Vuosi sitten synttäripäivänä kiipesin ekaa kertaa Hopon selkään. Silloin jännitti ja matka oli yllätyksiä täynnä. Sama linja jatkui tänäkin vuonna. Hopo oli värjötellyt päivän tarhassa ilman tippistä ja tallissä sen harjasin tomerasti piikkisukalla ja siihen satulahuopa ja satula päälle. Ei ehditty kuin 50 metriä mennä, niin ukko putoaa polvilleen. Minä selässä kauhuissani, että mitä tapahtuu. Samalla tajuan, että hakee kylkiasentoon, joten singahdan selästä pois ja mietin että mistä on kyse. Sitten tajuan, että poikahan aikoo alkaa piehtaroimaan. Kiljun ja huudan ja hosun, että ylösylösylös ja eihopoeihopo. Varsin hölmistyneenä ukko kapuaa ylös, kuin ei mitään.
Lenkki tehdään varovaisesti ja kakkakin tulee, mutta silti mielessä kytee, että ei kai vaan ähkyä ole ilmassa. Kari käy vielä myöhään illalla katsomassa tilannetta ja aamulla seitsemältä olemme taas tutkimassa touhua, mutta kaikki vaikuttaa olevan ok. Jatkossa täytyy olla tarkkana, että polle juo kunnolla.