Kari oli sopinut treffit liimakenkäasiantuntijan kanssa ja saikin nopealla toimituksella tarhaan kadonneen kengän tilalle uuden. Voisi kuvitella, että kun uusi on hommattu niin se kadonnutkin kohta löytyy. Liimakengät maksavat lähemmäs neljäkymppiä pari, joten niitä ei viitsisi luonnollisesti kovinkaan usein hukata. Muutenkin sitä lähtökohtaisesti ajattelee, että kengän pitäisi pysyä kaviossa kiinni niin pitkään kunnes sen haluaa itse poistaa. Etuhan näissä on se, että samoja kenkiä voidaan käyttää useamman kerran. Luulen kuitenkin, että meidän kovilla pohjilla kaksi kertaa on ehdoton maksimi.
Ensimmäisellä liimauskerralla ajateltiin niin, että kun hevonen on ollut yön tallissa, niin kaviot ovat riittävän kuivat. Näin ei ilmeisesti kuitenkaan ollut. Nyt toisella yrittämällä Kari on föönannut kavion kuivaksi ennen kengän liimaamista. Vaikka valmistaja ei suositellut karhennusta, niin Kari päätti kokeilla nyt myös sitä. Lisäksi hänellä on muutana idea siitä, miten kenkiä voisi tunata ja on keskustellutkin valmistajan edustajan kanssa jo asiasta. Sella jäi liimauksen jälkeen sisälle, jotta taataan liimalle takuuvarma kuivuminen. Katsotaan nyt sitten, miten homma onnistuu tällä kerralla. Ei nyt ihan heti luovuteta ja toivoisin todella, että tämä kuvio toimisi. Säästyttäisiin monelta perheriidalta.