sitten selkään ja pellolle kuntoilijoiden sekaan pyörimään. Hopo oli vähän säpsynä ja jouduttiin tuijottelemaan vähän pidempään ryhmittymää, jossa oli kolme ihmistä, isot vaunut ja räksyttävä pieni koira. Hetken töllistelyn jälkeen matkamme kuitenkin jatkui. Rämmittiin pelloilla umpihangessa ja edettiin vähän reippaammin ajetulla uralla.
Tapanani on hypätä selästä puoli kierrosta ennen tallia ja avata vyötä ja turpista, sekä nostaa jalustimet ylös, poistaa suojat ja talutella takaisin talliin. Juuri kun olin kollannut hevosen läpi ja halistelin sitä keskellä peltoa, niin kovavauhtinen hiihtäjä päätti kaatua eteemme. Hopo joutui teputtelemaan ja pelästyi aika lailla. Itse en taas tajunnut mistä oli kyse, kun hiihtäjä kaatui vastakkaisella puolella, missä itse olin. Kun tilanne oli rauhoittunut, niin ohi kulkevan pariskunnan koira säntäsi vielä takaapäin takajalkoihin. Hopo pelästyi taas, eikä tilannetta olleenkaan helpottanut se, että koiran isäntä huusi kirosi ja karjui koiraansa takaisin. Lopultahan koira palasikin omiensa joukkoon ja me pääsimme jatkamaan matkaa tallin turviin. Puomilla aurinko kuivatti tehokkaasti hikeentyneet pollen ja iso tuppo heinää häivytti pellon ”kauhut”.
Illalla palasimme vielä tekemään iltatallia, joten Hopo sai nauttia seurastamme runsain määrin.