Kari urakoi. Ensin Sella kipitti kellolle ja takaisin. Tulta ja tappuraa, niin kuin asiaan kuuluu. Vauhdikkaampaa menoa kaipasi tamma, kuin mitä ollaan valmiita antamaan sen mennä. Typykkä olisi tarjonnut liikettä ihan mihin suuntaan tahansa ja esimerkiksi valottoman pyöräilijänuorukaisen kohtaaminen oli veret seisauttava kokemus. Poika raasu kyseli, että pitäisikö hänen laittaa valot päälle. Tähän Kari totesi, että kun tilanne on kyseiseen pisteeseen päässyt, niin ei siinä auta enää mikään. On jo puhuttu, että kun lumet tulevat, niin Sellan lenkit pitenevät. Liikutuskerrat pidetään kolmessa tai neljässä, viikkotasolla.
Tamman lentonäytösten jälkeen Urhon kyyti olikin seesteistä ja tasaista. Jolkottelivat kympin alle tuntiin ja kaikki olivat tyytyväisiä. Ei mitään mainitsemisen arvoisia kohtaamisia. Askellus on hyvää ja helppoa.
Vielä viimeisenä pääsi Hopo taluttelulenkille. Se kulkee myös innokkaasti ja ripeästi. Harmi vaan, että kun askellaji vaihtuu, niin askellus ei ole ihan puhdasta. Hoitoa jatketaan. Eipähän tässä muutakaan voi.