Aamupäivällä kiirehdittiin tallille. Sellan ja Urhon yhteislenkki. Keli oli kosteahko. Kierrettiin hevosenkengän kautta kellolla ja siitä minipöllis. Metsässä möyrysi traktori puutöissä, mutta väistettiin tyylikkäästi levennykselle ja heilutettiin maanomistajalle heipat. Kierrettiin lenkura loppuun. Urho sai mennä ekana ja voi että se se taas sieppasi Sellaa. Kekkulointi oli melkomoista ja Urhoon sama tauti tarttuu ihan toisella tavalla kuin vakaaseen ja varmaan Hopoon. Alettiin olla jo aika lähellä tallia, kun kuultiin oikein kunnon jytky. Urhoon tuli heti vauhtia ja mietin mielessäni, että onneksi koti on jo lähellä. Teputtamalla saavuttiin pihapiiriin. Ei nautinnollista, mutta hevoset tuli liikutettua. Ja omalla satulalla tunnen oloni aina vähän vakaammaksi. Juotettiin tyypit ja kukin sai oma uuden vuoden kuusensa ja meillä oli jo karmaiseva kiire Hevonkuuseen. Hevoset ilmeisesti ottivat uuden vuoden vastaan ilman suurta draamaa, koska mitään häläriä ei tallilta kuulunut.

Ennustusten mukaan aamulla oli enää muutama aste pakkasta. Jännä, miten se noin voi heitellä. Illalla suhtauduin moiseen muutokseen aika skeptisesti. Puolen päivän aikaan oltiin tallilla. Kosteaa lunta paiskoi ihan kunnolla. Hopo ja Sella haettiin sisälle ja kumpikin sai saavillisen melassivettä. Hyvin uppoaa. Laiteltiin ne valmiiksi ja ratsastajat perään. Tuiskua uhmaten lähdettin mini-pöllikselle. Sella oli taas kuin lentoon lähdössä. Pysähdys ja pakitus ei oikein toiminut, kun tyyppi laukkasi paikallaan tai jopa takaperin. Taito se on sekin. Tamma oli tyytyväinen vain ensimmäisenä.

Metsässä märkä lumi oli painanut puita ja saatiin kumarrella kaulalle, että päästiin kaikista paikoista ohi. Traktori oli metsätöissä, mutta tällä kertaa se ei tehnyt Sellaan vaikutusta. Hopo junttasi eteenpäin miettimättä suuremmin muun maailman menoa. Sella söi havuja nälkäänsä ja oli niin bimbo, kuin vain bimbo voi olla.

Puolitoista tuntia samoiltiin ja kotona oltiin aika märkinä. Hevoset saivat uudet kiulut ilolientä ja Thermatexit hetkeksi päälleen. Hain Urhon ja palauttelin ykkösketjun hevoset tarhoihin ja heinille.

Kari laitteli Urhon valmiiksi. Ei suuria tunteita. Se on kyllä tyyni ja tasainen. Annoin vielä yhden hevosherkun matkaevääksi suuhun ja lähtivät kympin kiekalleen. 40 minsaa käyttivät aikaa ja tallin pihassa syke oli 54. Olisi pitänyt laittaa toinen kymppi perään, mutta tästä se vähitellen nyt lähtee. Maaliskuussa jos seuraavan kerran oltaisi starttiviivalla, niin aikataulussa edettäisiin. Urho tähtäilee SM-kisoihin ja kisa tai kaksi kipaistaan ennen sitä. Juuri nyt kaikki on suhteellisen hyvin ja buick kulkee toivotulla tavalla. Tyytyväisyyttä myhäillen äijä aina lenkeiltä palailee. Sanoin kotona, että täytyy nyt kuitenkin muistaa, että meillä on B-laatua työstettävänä, joten mennään vaan ihan päivä, viikko ja kuukausi kerrallaan.

Kari kävi hoitamassa kiireellisiä juttuja ja mä pidin ihan rehellisen vapaapäivän. Tai siis puuhastelin tietenkin yhtä ja toista, mutta kun joulu on ohi, niin ei tarvitse enää määrätietoisesti puuhata mitään. Kun Kari kotiutui, niin hän päätti vielä lähteä juottamaan hevosia. Hyvä kun meni, sillä Hopo tuli taas pihalla vastaan. Jekkuilulle ei tunnu tulevan loppua. Noh, melassivesi maistui ja Kari kävi kopeloimassa kolmikon läpi. Pakkasta 20 ja se tuntuu etelän hedelmän hipiällä kovalta. Pörröisille hevosille vielä ihan kivan rapsakka keli.

En tiedä mikä oli, mutta torkahdin keskellä päivää sohvalle. Tallille päästiin vasta yhden jälkeen. Ensin käsittelyyn Hopo ja Sella. Vähän jouduin ojentamaan oikein risun kanssa kumpaakin. Ovat jotenkin ihan kurittomia! Lähdimme Hopon kanssa liikkeelle pienellä kaulalla ja Sellan piti sitten kipittää perään, vaikka Kari väittää pidätelleensä sitä. Asfaltilla tuli tietenkin autoja ja Sella oli jo aika pörheänä. Satutalojen väki oli risusavotassa. Ojista oli kaadettu pajuja ja väkeä oli hosumassa melkoisesti. Hopoa homma vähän arvelutti ja Sella hörhöili jotain omiaan. Ihan rauhassa mentiin. Kun käännyttiin radalta pois päin, niin tuli juna, joka pakkasessa rätisi ihan mielettömästi. Sella lähti kuin tykin suusta. Tamma yllätti ratsastajansa täysin ja pistelivät melkoista kyytiä menemään mäkeä alas. Hopo otti pari askelta perään, mutta sitten meillä oli jo yhteinen käsitys asiasta ja mulla ohjat kädessä. Hetken päästä Sellakin tuli passagella takaisin päin. Loppu matkasta sujuikin rauhallisesti. Hyppäsin taas ennen siltaa alas. Kunhan lunta tulisi vielä vähän lisää, niin sitten tohdin mennä Hopon kanssa siitä ratsain yli.

Jätin Hopon suoraan pihalle ja se sai lämmintä melassivettä kesken jääneiden heinien kyytipojaksi. Koko saavi upposi jälleen. Sella hörppi viitisen litraa. Kari haki Urhon sisälle ja iso valkoinen sai myös saavillisen juomaa. Sitten äijä selkään ja hevosen nokka kohti Koirista. Alle kolmeen varttiin hölköttelivät lenkin. Ei montaa askelta käyntiä, ei yhtään askelta laukkaa ja kymppi taittui hyvässä hengessä. Helppo ja mukava lenksa kummallekin. Lenkin jälkeen Urholle maistui vielä saavillinen melassivettä ja sitten sekin pääsi vielä tarhaan möllöttelemään.

Illalla väkertelin viimeistä tiedotettani SRL:n matkaratsastuskomitean tiedottajana. Valmennusjutut ovat myös pyörähtämässä uuden vuoden osalta käyntiin. Moni alkaa asetella kauden tavoitteita, kun joulut on juhlittu. Kyllä meilläkin on selvät sävelet jo mietittynä. Kaikesta huolimatta tämä kausi jää plussalle ja eteenpäin yritetään pyristellä.

Kari ehti taas illan pimetessä tallille. Kiireinen on Suonpään joulu. Hopo pääsi puolen tunnin talutteluun ja koko kolmikko sai melassivettä. Se uppoaa kyllä hyvin. Hyvä kun juovat. Pirteitä palleroita ovat kaikki kolme. Saisi tulla vähän enemmän lunta, niin pohjat tulisivat parempaan kuntoon. Nyt lunta on täällä etelässä oikeastaan vain ihan nimeksi.

Tapanin perinteiset glögit Suonpäässä. Aamulla äijä ennätti kollaamaan hevoset. Juotteli myös melassivettä ja hyvin upposi. Yritetään nyt juottaa aina ennen liikutusta ja sen jälkeen. Jäätävän kylmä vesi ei ilmeisesti oikein houkuttele. Vaikka pakkasta ei ole paljon, niin nopeastihan pinta jäätyy. Hölmöt valkoiset sitten vaan ihmettelevät, että mitähän nyt pitäisi tehdä.

Hopon ruudullinen loimi tuli kotiin pesuun. Palttoo olikin aivan järkyssä kunnossa sekä sisältä että päältä. Saunan lämmössä se nopeasti kuivui ja nythän ei toivottavasti loimia edes tarvita, kun luvassa on kuivaa pikkupakkasta. Koko kolmikko on hyvässä karvassa, joten saavat nauttia talvesta toivottavasti nakuina. Silloin tulee liikuttuakin vähän enemmän.

Jouluntaikaa ja hevoset olivat keskenään. Hopo ja Sella tarhaavat edelleen erikseen. Sellaltakin saisi taas heinää vähän pienentää, kun jossain vaiheessa pääsevät jälleen yhteen. Koko kolmikko on palleroita ja nyt vähitellen alkaa treeni, joten painoa pitäisi saada pois.

Kari haki illalla hevoset sisälle yksi kerrallaan. Urhoa viedessään hän vähän ihmetteli, että missähän Hopo lymyilee. Kun oli sitten vanhan herran vuoro, niin katso, tarha olikin tyhjä! Keskimmäinen lanka maassa. Huolimatta siitä, että sähköt oli päällä, niin uusi leikki on nyt edennyt siihen pisteeseen, että hienoisesti höpläämällä langat saa yksi kerrallaan pudotettua maahan ja sitten voi lähteä maailmalle. Kari seuraili jälkiä. Paappa oli käynyt moikkaamassa Urhoa, syönyt varmasti kaikki reitin varrelle pudonneet heinät. Muitakin hevosia oli kevyesti tervehditty ja sitten vähän pidempi Sessio Sellan langoilla ja siitä sujuvasti tallinpitäjän pihaan kaivamaan ohuen lumikerroksen alta ihanaa pakastunutta ruohoa. Huh huh! Jättikokoiset paskatkin oli tallinpitäjän nurmikolle väännetty. Helpottuneena Kari haki karkulaisen talliin. Onneksi oli omassa tarhassa, sillä Sellalle jos langat aukoo tuolla tavalla, niin sitä voi tapahtuneen jälkeen lähteä hakemaan Kiinasta.

Perinteinen aattoaamu Suonpäässä. Heräsin hyvissä ajoin keittelemään puuroa ja miehet heräilivät sitten omilta tahoiltaan joululaulujen helähtelyyn. Kun puuro oli syöty, niin vuorasimme itsemme lämpimiin vaatteisiin ja lähdimme tallille glögit ja piparit kassissa. Hevoset laiteltiin yksi kerrallaan valmiiksi. Ensin Hopo, jonka selkään Jarko väänsi itsensä. Saivat hetken kierrellä kentällä ja tarkistaa, että vaihteet ja jarrut löytyivät. Seuraavaksi vuorossa oli Urho, jonka selkään itse kipusin ja sama homma meilläkin kentällä. Viimeisenä joukkoon liittyi Sella Karin kanssa. Aaton kunniaksi Pasi napsi pari kuvaa, joten ensi vuoden kalenterin joulukuva on nyt valmiina.

Kierrettiin hevosenkenkälenkki. Hopo eteni vakaan varmasti. Urholla olisi ollut kova kiire ja Sella kahjoili ihan normaaliin tapaansa. Paluumatkalla se pisteli melkoista pukkisarjaa, kun vaadittiin niinkin mahdotonta tekoa, kuin kulkea joukon viimeisenä ja käynnissä. Lunta hipsutteli hiljakseen ja tunsin mielessäni onnellisuutta ja kiitollisuutta. Hieno tunne oli olla ratsailla oman perheen kesken. Kolme neljästä oli paikan päällä.

Tallilla juotiin lenkin jälkeen tulikuumat glögit ja tarjottiin kupposellinen myös Pasille. Sitten minä kiirehdin kotiin laittamaan saunaa lämpimäksi ja miehet jäivät hoitelemaan tallihommat loppuun. Palattuaan kotiin pääsivät he suoraan saunaan ja siitä olikin hyvä aloittaa joulunvietto perinteisin menoin.

Sella ja Hopo pääsivät käyntilenkille. Sulassa sovussa edettiin havusia nappaillen. Hopo liikkui hyvin. Kierrettiin asfaltin kautta ja minä Hopon kera tulimme myös sitä kautta takaisin. En edelleenkään mielelläni ylitä siltaa. Olimme hyvällä mielellä. Kaikki kolme saivat porkkanan aaton aaton kunniaksi. Touhuiltiin tallilla mitä touhuiltiin. Mieli oli jo varsin jouluinen ja seesteinen. Tämä on ihana aika vuodesta ja sen kruunaa seitin ohut lumikerros, mikä tänne eteläänkin saatiin.

Ansku kävi liikuttamassa Urhon kentällä. Kova koppura maa ei houkuttanut suuriin suorituksiin, mutta pientä taivuttelua suuntaan jos toiseenkin oli tarjolla. Tämän lisäksi Hopo ja Sella saivat seikkaperäisen harjauksen. Hopo ilkeili käsiteltäessä ja takapäähän ei päässyt ollenkaan käsiksi.