Aamulla tallille ja kun hevoset olivat aikansa syöneet aamuheiniään, niin Tatanka haettiin sisälle ja se pääsi kavuohuoltoon. Pitkäksi olivatkin taas päässeet! Aika nätisti homma meni. Mulla oli leipää piilossa ja tarvittaessa nuori neitokainen sai haukata muutaman murusen suuhun. Kari teki taas kaunista jälkeä ja tyylikkäänä typykkä pääsi operaation jälkeen takaisin tarhaan. Juotiin tietenkin vielä kahvit ja teet ja touhuttiin juttuja, että Kari voisi taas hyvällä omalla tunnolla olla seuraavankin viikon liesussa. Mä toivon, että yksikään hevonen ei kuole. Olen edelleen säikkynä, kun Kari on pidemmän aikaa poissa.

Iltatallin aikaan hypättiin Pedron kanssa Rangeriin ja käytiin ottamassa hevoset sisälle. Harjailin tammat perinpohjaisesti ja karvaa lähtee varsinkin Sellasta ihan levyinä. Pakkaset pysyvät ilonamme edelleen, mutta pelkkä päivän piteneminen näyttää riittävän siihen, että karvaa lähtee.

Aamutallit alkavat olla koko ajan helpompia. Valo tekee paljon ja kun tuota ajomatkaakin on, niin onhan se miljoona kertaa miellyttävämpää ajella, kun näkee missä liikkuu. Muutenkin. Linnut laulavat ja aurinko paistaa, niin mikäs on tallihommia tehdessä. Karikin oli hetkellisesti kotiutunut, joten saatiin viikattua lantalavan pressu siististi ja suojattua sisältö sateelta. Alkuviikosta satoikin niin rankasti, että lavan lattia näytti olevan suhteellisen liukas.

Hevosista lähtee karvaa aivain mielettömästi ja Furminaattori oli taas tarpeem. Sella vänteli naamaansa, kun joutui käsittelyyn, mutta siitäkin lähtee karvaa ihan levyinä. Tatankan karva on pumpulimaisempaa ja sen irtoaminen on maltillisempaa. Sillä sen sijaan heiluu hampaat! Ja tietenkin se menee niin, että nuorella eläimellä hampaat vaihtuu, mutta hassu juttu tuokin vaan on. Eikö hevosella esimerkiksi voisi olla samat hampaan lapsesta aikuiseksi?

Hevoset painelivat pihalle ja meillä oli taas kaikkea puuhaa tehtävänä. Tallitupa oli pysynyt todella siistinä, kun Kari oli ollut viikon poissa, joten viikottainen tallituvan siivous jäi multa kokonaan pois ohjelmasta. putsailin sitten karsinoiden ovia ja huiskin hämiksien seittejä pois.  Samalla kartoitin maalaustarpeita. Kalkki on pysynyt hyvänä ja seinät niiltä osin näyttävät lähes uusilta.

Kun päästiin talilta pois, niin Rita lähti tekemään pitkää treenilenkkiä. Sara toteutti saman omaan tahtiinsa kotonaan. Alun perin piti viedä tytöt yhteislenkille, mutta muuttujia on näillä nuorillakin liikaa, joten päädyttiin siihen, että jokainen tekee tämän lenkin yksinään ja yritetään huhtikuulle saada yhteislenkki aikaiseksi. Kumpikin ratsastaja teki treeninsä ohjeistuksen mukaan ja illalla sain vähän faktoja analysoitavaksi. Hyvässä vaiheessa ollaan.Kari kävi illalla Sellan kanssa kentällä. Kaikki mahdolliset kuviot käytössä ja kenttä tuntui olevan kohtuullisessa kunnossa.

Viikon sisällä taas sääolosuhteet vaihtelivat ihan äärestä laitaan. Alkuviikosta satoi kaksi vuorokautta tauotta vettä. Pihat ja pikkutiet olivat järkyssä kunnossa. Sitten ”PIM” tuli kova yöpakkanen ja sen jälkeen kaikki paikat muuttuivatkin jääksi. Alkuviikosta terassille ilmestyi Podiumin laatikko terassille ja saatiin taas ihan uuden näköisiä kypäröitä toimitettavaksi uusille onnellisille omistajilleen. Loppuviikosta Pekka toi kuusi jätesäkillistä leipää ja torstaina aloitinkin jo kiivaan saunottamispuuhan, sillä leivät ottavat löytyä kiivaasti, jotta hevoset saavat taas narskutettavaa. Kun hiki valuen kekosin leipiä lauteille, niin mietin, että ihan hetkeen ei tule tekemään voikkuleipää mieli.

Virosta varmistelivat, että olenhan edelleen käytettävissä 12.5. Foreing judgena Kõremaalla ja toki olen. Toivoittavasti suomalaisia on tälläkin kertaa paljon mukana kisaamassa ja hakemassa kv-tuntumaa, sillä kuukautta myöhemmin onkin omat PM-kisat ohjelmassa. Jos kaikki menee hyvin, niin ainakin nuoriso-osasto pitäisi olla lähtöviivalla tuolloin. Kutsu varmaan ilmestyy FEI:n kalenteriin lähipäivinä ja pian sinne ilmestyy myös Morvan kutsu.

Aamutalli sumuisessa aamussa. Lumi sulaa kohisten. Tehtiin hommat ja hevoset söivät aamuheiniään. Sen jälkeen Kari haki Tatankan takaisin talliin. Se sai omat valkoiset suitset päähänsä, kuolaimet suuhunsa, Sellan Podium Pro Endurancen selkäänsä ja Kari talutti sen kentälle. Mä nappasin pitkän käärmeenkieliköyden matkaan ja jätin Pedron päivystämään tallitupaan ja harpoin perässä kentälle.

Kari talutteli hevosta yhden kierroksen, pysähtyi kentän nurkkaan ja nousi selkään. Ei siinä tälläkään kertaa sen enempää.  Tällä kertaa Kari kokeile jo vähän pohkeiden käyttöä. Kuljin vierellä ja kierrettiin kettä ympäri. sitten ratsastaja tuli alas selästä.  Odoteltiin hetki ja toistettiin sama.  Yhteensä selkäännousuja tuli kymmenkunta ja homma  vei aikaa parikymmentä minuuttia.  Sitten varusteet riisuttiin pois ja Tatanka pääsi takaisin heinille.  Missään  vaiheessa homma ei tuntunut sitä häiritsevän. Vähän ehkä hämmentävän ja selvästi ratsastajan paino ja painon liikkuminen selässä on hämmentävää ja vaatii kovasti paljon opettelua. Ja täytyyhän sen ollakin todella outoa.

Kun hevonen oli taas tarhassa, niin se vaikutti jotenkin ihan väsyneeltä.  Ja sen aivot selvästi työstivät asioita.  Nyt se saakin taas viikon sulatella tätä ja viikonloppuna kun Kari piipahtaa kotona niin saa samalla piipahtaa selässä.

Tehtiin tallihommat loppuun ja sitten olikin jo kiire saatella Kari työreissuilleen. Mulla on superkiireinen työviikko edessä, joten hevoset ovatkin aika pitkälti Team Nadirin ja Sadun hoidettavana.

Satu kävi aamulla nakkaamassa hevoset pihalle. Kari kävi hoitamassa aamupäivällä yhden työkeikan ja neljältä meillä alkoi Skype-kokous NBCH-kilpailuihin liittyen. Mielestäni me olemme hyvässä vaiheessa. Tuomaristo ja toimarit alkavat olla kasassa. Kellonaikojen kiraajiksi tarvitaan vielä muutamaa innokasta, mutta sitten alkaa olla porukka kasassa. Palkintoja pitäisi saada, luvat täytyy käydä kyselemässä, käsiohjelma pitäisi laatia jne, jne.  Vauhtihan tästä alkaa kiihtyä ja kisoihinhan on kutakuinkin 3 kk aikaa!

Parin tunnin kokoustamisen jälkeen me sitten valuttiin tallille. Kaikenlaista puuhaa ja askarettahan siellä oli tarjolla niin kuin aina ja varsinkin viikonloppuisin yritetään noita ihan tallin olemassaoloon liittyviä hommia hoidella koska viikolla ei ehdi, eikä oikein ole intoakaan. Kunhan päivät pitenevät, niin eiköhän sitä intoakin löydy enemmän. Valoisan aikaan kiinnostaa ja jaksaakin paremmin. Todettiin, että tietyt talvivalmiudet voidaan purkaa pois, joten kevättä se tekee tallillakin.

Mulle nasahti lähes neljän tunnin hammaslääkärikeikka, joten Kari hoiteli iltatallin nopeaan tahtiin.

Ilmo toi muutaman pyöröpaalillisen esikuivattua ja teki samalla tallin pihasta lumityöt. Jos vaikka Riitta ehtisi hakea lantalavan seuraavan viikon ainaka pois. Päästäisiin sitten vähitellen tarha-alueen siivoamisen kimppuun.  Siinäpä taas riittää puuhaa kevätauringon paisteessa tehtäväksi.

Kari lähti työhommiin pohjoisen suuntaan ja palaili sieltä suoraan tallille. Ehti puuhata hevosten kanssa hetken aikaa ennen kuin Turunen ilmestyi paikalle. Valedro ja Lotta saivat kengityksen ja me Tanjan kanssa saimme päivitettyä kuulumiset. Kiirettä pitää vähän kummassakin ruokakunnassa, niin ei oikein ehditä arjessa ajatuksia vaihtaa.  Kari oli pahalla tuulella ja kiukutteli jopa vähän tavanomaista enemmän. Noh, onhan se tavallaan myös ymmärrettävää, että oman työpäivän jälkeen kun kengityshommia tekee, niin rettelöivä iso eläin saa pinnan kiristymään.  Tilanne oli nyt kuitenkin sillä tavalla kriittinen, että äijällä alkaa taas useamman viikon reissuputki niin sinne väliin on kengityksiä vaikea saada soviteltua. Tanjan mielestä Kari  voisi raportoida hänelle työmatkoistaan. Mua nauratti. Äijähän ei niistä oikein muista raportoida edes mulle, mutta toki jios alkaa raportoida Turuselle, niin ehkä sitten mäkin tietäisin aina, missä ollaan menossa.

Muutama tunti siinä istuttiin tallituvassa turisemassa. Kun hommat oli tehty, niin porukalla hoideltiin iltatalli ja Turtsa pääsi omiensa kanssa kotimatkalle. Me huitaistiin kotiin syömään Mäkkärin hampurilaisia.

Tavanomaista tallitouhua. Keli on lämmennyt, joten puhkua ei enää päivisin tarvita. Pakkasen puolella toki ollaan, mutta maltillisesti. Vaikka nyt on talvista, niin luulenpa, että parin viikon päästä lumesta on enää muostot jäljellä.

Aamutalli oikein pitkän kaavan kautta. Hevosia ei loimitettu, vaikka aamulla oli vielä ihan napakasti pakkasta. Heinää on tarjolla reippaasti ja salaisia maakasoja on piiloteltu ympäriinsä, joten liikkuvat ja aika kuluu mutusteltavaa etsien. Samalla pysyvät lämpiminä. Vesi oli kannen alla täysin sula, joten sekin homma toimi. Lantala alkaa olla täynnä ja kunhan pakkaset vähän laantuvat niin lava pitää tyhjentää. Sitten päästään siivoilemaan tarhoja. Kari on lähdössä lähes kuukaudeksi reissuihinsa, muutamia välipäiviä lukuunottamatta. Joten taas on kohtalaisesti suunniteltavaa ja sumplattavaa.

Iltapäivällä Kari palaili tallille ja kävi ratsastamassa Sellan ilman satulaa kevyesti. Tatanka tuntui olevan kovasti seuraa ja puuhailua vailla, joten äijä ajatteli, että pistää sille ratsastusvarusteet päälle ja pyörittelee sitä vähän kentällä. Typykkä oli niin rennon oloinen, että Kari päätti vähän asetella jalkaa jalustimelle. Se ei herättäyt tammassa mitään tuntemuksia. Kari otti jalkansa pois ja toisteli asiaa muutaman kerran. Sitten meni asteen pidemmälle ja varasi painoa jalustimelle. Siihenkin pikkuinen totesi tavanomaiseen tapaansa, että aha, okei.  Kari nosti itsensä jalustimen varaan ja toisteli tätäkin jokusen kerran. Tatanka seisoi paikallaan ja vähän nuuskutteli ukkoa, että mitähän toi tossa härdää.  Lopulta Kari sitten nousi satulaan ja se oli siinä. Ei suuria tunteita kellään osapuolella. Hetken aikaa seisottuaan paikallaan Kari pyysi tamman liikkeelle. Kiersivät kentän kertaalleen ratsain. Sitten oli kiitosten aika.

Onhan selässä pidetty pyyhkeistä ja räteistä ja heinäverkoista lähtien yhtä sun toista. Satulaakin kymmeniä kertoja ja meillä on ollut tapana esim. tallissa halistella sitä selän yli, joilla painetta on tullut selkäalueelle. Ja onhan tuo toki muutenkin ihan eria asia puuhata tyypin kanssa, jonka elämän ensimmäiset ihmiset olemme olleet ja osa sen laumaa ihan alusta asti. Luottamus ja muut tekijät ovat ihan eri tasolla kuin aikuisena käsiteltäväksi tulleet hevoset. Herkkyyskaudet on pystytty hyödyntämään itselle sopivalla tavalla.  Hyvä juttu oli nyt se, että eka kerta oli yhtä helppo kuin oikeastaan kaikki muutkin asiat tämän hevosen kanssa ovat olleet. Kenellekään ei jäänyt traumoja. Eli kliseisesti: tästä on hyvä jatkaa.