Aamutalli oikein pitkän kaavan kautta. Hevosia ei loimitettu, vaikka aamulla oli vielä ihan napakasti pakkasta. Heinää on tarjolla reippaasti ja salaisia maakasoja on piiloteltu ympäriinsä, joten liikkuvat ja aika kuluu mutusteltavaa etsien. Samalla pysyvät lämpiminä. Vesi oli kannen alla täysin sula, joten sekin homma toimi. Lantala alkaa olla täynnä ja kunhan pakkaset vähän laantuvat niin lava pitää tyhjentää. Sitten päästään siivoilemaan tarhoja. Kari on lähdössä lähes kuukaudeksi reissuihinsa, muutamia välipäiviä lukuunottamatta. Joten taas on kohtalaisesti suunniteltavaa ja sumplattavaa.
Iltapäivällä Kari p
alaili tallille ja kävi ratsastamassa Sellan ilman satulaa kevyesti. Tatanka tuntui olevan kovasti seuraa ja puuhailua vailla, joten äijä ajatteli, että pistää sille ratsastusvarusteet päälle ja pyörittelee sitä vähän kentällä. Typykkä oli niin rennon oloinen, että Kari päätti vähän asetella jalkaa jalustimelle. Se ei herättäyt tammassa mitään tuntemuksia. Kari otti jalkansa pois ja toisteli asiaa muutaman kerran. Sitten meni asteen pidemmälle ja varasi painoa jalustimelle. Siihenkin pikkuinen totesi tavanomaiseen tapaansa, että aha, okei. Kari nosti itsensä jalustimen varaan ja toisteli tätäkin jokusen kerran. Tatanka seisoi paikallaan ja vähän nuuskutteli ukkoa, että mitähän toi tossa härdää. Lopulta Kari sitten nousi satulaan ja se oli siinä. Ei suuria tunteita kellään osapuolella. Hetken aikaa seisottuaan paikallaan Kari pyysi tamman liikkeelle. Kiersivät kentän kertaalleen ratsain. Sitten oli kiitosten aika.
Onhan selässä pidetty pyyhkeistä ja räteistä ja heinäverkoista lähtien yhtä sun toista. Satulaakin kymmeniä kertoja ja meillä on ollut tapana esim. tallissa halistella sitä selän yli, joilla painetta on tullut selkäalueelle. Ja onhan tuo toki muutenkin ihan eria asia puuhata tyypin kanssa, jonka elämän ensimmäiset ihmiset olemme olleet ja osa sen laumaa ihan alusta asti. Luottamus ja muut tekijät ovat ihan eri tasolla kuin aikuisena käsiteltäväksi tulleet hevoset. Herkkyyskaudet on pystytty hyödyntämään itselle sopivalla tavalla. Hyvä juttu oli nyt se, että eka kerta oli yhtä helppo kuin oikeastaan kaikki muutkin asiat tämän hevosen kanssa ovat olleet. Kenellekään ei jäänyt traumoja. Eli kliseisesti: tästä on hyvä jatkaa.