13.5.2006

Rankka päivä koko laumalle. Kari sinkoaa aamulla yhdeksän jälkeen tallille laittamaan hevosta valmiiksi ja kapuaa selkään. Ottavat suunnaksi Rajakulman. Vähän myöhemmin painelin itse tallille hakemaan kypärää ja mittailemaan Hopolle riittävän tuhdit iltapalat. Tämän jälkeen suuntasin itsekin kohti Rajakulmaa. Matkan varrella kävin siivoamassa sonnat, joista Kari ystävällisesti ilmoitti puhelimella. Koska edellisellä kerralla sattui pieni haveri siivouksen yhteydessä, niin olemme päättäneet, että sontia ei tulla alas siivoamaan, vaan toinen käy ne potkimassa ojiin, tai sitten siivouspuuhat tehdään ratsastuksen jälkeen.

Ennakkotiedoista huolimatta sää oli varsin lämmin ja hiostava. Koska sadetta ei ole tullut viikkoihin, niin kentät pölisevät ja napakka tuuli pöllytti irtohiekkaa muutenkin oikein kunnolla. Pauliina oli suunnitellut meille aika rankan tunnin ja hiki päässä menimme vuoroin harjoitusravia ilman jalustimia, kevennettyä ravia ja laukkaa. Kyllä hiki virtasi. Hopo oli tunnilla varsin vauhdikas, mutta muuten jutut meni aika kivasti. Itse menin Makella ja meilläkin meni ihan kohtalaisen kivasti. Ensi viikolla taitaa olla mun vuoro mennä Hopolla.

Paluumatka omalle tallille tapahtui lumenkaatopaikan kautta ja taitaa olla niin, että jatkossa kuljetaan sieltä, niin asfalttiosuudetkin vähenevät ja maastossa voi mennä vaikka vähän reippaammin, jos Hopossa vääntöä riittää. Menin tallille vastaan ja laitettiin Hopo riimuun jo heti Poikkitien jälkeen, niin ukko sai nappailla tuoretta ja venytellä jäseniään. Tarhassa odotti jo herkullinen heinäateria. Sitä mussutellessaan Hopedi sai nauttia uudelleen harjailusta ja käyttelin hierovaa sukaa oikein huolella. Jos sillä on oikeasti hierova ominaisuus, niin kolmen ja puolen tunnin reissun jälkeen se varmasti tuntuu kivalta.

Illalla teimme vielä iltatallin ja silittelin Hopoa vielä sen mutustaessa iltaheiniä. Nykyään on vähän niin, että jos ei joka päivä käy ukkoa moikkaamassa niin tulee ikävän tunne. Joskus mietin, että miten ihmeessä kykenen siitä luopumaan, kun sen aika tulee. Toivottavasti yhteisiä vuosia on vielä monia edessä.