Harmaassa ja sumuisessa säässä ajeltiin pienessä suihkupullosateessa tallille. Kari oli taas uhonnut heräämisestään asti, että menee selkään vain siinä tapauksessa, että ei sada. Ei kuulemma edes suihkupullosadetta hyväksy. Tähän on tultu.

Mä tein sisähommat ja Kari hääri ulkona. Juotiin kahvit ja teet ja kun aamu valkeni niin Sella haettiin sisälle ja lyötiin satula selkään. GluShut joutuivat nyt toiseen tulikokeeseen. Alkukäynnit asfaltilla ja sitten kiihtyvällä vahdilla mutkikasta kylätietä ja vauhtisuoralla nopeudet nousivat helposti neljäänkymppiin ja kappasta vaan tossut pysyivät kaviossa kiinni. Hokki tuntui purevan ärhäkästi ja kaiken kaikkiaan äijä oli erittäin tyytyväinen palailtuaan tallille. Yksi hokki jäi reitille ja se melkein tiedettiinkin, sillä Kari meni paukauttamaan vasaralla kenkkää sen jälkeen kun hokinreikä oli jo tehty.  Sitä ei kenkä kestänyt ja jengat oli menetetty jo sillä hetkellä.

Sella pääsi suihkuun ja sai kiivaan hinkutuksen sen jälkeen. Homma viimeisteltiin hännän ja harjan puunaamisella. Lopuksi loimet päälle ja ja pihalle. Kari lähti hyvillä mielin Saksaan ja mäkin mielessäni toivon, että myös Tatanka saa pian omat liimakenkänsä. Ei tämä nyt ihan sataprossaisesti vielä vakuuta, mutta katsotaan nyt 1-2 kengitysväliä ja sitten ehkä voi sanoa, että olisko tässä nyt toimiva ratkaisu. Muutama juttu toki mietityttää, mutta niin kai kaikessa.

Iltatallissa ei ollut mitään ihmeellistä. Jossain kurakossa Sella oli loimineen piehtaroinut ja sainkin ripustella kaksi ihan märkää loimea kuivariin. En vaan uskaltanut jättää puhkua yöksi päälle, mutta ainakin märät varusteet pääsivät roikkumaan ilmavaan tilaan.

Vettä satoi ihan koko päivän. Jälleen kerran. Onni on pihatot ja katokset ja onneksi hevosille on tehty oikopolku päätarhasta vierastarhaan siten, että eivät joudu kiertämään kentä takaa, sillä siellä on märkää. Ja oikeastaan luulen, että Sellan kadonnut kenkä on jossain siellä kentän takana.

Mentiin aamulla puuhamaan tallille. Jokunen roikkuva juttu vietiin taas päätökseen. Samalla pohdittiin ainakin teoriassa toimiva systeemi ovien eristämiseen jos ja kun pakkaset tulevat. Tämä on siitä erikoista aikaa vuodesta, että periaatteessa pakkaset voivat tulla ihan koska tahansa.

Iltapäivä vietettiin sairaalassa ja Kari kävi illalla ottamassa hevoset sisälle. Sellan liimakengät olivat edelleen tiukasti kiinni.

Kari oli sopinut treffit liimakenkäasiantuntijan kanssa ja saikin nopealla toimituksella tarhaan kadonneen kengän tilalle uuden. Voisi kuvitella, että kun uusi on hommattu niin se kadonnutkin kohta löytyy.  Liimakengät maksavat lähemmäs neljäkymppiä pari, joten niitä ei viitsisi luonnollisesti kovinkaan usein hukata. Muutenkin sitä lähtökohtaisesti ajattelee, että kengän pitäisi pysyä kaviossa kiinni niin pitkään kunnes sen haluaa itse poistaa. Etuhan näissä on se, että samoja kenkiä voidaan käyttää useamman kerran. Luulen kuitenkin, että meidän kovilla pohjilla kaksi kertaa on ehdoton maksimi.

Ensimmäisellä liimauskerralla ajateltiin niin, että kun hevonen on ollut yön tallissa, niin kaviot ovat riittävän kuivat. Näin ei ilmeisesti kuitenkaan ollut. Nyt toisella yrittämällä Kari on föönannut kavion kuivaksi ennen kengän liimaamista. Vaikka valmistaja ei suositellut karhennusta, niin Kari päätti kokeilla nyt myös sitä.  Lisäksi hänellä on muutana idea siitä, miten kenkiä voisi tunata ja on keskustellutkin valmistajan edustajan kanssa jo asiasta.  Sella jäi liimauksen jälkeen sisälle, jotta taataan liimalle takuuvarma kuivuminen. Katsotaan nyt sitten, miten homma onnistuu tällä kerralla. Ei nyt ihan heti luovuteta ja toivoisin todella, että tämä kuvio toimisi. Säästyttäisiin monelta perheriidalta.

Kammottava viikko! Vuoden ja kahden takaiset jutut pyörivät mielessä useampaan kertaan päivässä. Töissä on aika kiire ja vaikeita juttuja, auton kanssa veivaamista taannoisen parkkipaikkahaaverin takia ja Karikin valmistelee taas ulkomaanreissua. Tähän päälle vielä lähisukulaisen sairastuminen, niin kuppi alkaa olla melko lailla täynnä. Bonuksena pimeys ja koleus. Ei ihme, että verenpaineet ovat korkealla ja päätä särkee. Työterveys suositteli parin viikon saikkaria, mutta en ottanut vastaan. Tallille en ole ennättänyt tai jaksanut lähteä edes hengailemaan. Tympii pimeys ja märkyys. Sella hukkasi kolmannen liimakenkänsä tarhaan ja sitä ovat porukalla etsineet. Ei tietenkään löydy. Kari on jatkojalostanut kiinnitystekniikkaansa ja pistää kengät sai kiinnitettyä puuttuvat kaksi uudelleen paikoilleen. Huomenna saa puuttuvan kolmannen ja sitten katsotaan liimakengät vol 2! Eiköhän tästä paholaisen kuukaudestakin selvitä. Pitää alkaa lietsoa ja manata joulumieltä esiin.

Mä hilpaisin vähän ennen kuutta aamutallille ja Kari oli tekemässä saman puoli tuntia myöhemmin. Oli katsonut, että nukuin kippurassa peiton alla. Istui jo autossa kun tajusi, että toinen auto puttui. Sitten hän kiirehti sisälle kopeloimaan nukkuvaa hahmoa, joka osoittautui peittohämäykseksi. Vähän ihmettelin ja nauroin tietenkin tarinalle kun palasin tallihommista kotiin.

Iltapäivällä Kari lähte kokeileman liimakenkien pitävyyttä. Aluksi etenivät rauhallisemmin ja jossain johtaa vauhti tietenkin kiihtyi tavanomaiseksi pikaliidoksi. Paluumatkalla äijä sai sitten keräillä irtokenkiä. Ensimmäinen oli jäänyt viiden kilsan jälkeen kyydistä ja toinen yhdenksän kilsan jälkeen.

Illalla sittne pohdimme missä vika ja olimme sitä mieltä, että vika taisi olla siinä, että kavio ei ollut riittävän kuiva liimaushetkellä. Liima oli sikamaisen tiukasti kiinni kengässä, mutta vauhdin huumassa se oli irronnut kaviosta. Kari arveli, etät pitäisikö kaviota vähän karhentaa, mutta valmistaja kiirehti vastaamaan, että eivät suosittele sitä. Muutenkin valmistaja kiinnostui heti hoksattuaan, että olemme ottaneet tuotteet koekäyttöön. Emme nyt vielä lannistu, mutta ensimmäisellä kerralla homma ei ainakaan onnistunut.

Aamutallin ajeltiin koira kyydissä. Se nykyään pitää omaa kivaa tallihommissa vaikka vuosi sitten tullessaan vihasi aamutallireissuja. Paleli vaan pomppansa alla. Nyt kuopii kuivikepatjaa ja kirmailee luu sussaan pitkin tallia ja tallitupaa. Kirmailisi pihallakin, mutta eipä tohdita päästää metsästysaikana ettei pääse hengestään pellolla painellessaan.

Nadir ja Tatanka saivat tupselot aamuheinää karsinoihinsa, sillä Sellä otettiin käytävälle liimakengitettäväksi. Operaatio tuntuu vaativan aika selväpäisen hevosen. Jos siinä polle kovin hötkyilee, niin sekä liima että kengät voivat olla ihan missä tahansa. Nopea pitää myös olla, sillä liima kuivuu nopeasti. Ja jos on tumpelo, niin sotku on myös sen mukainen. Sella seisoi siivosti ja Kari oli ripeä liikkeissään. Ja eipä aikaakaan kun tammalla oli liimakengät kavioissaan! Näyttivät hyviltä ja tuntuivat ilmeisesti myös. Nadir haastoi sitä verta riitää, että joutui pihalle jo vähän etukenossa. Sella sai odotella vielä hetken sisällä ja kun liima oli oletettavasti kuivunut riittävästi, niin sekin pääsi pihalle. Koppurainen pohja ei enää haitannut.

Tehtiin tallihommat, juotiin kahvit ja teet ja lähdettiin ajelemaan Jokioisten suuntaan. Siellä innokkaat kisaajat jo satuloivat hevosiaan. Ennätettiin paikalle juuri parahiksi Mintun ja Saran lähtöön. Katsottiin kisat läpi ja ilokseni nuorisokolmikko sai toivotut tulokset. Kisapäivä oli koleahkosta ja vaihtelevasta säästä huolimatta hilpeä. Ihmisten panostus asuihin saa sen hilpeyden aikaiseksi. Kaikkiahan ei edes tunnista. Ja tietenkin ilmassa on aina sellaista kuplivaa pirtsakkuutta, kun kausi alkaa olla taputeltu. Alkaa olla aika pikkujoulujen ja tiimokaronkan, jos joku niitä harrastaa. Meillä tyydytään tällä kertaa pienimuotoisiin pikkujouluihin. Ehkäpä vielä joskus niputetaa kisavuosi vähän toisella tavalla.

Muutama kummallinen käänne kyllä taaskin nähtiin ja sitä ihmettelin kovasti, että puskaradiossa puhittiin jo varmana muutaman henkilön menemisestä tulevaan lajikomiteaan. Olen kuvitellut että ehdokkaaksi voi vielä ilmoittautua vaikka lajiseminaarissa ja sen jälkeen valinnat vasta tehdään, mutta ehkä olen väärässä. Tässäkin asiassa. Jotenkin olin toivonut, että vahingosta viisastutaan ja tällä kertaa ihan oikeasti muodostettaisiin toimintakykyinen komitea, missä olisi enemmän tiimipelaajia kuin päällepäsmäreitä ja ennen kaikkea ihmisiä jotka haluavat lajia kehittää ja heillä olisi myös näkemystä siitä, miten tämä kehitystyö tehdään. Ja hienoahan se olisi, että ehdokkaat tulisivat jo vähän kaapista ulos ja kertoisivat näkemyksistään. Tämän piti olla avoimuuden ja läpinäkyvyyden komitea, mutta aika salamyhkäisesti näitä varmoja menijöitä nyt ainakin värväillään.

Lisää kisapäivän kuvioista Tien päällä-osiossa.

Sellan GluShut saapuivat. Kari niitä illalla mallaili ja tultiin siihen tulokseen, että pienellä fiilailulla istuivat hyvin ja pysyivät tallin käytävällä tepastellessa kiinni jopa ilman liimaa. Sama juttu näissäkin, että istuvuus pitää olla just eikä melkein. Ajatus oli, että annetaan tamman olla yö sisällä ja kiinnitys olisi heti seuraavana aamuna, niin kavio olisi kuiva ja liima pitäisi paremmin. Mielenkiintoinen havainto oli, että näennäisesti kuivan kavion ollessa kengässä hetken ja kun kengän otti pois, niin se oli sisäpinnaltaan kostea. Kari käi aprikoimaan, että pitäisikö kavio föönata kuivaksi ennen kuin kengän liimaa paikoilleen.

Muutoin iltatalli eteni normaaliin tyyliin. Onnellisena keräilin kuivatushuoneesta kuivia varusteita. Hevoset olivat vierastarhan puolella ja otettiin siinä ne sisään. Hyvin osaavat kukin omaan karsinaansa, joten helppoa on taas niiden ottaminen sisään mistä tahansa ovesta. Maa on kova, vaikka lähes kaikki lumi onkin sulanut pois. Senkin takia toivoisin, että GluShu-kuvio toimisi, sillä edelleen on ihan sietämätöntä kun hevoset arkovat koppuraista maata.

Likat puuhasivit viimeisiä hämähäkinseittejään myöhään iltaan. Juttelin jokaisen kanssa ja käytiin läpi seuraavaa päivää. Toivottavasti ei sataisi, niin perinteiksi muodostuneet asut pääsisivät oikeuksiinsa. Meidän suunniltemat ovat sellaiset, että yritetään ennättää paikalle vähän kakkoslähdön jälkeen. Jos saadaan aamuhommat vikkelästi hoidettua, niin voidaan ehtiä jopa näkemään lähtö.

Maa on kova koppura. Lunta on laikuittain siellä täällä. Iltaisin lähes täysi kuu kimaltelee taivaalla. En voi olla ajattelematta sitä iltaa ja yötä, jolloin superkuu vei Hopon mennessään. Aika herkästi kirpoaa kyyneleet silmiin. Tammoilla on kaikki hyvin. Seljanka on todella paksussa karvassa ja paksu muutenkin. Tatanka on huomattavasti ohuemmassa karvassa, mutta myös huomattavasti solakammassa kunnossa. Arki rullaa aika kivasti, vaikka Caro ei enää aamuisin hevosia pistä pihalle.

Tytöt valmistautuvat lauantain kisaan ja kuhina on sillä rintamalla kova. Jos en olisi noita pimuja ottanut paimennettavakseni, niin olisi tämä ollut synkkä vuosi.

Pakkaspäivä. Kiitän mielessäni lämmitettävää juoma-astiaa. On ihana tieto, että hevosille on sulaa  vettä tarjolla 24/7, eikä mitään satunnaista ämpärijuottoa. Hevosten juominen on selkeästi vähentynyt, joten juotetaan melassivettä, greenlinevettä tai jotain muuta herkkujuomaa. Lisäksi kuulostellaan suolistoäänet iltaisin. Selkeästi olen hysteerinen asian suhteen. Alkaa olla vuosi siitä kun lähetin Hopon superkuun siltaa pitkin ikilaitumille. En voi sanoa, että suru olisi helpottanut. En tietenkään itke yötä-päivää, mutta suru ja menetys on läsnä. Ja koen aika voimakkaasti hevosten sairastelut sekä ystäväpiirin menetykset. Illalla kuulin erään ystävän tilanneraportin. Keskusteltiin Karin kanssa ja totesimme, että merkit ovat sellaiset, että peli on menetetty. Ja niinhän siinä kävi, että yön pimeinä tunteina hevonen päästettiin pois. Ähky on viheliäinen juttu ja hevoset niin typeriä, että eivät tunnu itse tajuavan yhtään, mikä niille on hyväksi ja mikä ei. Aina puhutaan sitä, että ei ole kenkiä villihevosilla ja ei ole sitä tai tätä. Olen aika vahvasti sitä mieltä, että täällä ei olisi yhtäkään hevosta, jos ihminen ei aikojen saatossa olisi ottanut niitä hoiviinsa. Näin ollen en oikein jaksa niitä vertauksia mitä villihevosilla on tai ei ole. Nykyhevonen on hyvin kaukana villihevosesta.  Niin kuin me ihmisetkin ollaan varsin kaukana luolamiehistä. Vaikka joskus tuntuu, että jotkut ovat vähän lähempänä kuin toiset. Pitää nyt taas vaan toivoa, että päästään yli näistä ensimmäisistä pakkasista ilman mitään ikäviä yllätyksiä.

Sieltä se talvi vaan hiipii lähemmäs. Ilman on kolea ja kylmä. Tatanka vaikutti yhtenä iltana jopa vähän viluiselta. Maa on kova ja kengättömät eivät kamalasti kyllä nauti liikkumisesta. Liimakengät tulossa kokeiluun. Eletään aikoja, jolloin alan tulla levottomaksi ähkyvaaran vuoksi, vaikka yhtään ähkyherkkää ei tallissa tällä hetkellä edes ole. Muutenkin tuntuu vaikealta ajalta.