En tiedä mikä oli, mutta torkahdin keskellä päivää sohvalle. Tallille päästiin vasta yhden jälkeen. Ensin käsittelyyn Hopo ja Sella. Vähän jouduin ojentamaan oikein risun kanssa kumpaakin. Ovat jotenkin ihan kurittomia! Lähdimme Hopon kanssa liikkeelle pienellä kaulalla ja Sellan piti sitten kipittää perään, vaikka Kari väittää pidätelleensä sitä. Asfaltilla tuli tietenkin autoja ja Sella oli jo aika pörheänä. Satutalojen väki oli risusavotassa. Ojista oli kaadettu pajuja ja väkeä oli hosumassa melkoisesti. Hopoa homma vähän arvelutti ja Sella hörhöili jotain omiaan. Ihan rauhassa mentiin. Kun käännyttiin radalta pois päin, niin tuli juna, joka pakkasessa rätisi ihan mielettömästi. Sella lähti kuin tykin suusta. Tamma yllätti ratsastajansa täysin ja pistelivät melkoista kyytiä menemään mäkeä alas. Hopo otti pari askelta perään, mutta sitten meillä oli jo yhteinen käsitys asiasta ja mulla ohjat kädessä. Hetken päästä Sellakin tuli passagella takaisin päin. Loppu matkasta sujuikin rauhallisesti. Hyppäsin taas ennen siltaa alas. Kunhan lunta tulisi vielä vähän lisää, niin sitten tohdin mennä Hopon kanssa siitä ratsain yli.
Jätin Hopon suoraan pihalle ja se sai lämmintä melassivettä kesken jääneiden heinien kyytipojaksi. Koko saavi upposi jälleen. Sella hörppi viitisen litraa. Kari haki Urhon sisälle ja iso valkoinen sai myös saavillisen juomaa. Sitten äijä selkään ja hevosen nokka kohti Koirista. Alle kolmeen varttiin hölköttelivät lenkin. Ei montaa askelta käyntiä, ei yhtään askelta laukkaa ja kymppi taittui hyvässä hengessä. Helppo ja mukava lenksa kummallekin. Lenkin jälkeen Urholle maistui vielä saavillinen melassivettä ja sitten sekin pääsi vielä tarhaan möllöttelemään.
Illalla väkertelin viimeistä tiedotettani SRL:n matkaratsastuskomitean tiedottajana. Valmennusjutut ovat myös pyörähtämässä uuden vuoden osalta käyntiin. Moni alkaa asetella kauden tavoitteita, kun joulut on juhlittu. Kyllä meilläkin on selvät sävelet jo mietittynä. Kaikesta huolimatta tämä kausi jää plussalle ja eteenpäin yritetään pyristellä.