Aamusta kipaisimme tallille. Aikataulu oli tiukka. Laittelin Hopon valmiiksi ja tehtiin pieni lenkki käynnissä. Yksi ravipätkä osoitti sen, että liike ei ollut edelleenkään täysin priimaa. Eipä tässä muuta, kuin odotetaan edelleen. Kari siivosi tarhat ja kopeloi Sellan ja Urhon jalat. Sellan kinttu on nyt ollut ilahduttavan hyvä. Se ei tunnu reagoivan mihinkään, joten liikutusta aletaan nyt vaiheittain lisäämään. Yksittäiselle ratsastuskerralla laitetaan kestoa lisää.
Puolen päivän kieppeillä kiidettiin satamaan ja lautalle. Ehdimme käydä joulumarkkinoilla ennen kuin muu suomalaisryhmä saapui paikalle. Paimion vahvistus luovutti meille fantastisen joululahjan: maatunnuksin varustetun ratsastusloimen. Se oli niin hieno, että vastaavaa emme ole aiemmin nähneet. Mari oli poiminut puheestamme, että muiden maiden ratsukoilla on usein todella näyttävät ratsastusloimet ja nyt meillä on kyllä hienoin, mikä on FEI-kisoissa tässä lajissa nähty. Kyllä pukki tietää!
Tallinnassa satoi viitisen senttiä lunta ja piti pientä pakkasta. Näkymät olivat jouluisen tunnelmalliset. Kovan pulikoinnin ja pulinan jälkeen siirryimme jälleen vanhaan kaupunkiin syömään. Ihan arvalla vedimme todella viihtyisän ruokapaikan, jossa söimme pitkän kaavan kautta.