Aamusella kiipeän selkään ja mennään reipasta vauhtia tallialueen maastoja ristiin ja rastiin. Hopolla edellisen päivän kaltaista touhua, että ohjista ei saisi yhtään pitää kiinni ja vauhtia pitää olla paljon. Jostain syystä virtaa ihan mielettömästi ja poika kuuman tuntuinen.

Illalla taas iltatallin aikaan harjasin villinä, kun mutainen maa oli houkutellut Hopoa piehtaroimaan ja ukko oli yltä päältä kurassa. Käyttämämme kiiltosuihke on kyllä korvaamaton litku, sillä kuraisenkin otuksen saa siistiksi suhteellisen helpolla, kun jouhet ja osa karvapeitosta on käsitelty aineella.

Tihkusadetta. Meillä on tunnit Rajakulmassa ja Kari lähti hyvissä ajoin taittamaan matkaa lumenkaatopaikan kautta. Minun vuoroni mennä Hopolla tunnilla. Vauhtia oli vähän liikaa ja Hopo ei sietänyt juuri yhtään pidättelyä. Koko ajan piti koittaa nyhtää pitkiä ohjia. Jos ei liikoja kierroksia oteta huomioon, niin homma meni ihan hyvin.

Illalla iltatalli ja Hopolle tehokas harjaus.

Molempina aamuina menemme rauhallisesti maastoja pitkin ja poikin ja käymme välillä kentällä vähän reippaammin ja metsässä kierrellään pieniä lenkkejä niin, että koko metsikkö tulee mahdollisimman hyvin hyödynnettyä.

Hopo on molempina päivinä tosi kivalla tuulella ja sitä saa puomilla rapsutella ja tunata oikein ajan kanssa.

Kun olin lähdössä tallilta pois, niin sain pienen primitiivireaktion, kun näin, että tarhojen suunnalla oli n. 15 hengen ryhmä, joka kurkotteli aitauksiin ja tyrkytti hevosille maasta nyhdettyä ruohoa. Kun olin kohdalla, niin olivat Hopon kimpussa. Ampaisin autosta ulos ja aloin päästellä. Kuulemma, kun hevosia näkyy niin harvoin, niin niitä on ihan pakko päästä paijaamaan ja tarjoamaan ruohoa ja jos ei saa, niin pitää olla laput. Kiukkusin, että eivät kai koiraakaan mene silittelemään ja syöttelemään sille herkkuja ilman omistajan lupaa! Jostain syystä hevosten kanssa tämä juttu on kamalan vaikea ymmärtää. Uhittelin vielä, että hevonen saattaa purra, kun sille tyrkyttää jotain tai vaihtoehtoisesti voi hermostua ja potkaista. Episodin jälkeen soitin Merville ja sovimme, että teen töissä lappusia, joissa selvästi kerrotaan, että ei syötetä eikä kosketa.

Kari liikuttaa ukkoa kevyesti ilman satulaa lähimaastoissa. Seurakseen saivat Ceevun ja JP:n ja juttelivat kuulemma miesten hevosjuttuja.

Pauliina liikutti Hopoa alkuviikon viimeistä kertaa vähään aikaan. Tässä otteita Pauliinan mailista:

”No nyt oli ilma ja mielikin molemmilla parempi. Tassuteltiin aluksi radan vartta ja kentän ohi, sitten palattiin kentälle tekemään hommia tunniksi ja käveltiin sen pienen metsän läpi takaisin. Kentällä tehtiin siirtymisiä ja suunnan vaihtoja. Hopo oli rento ja rauhallinen, laukat nousivat todella täsmällisesti.

Toivottavasti ”kesävuokraaja” tykästyy Hopoon. Täytyy kyllä myöntää, että kyllä se ”lämpeäminen” mullakin hetken otti, Hopo on niin erikoinen hepo, mutta sehän siinä juuri onkin niin ihanaa.

Kiitämme Pauliinaa lämpimästi kuluneesta vuodesta.

Aamu valkenee aurinkoisena ja ennusteita lämpimämpänä. Meidän perheen äitienpäivää on siirretty eteenpäin, joten olimme päättäneet, että heti aamusta tallille, Snupa ja Hopo valmiiksi ja suunta kohti Keravan Kisaveikkojen majaa.

Matka taittui mukavasti ja pollet olivat reippaita ja rauhallisia. Liikkeellä ei juurikaan ollut muuta väkeä, kun ennen yhdeksää köpöttelimme Kalliokuninkaalan kautta Tuomalan koululle ja siitä vähitellen Hakalantielle, jota pitkin etenimme aina Keravalle asti. Paluumatkalla Hakalantien vanha suokki-tamma liittyi seuraamme ja pojat olivat varsin innoissaan uudesta seuralaisesta.

Kahden tunnin köpöttelyn jälkeen kurvasimme meidän pihaan, jossa pojat saivat hetken rentoutua ja mussuttaa puoli tuntia tuoretta ruohoa. Kivan näköistä, kun pihalla kaikessa rauhassa nakertaa kaksi potraa poikaa. Kun ratsastajat ja ratsut olivat vähän tankanneet, niin matka jatkui.

Kurvasimme vielä moikkaamassa Tuomalanpolun uljaita hevosia ja vähän kauempana asustelevaa vuononhevosta, Ollia. Olli juoksi iloisesti vastaan. Hopo joutui jähmettymään taas kerran sitä tuijottamaan. On kai niin hurja ilmestys.

Muuten niin ihanan reissun lähes onnistui pilaamaan Tuomalantiellä asusteleva pappa, joka uhitteli tiemaksuilla ja muilla. Kumma, että aina löytyy joku, jonka henkistä tasapainoa uhkaa se, jos pari pollea kaikessa rauhassa köpöttelee heidän kotitalonsa ohi. Ei viitsitty sen suuremmin jäädä asiaa vatvomaan. Kerroin nimeni kysyttäessä ja jatkoimme matkaa. Täytynee tulostaa papalle Jokamiehen oikeudet Ympäristöministeriön sivuilta ja kiikuttaa postilaatikkoon. Ihmeellistä urputtamista.

Noin neljän tunnin reissun jälkeen palasimme tallille. Harmi kyllä Snupaa oli tullut toisetkin liikuttajat moikkaamaan, joten heille jäi vain harjailun ilo, mutta tuskin olisivat noin pitkää reissua kuitenkaan tarjonneet, joten ehkä parempi näin. Pojat pääsivät heinille ja olivat varmaan saaneet purkaa energiaansa oikein kunnolla.

Kun me pääsimme kotiin, niin kyllä päiväunet maistuivat ja illalla vielä iltatalli päälle, niin aika lailla voi sanoa, että päivä on kulunut hevostelun merkeissä.

Rankka päivä koko laumalle. Kari sinkoaa aamulla yhdeksän jälkeen tallille laittamaan hevosta valmiiksi ja kapuaa selkään. Ottavat suunnaksi Rajakulman. Vähän myöhemmin painelin itse tallille hakemaan kypärää ja mittailemaan Hopolle riittävän tuhdit iltapalat. Tämän jälkeen suuntasin itsekin kohti Rajakulmaa. Matkan varrella kävin siivoamassa sonnat, joista Kari ystävällisesti ilmoitti puhelimella. Koska edellisellä kerralla sattui pieni haveri siivouksen yhteydessä, niin olemme päättäneet, että sontia ei tulla alas siivoamaan, vaan toinen käy ne potkimassa ojiin, tai sitten siivouspuuhat tehdään ratsastuksen jälkeen.

Ennakkotiedoista huolimatta sää oli varsin lämmin ja hiostava. Koska sadetta ei ole tullut viikkoihin, niin kentät pölisevät ja napakka tuuli pöllytti irtohiekkaa muutenkin oikein kunnolla. Pauliina oli suunnitellut meille aika rankan tunnin ja hiki päässä menimme vuoroin harjoitusravia ilman jalustimia, kevennettyä ravia ja laukkaa. Kyllä hiki virtasi. Hopo oli tunnilla varsin vauhdikas, mutta muuten jutut meni aika kivasti. Itse menin Makella ja meilläkin meni ihan kohtalaisen kivasti. Ensi viikolla taitaa olla mun vuoro mennä Hopolla.

Paluumatka omalle tallille tapahtui lumenkaatopaikan kautta ja taitaa olla niin, että jatkossa kuljetaan sieltä, niin asfalttiosuudetkin vähenevät ja maastossa voi mennä vaikka vähän reippaammin, jos Hopossa vääntöä riittää. Menin tallille vastaan ja laitettiin Hopo riimuun jo heti Poikkitien jälkeen, niin ukko sai nappailla tuoretta ja venytellä jäseniään. Tarhassa odotti jo herkullinen heinäateria. Sitä mussutellessaan Hopedi sai nauttia uudelleen harjailusta ja käyttelin hierovaa sukaa oikein huolella. Jos sillä on oikeasti hierova ominaisuus, niin kolmen ja puolen tunnin reissun jälkeen se varmasti tuntuu kivalta.

Illalla teimme vielä iltatallin ja silittelin Hopoa vielä sen mutustaessa iltaheiniä. Nykyään on vähän niin, että jos ei joka päivä käy ukkoa moikkaamassa niin tulee ikävän tunne. Joskus mietin, että miten ihmeessä kykenen siitä luopumaan, kun sen aika tulee. Toivottavasti yhteisiä vuosia on vielä monia edessä.

Aamusta selkään. Hopo on vähän nuutunut. Lieneekö syynä edelleen lämmin sää, vai edellisen päivän ehkä vähän stressaava ratsastajien vaihtelu. Muuten se on hyvällä tuulella.

Teemme perinteiset pitkät alkuverkat, sitten kentälle kieppumaan. Laukkoja koitamme, mutta ei mene ihan tyydyttävällä tavalla. Loppuverkat päättärille ja sitten takaisin kentälle kakkoja siivoamaan.

Lopussa vähän nolo episodi, kun ajattelin vielä kavuta selkään, niin satula kiepsahtaakin alta pois ja mätkähdän maahan. Hopo ressukka vain vaihtelee painoa jalalta toiselle ja tuntee varmaan suunnatonta myötähäpeää. En viitsi enää vyötä kiristää, vaan löysään sen lopullisesti ja mennään talutuksessa tallille.

Puomilla se seisoo hienosti ja riivin sitä tunteella, että saataisiin talvikarva jo pois. Sitten vähän kävellään ja nappaillaan tuoretta ruohoa, joka nyt on varmaan parhaimmillaan ja suussasulavan makoisaa.

Pauliinan päivä, mutta tuuppaamme itsemme kentän laidalle, sillä Tarjan on tarkoitus kokeilla Hopoa. Hyvinhän se meni ja Tarja aikoo tulla Hopedia kokeilemaan toistekin.

Pauliina jatkaa loppuliikutuksen ja vie sitten Hopon suihkuun.

Neljän hujakoilla tallille ja parin tunnin sessiot. Alkuverkkana löntystely radanvartta, eikä juniakaan nähty. Lompsittiin kentälle hommiin. Treenailen (Kari) harjoitusravia jalustimilla ja ilman. Hopon ison liikkeen vuoksi tämä ollut mulle aina vähän ongelma. Kierrellään kenttää ravissa, pääty-ympyröitä, neli- ja kolmikaarisia kiemurauria kierrosta vaihdellen. Lopuksi muutamat nostot paikaltaan molempiin suuntiin. Oikea kierros parempi, vasempaan vähän nihkeä. Pitkä loppuverkka pelkin painoavuin kentällä ja lähialueen hiekkateillä.

Pollen ei tullut hiki, joten harjaus ja sitten tarhaan odottelemaan iltasapuskaa.