 |
Sillä tavalla ovat viime viikot ja päivät uuvuttaneet, että nukuin aamulla yhdeksään! Se on aivan tavatonta. Aikataulutus ei onneksi ollut hirvittävän kiireinen. Kari oli tonttuilemassa jo lauantaina ja tänään olisi tiedossa visiitti Kivelän luokse iltapäivällä. Samalla sain taas materiaalia luennoilla jaettavaksi. Tätä ennen ajelimme kuitenkin nollakelissä tallille. Urho hirnahteli omassa tarhassaan. Sella kipitti portille vastaan omassaan ja Hopo arpoi omassaan, että lähtisikö karkuun vai tulisiko luokse. Vanhalla herralla on erioikeuksia vähän kaikkien kanssa. Hedukin kertoi, että se saa tulla talliin omia aikojaan. Noh, niinpä päästin sen taas vapaana kulkemaan ja oletin, että se tulee perässä. No eipä tullut. Hoksasi, että kaikkien tarhojen edessä on pudonnutta heinää, joten se paineli jopa Urhon luokse napsimaan irtoheinät talteen. Sain sitten kiirehtiä sen perään, kun vislailukaan ei auttanut. Tulihan se lopulta kuitenkin talliin, kun oli taas saanut mua vähän juoksuttaa.
Laiteltiin Sella ja Hopo valmiiksi. Juuri kun olimme nousemassa ratsaille pöllähti ihan aito ja oikea lumikuuro päälle. Ehdin jo ilahtua, mutta kuuro taisi kestää kokonaiset 10 minuuttia. Sen ansiosta saatiin kuitenkin seitin ohut lumikuorrutus. Reippaalla askelluksella ja reippaalla mielellä lähdettiin liikenteeseen. Asfaltin kautta Hornankalliolle ja siellä pieni lenkki ja takaisin. Innokkaita olivat molemmat, mutta edettiin maltillisesti. Hopon kanssa kierrettiin vielä asfaltin kautta takaisinkin, koska en halunnut tulla liejusta ja liukkaan sillan kautta takaisin.
Heinät oli jaossa, kun palailimme ja kukin sai osuutensa. Hopo vain muutaman tupsun, sillä kevyellä paastolla ollaan edelleen. Kari kävi kollaamassa Urhon ja minä virittelin safkat. Sitten oli kiire naapuritallille ja kotiin. Päivitin illalla vielä seuraavan starttikurssin esityksen, sillä 3.1. on varmasti nopeammin, kuin osaan kuvitella.