Sillä tavalla ovat viime viikot ja päivät uuvuttaneet, että nukuin aamulla yhdeksään! Se on aivan tavatonta. Aikataulutus ei onneksi ollut hirvittävän kiireinen. Kari oli tonttuilemassa jo lauantaina ja tänään olisi tiedossa visiitti Kivelän luokse iltapäivällä. Samalla sain taas materiaalia luennoilla jaettavaksi. Tätä ennen ajelimme kuitenkin nollakelissä tallille. Urho hirnahteli omassa tarhassaan. Sella kipitti portille vastaan omassaan ja Hopo arpoi omassaan, että lähtisikö karkuun vai tulisiko luokse. Vanhalla herralla on erioikeuksia vähän kaikkien kanssa. Hedukin kertoi, että se saa tulla talliin omia aikojaan. Noh, niinpä päästin sen taas vapaana kulkemaan ja oletin, että se tulee perässä. No eipä tullut. Hoksasi, että kaikkien tarhojen edessä on pudonnutta heinää, joten se paineli jopa Urhon luokse napsimaan irtoheinät talteen. Sain sitten kiirehtiä sen perään, kun vislailukaan ei auttanut. Tulihan se lopulta kuitenkin talliin, kun oli taas saanut mua vähän juoksuttaa.

Laiteltiin Sella ja Hopo valmiiksi. Juuri kun olimme nousemassa ratsaille pöllähti ihan aito ja oikea lumikuuro päälle. Ehdin jo ilahtua, mutta kuuro taisi kestää kokonaiset 10 minuuttia. Sen ansiosta saatiin kuitenkin seitin ohut lumikuorrutus. Reippaalla askelluksella ja reippaalla mielellä lähdettiin liikenteeseen. Asfaltin kautta Hornankalliolle ja siellä pieni lenkki ja takaisin. Innokkaita olivat molemmat, mutta edettiin maltillisesti. Hopon kanssa kierrettiin vielä asfaltin kautta takaisinkin, koska en halunnut tulla liejusta ja liukkaan sillan kautta takaisin.

Heinät oli jaossa, kun palailimme ja kukin sai osuutensa. Hopo vain muutaman tupsun, sillä kevyellä paastolla ollaan edelleen. Kari kävi kollaamassa Urhon ja minä virittelin safkat. Sitten oli kiire naapuritallille ja kotiin. Päivitin illalla vielä seuraavan starttikurssin esityksen, sillä 3.1. on varmasti nopeammin, kuin osaan kuvitella.

Mulla oli uuden ajan kaksikielinen kuusijuhla, jossa pari sataa nuorta sai todistuksensa. Kari kipaisi heti aamusta tallille. Reippaana miehenä ratsasti valkoiset ja hellitteli ruskeaa. Sella pääsi ensin Koirikselle ja kipitteli sen 50 minsaan. Menohalua olisi ollut huomattavasti suurempiin nopeuksiin ja aiheesta piti aavistuksen keskustella. Karilla oli hyvä mieli ja mennessa muisteli yhteisiä kisareissuja. Sellaa ei ole koskaan tarvinnut pyytää eteenpäin, ennemminkin sen menemistä olisi pitänyt aina vähän toppuutella. Sama ominaisuus on tallella, vaikka kisakuntoa ei tietenkään nyt ole ja vatsa vain kasvaa. Vähän on elätelty toiveita, että pieniin luokkiin ja jos löytyisi joku nuori, mutta osaava ja järkevä ratsastaja, niin siinä olisi erinomainen opetusmestari.

Urho meni oman lenkkinsä kuin juna. Kerran piti vähän vauhtia toppuutella. Kari on tosi tyytyväinen sen liikkeeseen nykytilassaan. Kengitystä on jälleenvähän viilattu ja kengän paikkaa mallailtu uudelleen. Muutos on parantanut askellusta entisestään. Tilanteen ollessa näin, Urho saa pian ihan oman satulan. Kai se on tullut meille jäädäkseen.

Olen nyt käyttänyt aikaa oman valmennusryhmän asioiden pyörittelyyn. Meillä on kiva porukka, jossa on ratsukoita kaikista tasoista. Alkavan kauden tavoitteet ja kisasuunnitelmat alkavat olla valmiina. Olen luonut pilveen harjoitteluohjelmat, joita voimme valmennettavan kanssa yhdessä ihmetellä. Toivon, että saadaan yhteisiä valmennuksia vuodelle ainakin viisi. Ensimmäinen yhteislenkki on jo sovittu helmikuulle. Siihen asti kukin treenailee tahoillaan. Mukava vuosi tulossa varmasti tämän valmennuskuvion myötä.

Inkkari Kärkkäinen ratsasti Hopon kentällä ilman satulaa ja suitsia puolisen tuntia. Papparainen oli meno päällä. Hyvillä mielin isäntä jätti sen vielä liikutuksen jälkeen pihalle pörhistelemään.

Ähkypäivä. Pasi ilmoitti yhdeltätoista Karille, että Hopolla näyttäisi olevan ähky. Pasi ja Minna ottivat vaarin talutukseen ja sitä jatkuikin siihen asti kunnes minä ennätin tallille ja otin talutusvuoron. Hopo oli todella pinkeänä ja kipeänä. Tehtiin muutaman kilometrin taluttelulenkki ja toivoin, että tilanne olisi lauennut. Kaisa oli kiinni sovituissa askareissa ja lupasi tulla jossain välissä, jos vain mahdollista, tai viimeistään seitsemältä.

Kari ennätti paikalle vähän ennen neljää. Hedu oli käynyt antamassa vähän ohjeistusta ja kun Kari tuli ja saatiin Kaisalta lupa, niin annettiin kipari ja puoli litraa öljyä. Jäin hetkeksi tarkkailemaan tilannetta ja kipari auttoi asiaa. Hopon olemus ja olotila koheni! Mulla särki päätä, sillä en ollut syönyt tietenkään koko päivänä. Kari jäi vuoroon ja minä kiirehdin kotiin päästämään koiraa ulos ja syömään. Pari Buranaa meni alas yksin tein. Torkahdin hetkeksi ja sitten tallilta tulikin jo viesti, että Kaisa oli saapunut.

Pienehkö tukos löytyi paksusuolesta. Letkutettiin vettä ja 2,5 litraa öljyä sekä puolisen kiloa suolaa ja vielä 15 litraa vettä perään. Piikillä pistettiin suoliston toimintaa kiihdyttävää ainetta. Kesken letkutuksen 19:32 Hopo päästin pitkän ja kovaäänisen pierun, joka luonnollisesti sai suuren suosion ja ilosanoma kantautui mulle tekstarina kotiin asti.

Hopedi pääsi karsinaan ja sai pari kourallista heinää. Pasi ja Hedu lupasivat käydä katsomassa parin tunnin välein ja antamassa tuolloin kourallisen heinää. Hopo oli jo Karin poistuttua paikalta ihan oma itsensä, joten aika rauhassa nukuttiin yömme ja aamulla tulikin viesti, että paappa on oma itsensä. Nyt mennään viikko ilman väkkäreitä ja todella pienellä heinämäärällä. Sen jälkeen lisätään ruokintaan lese.

Kari siivosi tarhat ja piti hevosille illan pimenevinä tunteina seuraa. Hopo on keksinyt uuden mukavan leikin. Jos langoissa ei ole sähköä, niin se turvallaan tökkii kahvoja siihen malliin, että portti aukeaa. Oikein mukava temppu ja jos tökkää kaksi alinta lankaa auki, niin siitähän Sellan on hyvä lähteä maailmalle.

Mulla iltamenoa työporukoissa, mutta hevojuttuja toki sivuttiin juttujen tasolla.

Tallivapaa päivä, huono keli, paljon töitä. Maa kova, kärsä kipeä.

Kari ratsasti kolme varttia Sellaa kentällä. Paljon siirtymisiä, väistöjä, kiemuroita ja pysähdyksiä. Tavoite saada se muistamaan, että ratsastajasta riippumatta kuski määrää suunnan ja vauhdin. Toivottavasti narunpyöritys ja kenttäsulkeiset laittavat tamman ruotuun, eikä enää kikkaile kenenkään kanssa. Hopo ja Urho seurailivat toimitusta. Vettä ja liejua on niin paljon, että heikompia pyörryttää. Suurta lupausta ei ole valkoisesta joulusta.

Urho lähti Karin kaveriksi Koirikselle. Minä ja Hopo kierrettiin ensin taluttaen talolenkki ja sitten vielä taivuteltiin kentällä hetki voltteja sun muita. Sen jälkeen se pääsi tarhaan katselemaan, kun Sellalla oli narunpyöritysjuttuja. Hyvin tammalla on vielä perusjutut muistissa ja pidin jonkin sortin sulkeiset, koska oli temppuillut Mellin kanssa aika akkamaisesti.

Kun käsihevoset oli pyöritelty, niin Urho jo palailikin lenkiltä. Ajoitus oli onnistunut nappiin. Koiris meni rennosti ja hyvin. Koiris kulkee kolmeen varttiin ja mitään metkuja tai ketkuja ei ilmennyt. Eikä niitä Urhon kanssa suuremmin ilmene koskaan. Urho on kyllä lunastanut paikkansa laumassa, vaikka Hopon asemaa ei meidän mielessä mikään hevonen voi koskaan ottaa ja Sellalla on myös oma asema, joka on järkkymätön, vaikka siitä ei enää kisahevoseksi välttämättä olisikaan.

Lenkin jälkeen Kari otti pikaisesti tarhat ja mä laittelin safkat.

Mä lähdin aamusta ajelemaan Tampereelle, sillä siellä odotti innokas starttikurssiväki. Keli oli aivan järkyttävä! Aamuyöstä oli tullut lunta 15 senttiä ja lisää satoi Hämeenlinnaan asti. Ei päässyt johtotähti oikein oikeuksiinsa ja jouduin ilmoittamaan Turuselle, että ennen kurssia aiottu valmennusistunto täytyy siirtää kurssin päätteeksi. Näin tehtiin. Sää oli tuottanut tepposen monelle osallistujallekin, joten pääsimme aloittamaan akateemisen vartin verran myöhässä.

Turunen loihti maukkaan salaattilounaan, jota mutustellessa katselimme muutaman videon. Tämän jälkeen jatkui tavanomainen puhe ja papatus. Osallistujat kyselivät pieniä nyansseja ja Tanjakin liittyi seurueeseen mukaan loppuosion aikana. Hyvin aikataulussa lopetimme session katsomalla Suonpään videon Liettuasta. Porukka poistui tyytyväisen ja innostuneen oloisina paikalta ja me pidettiin Turtsan kanssa vielä pieni palaveri. Ensi vuoden kuvioihin tehtiin pieniä viilauksia, mutta SM-kisoissa Tanja ja Valedro toivottavasti nähdään korskeina lähtöviivalla. Kuten myös haastajansa Urho ja Kari. Kotimatka taittui jo lähes sulassa kelissä ja nopeasti puhelimessa puhuen. Valmennushommeleita silläkin saralla.

Kari heräili onnellisena omasta sängystä ja lähti tallille. Melkoinen Tilsakeli! Urhon kanssa lähtivät mukavalle maastolenkille. Hopo pääsi talutteluun ja Melli ratsasti Sellaa kentällä. Meno oli tammalla melkomoista. Karin käsityksen mukaan tyttöä vietiin kuin litran mittaa. Noh, sellaista sattuu Sellan kanssa. Lumi teki ilmeisesti hevoset muutenkin villeiksi, sillä lähes jokaisessa tarhassa rallateltiin menemään. Hopokin pääsi taas näyttämään luontoaan, kun syystä tai toisesta yritti potkaista Sellaa. Pieni tössäys vain, mutta kuitenkin. Suoraan tallilta Kari otti suunnaksi Urjalan ja kiirehti kengittämään muutamaa hevosta. Mä kotiuduin sopivasti Dottien ruoka-aikaan ja ihan aikataulussa päästiin iltalenkille. Äijä kotiutui puoli yhdentoista hujakoilla, joten ihan reippaasti oli taas hevosaiheista touhua tällekin päivälle.

Kari reissussa ja mulla tavanomaiset vuoden loppumisen kuviot, joten ei toivoakaan ehtiä tallille ihmisten aikoihin. Lisäksi matkakomitean kokous ja joululahjajuttuja ja joulukorttijuttuja, joten lyhyitä öitä ja hevoset hoitamatta. Todettiinkin, että tämä on viimeinen kerta, kun Kari lähtee mihinkään näin lähellä koulun valmistumisjuhlia.