Itsenäisyyspäivä. Pakosti tuli mietittyä itsenäisyyden hintaa ja uhrauksia. Myös niiden sotahevosten uhrauksia, jotka työtä tekivät. Aiheesta puhuttiin myös juhlapöydässä Haudankoskella. Suku oli koolla ja meno sen mukaista. Perhe on paras. Ei sille vaan mitään voi.

Kari ennätti käydä tallillakin kääntymässä. Vähän lisää loimia, sillä koleina päivinä on ollut havaittavissa satunnaista viluisuutta. Toisinaan viluisena on ollut Urho ja toisinaan Sella. Toisaalta ovat paksussa karvassa ja heinää on tarjolla enemmän kuin riittävästi, joten mieluummin ilman palttoota, kuin puettuna. Varsinkin, kun loimitettuna eivät suuremmin liiku. Thermatex on oikeastaan ainut loimi, joka ei liikkumista rajoita. Se taas ei oikein pidä tuulta, joten tähän aikaan vuodesta vähän tarpeeton.

Hevoset omissa oloissaan.Emme häirinneet niiden elämää.

Kari urakoi. Ensin Sella kipitti kellolle ja takaisin. Tulta ja tappuraa, niin kuin asiaan kuuluu. Vauhdikkaampaa menoa kaipasi tamma, kuin mitä ollaan valmiita antamaan sen mennä. Typykkä olisi tarjonnut liikettä ihan mihin suuntaan tahansa ja esimerkiksi valottoman pyöräilijänuorukaisen kohtaaminen oli veret seisauttava kokemus. Poika raasu kyseli, että pitäisikö hänen laittaa valot päälle. Tähän Kari totesi, että kun tilanne on kyseiseen pisteeseen päässyt, niin ei siinä auta enää mikään. On jo puhuttu, että kun lumet tulevat, niin Sellan lenkit pitenevät. Liikutuskerrat pidetään kolmessa tai neljässä, viikkotasolla.

Tamman lentonäytösten jälkeen Urhon kyyti olikin seesteistä ja tasaista. Jolkottelivat kympin alle tuntiin ja kaikki olivat tyytyväisiä. Ei mitään mainitsemisen arvoisia kohtaamisia. Askellus on hyvää ja helppoa.

Vielä viimeisenä pääsi Hopo taluttelulenkille. Se kulkee myös innokkaasti ja ripeästi. Harmi vaan, että kun askellaji vaihtuu, niin askellus ei ole ihan puhdasta. Hoitoa jatketaan. Eipähän tässä muutakaan voi.

Päivä vierähti Turusten hevosten kengityksessä. Homma hoitui hyvin ja Taimi syötteli Karille lakua suoraan suuhun työn edetessä.

Kari kävi kollaamassa hevoset läpi.

Kari kävi Urhon kanssa kellolenkin. Hevonen oli mielissään, kun pääsi pitkästä aikaan ihan kunnolla lenkille. On tämä vähän surkeaa aikaa, kun koko ajan on pimeää ja pohjat huonossa kunnossa. Harva jaksaa tunteja kestäviä käyntilenkkejä, joten tämä on ehdottomasti parasta aikaa pitää hevoset levossa. Melli ratsasti Sellaa kentällä. Kari talutteli Hopoa 20 min.

Kahdeksalta menimme aamupalalle ja siitä kiirehdimme tien päälle. Heigo kävi vaihtamassa joulutervehdyksiä ja vaihdoimme vielä pikaisesti muutaman sanasen. Vörun kohde löytyi helposti. Paikka oli sellainen, kuin oli odotettukin. Tutkittiin tietenkin kaikki paikat läpi ja feng shui oli erinomainen. Paluumatkalla käytiin Uuttujen kanssa Vörussa kahvilla. Fiilis oli hyvä ja olimme aika iloisia, että saimme tönölle lisäsilmät mukaan. Paljon on mietittävää ja päätettävää. Voi siis sanoa, että olemme jännän äärellä.

Kun kahvit oli juotu, niin meillä oli jo kiire kohti Tallinnaa. Turuselle tietenkin otin puhelua matkalla ja jaettiin näkemyksiä aiheesta. Kari painoi johtotähden pedaalia ja meille jäi vielä erinomaisesti aikaa pysähtyä laitakaupungille ostoksille ja ehdimme jopa juosten hakea Super-Alkosta perinteiset talon viinit. Sitten saimmekin ajaa suoraan lautalle ja suoraan hyttiin nukkumaan. Illalla vielä purin ostokset ja kassit ennen kuin söimme ”kisapitsat” ja pohdimme viikonlopun antia.

Aamusta lähdimme kohti Tarttoa. Parin tunnin ajon jälkeen saavuimme seminaarihotellille ja pääsimme suoraan lounaspöytään, jonka jälkeen alkoi päivän tärkein esitys. Vidaksen ell-luento. Aluksi käytiin läpi nämä perinteiset kysymykset hevosen valinnasta. Kasvatustoiminta Liettuassa on ihan toisissa kantimissa, kuin Suomessa, joten tämän tyyppiset asiat toki ovat heille keskeisimpiä. Suomessa ei meidän lajiin soveltuvia hevosia kasvateta mitenkään määrätietoisesti. Kuulimme mielenkiintoisia juttuja arabikasvatuksesta sen alkuvaiheissa yms.

Luonnollisesti luento eteni ruokinnan ja valmentautumisen kautta itse kilpailutilanteeseen. Groomien toiminnasta kuulimme vähän jotain ja aika hyviä sloganeita ihan kilpailijan näkökulmasta. Suuresti ei luennossa tullut mitään uutta esille, mutta toki moni asia sai vahvistusta ja myös tietyille toimintatavoille saatiin nyt selkeät perustelut. Usein tulee ohjeita toimia tietyllä tavalla, mutta niitä ei mitenkään perustella. Itselleni on tärkeä tietää, miksi jokin asia tehdään siten, kuin se tehdään. Lepokausien merkitystä korostettiin jälleen suuresti 120 km:n kisan jälkeen suositeltiin pitkiä, pitkiä lepojaksoja. Luennon kantava ajatus oli ehkä spirit to run ja spirit to win. Muutenkin Vidas painotti paljon fiilistä ja tunnetta, kun taas Jarek, jonka keväisestä luennosta saimme kyllä enemmän irti, painotti lääketiedettä ja faktoja fiiliksiä enemmän.

Tämänä luennon jälkeen alkoi taas vironkielinen osuus, joka ei oikein auennut meille, joten poistuimme luentosalista ja siirryimme hotellin puolelle. Osa seurueesta ehti käydä vähän shoppaamassa ennen iltajuhlaa. Jaksoimme seurustelle puolille öin, mutta sitten meidän oli pakko poistua, sillä aamulla oli suunnitelmissa ajaa Vöruun.

Omat hevoset vapaalla.

Aamusta kipaisimme tallille. Aikataulu oli tiukka. Laittelin Hopon valmiiksi ja tehtiin pieni lenkki käynnissä. Yksi ravipätkä osoitti sen, että liike ei ollut edelleenkään täysin priimaa. Eipä tässä muuta, kuin odotetaan edelleen. Kari siivosi tarhat ja kopeloi Sellan ja Urhon jalat. Sellan kinttu on nyt ollut ilahduttavan hyvä. Se ei tunnu reagoivan mihinkään, joten liikutusta aletaan nyt vaiheittain lisäämään. Yksittäiselle ratsastuskerralla laitetaan kestoa lisää.

Puolen päivän kieppeillä kiidettiin satamaan ja lautalle. Ehdimme käydä joulumarkkinoilla ennen kuin muu suomalaisryhmä saapui paikalle. Paimion vahvistus luovutti meille fantastisen joululahjan: maatunnuksin varustetun ratsastusloimen. Se oli niin hieno, että vastaavaa emme ole aiemmin nähneet. Mari oli poiminut puheestamme, että muiden maiden ratsukoilla on usein todella näyttävät ratsastusloimet ja nyt meillä on kyllä hienoin, mikä on FEI-kisoissa tässä lajissa nähty. Kyllä pukki tietää!

Tallinnassa satoi viitisen senttiä lunta ja piti pientä pakkasta. Näkymät olivat jouluisen tunnelmalliset. Kovan pulikoinnin ja pulinan jälkeen siirryimme jälleen vanhaan kaupunkiin syömään. Ihan arvalla vedimme todella viihtyisän ruokapaikan, jossa söimme pitkän kaavan kautta.

Kari kävi illalla ratsastamassa Urhon ja Sellan. Pohjat ovat kovat ja molemmilla oli into piukassa.