Mä hilpaisin vähän ennen kuutta aamutallille ja Kari oli tekemässä saman puoli tuntia myöhemmin. Oli katsonut, että nukuin kippurassa peiton alla. Istui jo autossa kun tajusi, että toinen auto puttui. Sitten hän kiirehti sisälle kopeloimaan nukkuvaa hahmoa, joka osoittautui peittohämäykseksi. Vähän ihmettelin ja nauroin tietenkin tarinalle kun palasin tallihommista kotiin.
Iltapäivällä Kari lähte kokeileman liimakenkien pitävyyttä. Aluksi etenivät rauhallisemmin ja jossain johtaa vauhti tietenkin kiihtyi tavanomaiseksi pikaliidoksi. Paluumatkalla äijä sai sitten keräillä irtokenkiä. Ensimmäinen oli jäänyt viiden kilsan jälkeen kyydistä ja toinen yhdenksän kilsan jälkeen.
Illalla sittne pohdimme missä vika ja olimme sitä mieltä, että vika taisi olla siinä, että kavio ei ollut riittävän kuiva liimaushetkellä. Liima oli sikamaisen tiukasti kiinni kengässä, mutta vauhdin huumassa se oli irronnut kaviosta. Kari arveli, etät pitäisikö kaviota vähän karhentaa, mutta valmistaja kiirehti vastaamaan, että eivät suosittele sitä. Muutenkin valmistaja kiinnostui heti hoksattuaan, että olemme ottaneet tuotteet koekäyttöön. Emme nyt vielä lannistu, mutta ensimmäisellä kerralla homma ei ainakaan onnistunut.