Ennustusten mukaan aamulla oli enää muutama aste pakkasta. Jännä, miten se noin voi heitellä. Illalla suhtauduin moiseen muutokseen aika skeptisesti. Puolen päivän aikaan oltiin tallilla. Kosteaa lunta paiskoi ihan kunnolla. Hopo ja Sella haettiin sisälle ja kumpikin sai saavillisen melassivettä. Hyvin uppoaa. Laiteltiin ne valmiiksi ja ratsastajat perään. Tuiskua uhmaten lähdettin mini-pöllikselle. Sella oli taas kuin lentoon lähdössä. Pysähdys ja pakitus ei oikein toiminut, kun tyyppi laukkasi paikallaan tai jopa takaperin. Taito se on sekin. Tamma oli tyytyväinen vain ensimmäisenä.
Metsässä märkä lumi oli painanut puita ja saatiin kumarrella kaulalle, että päästiin kaikista paikoista ohi. Traktori oli metsätöissä, mutta tällä kertaa se ei tehnyt Sellaan vaikutusta. Hopo junttasi eteenpäin miettimättä suuremmin muun maailman menoa. Sella söi havuja nälkäänsä ja oli niin bimbo, kuin vain bimbo voi olla.
Puolitoista tuntia samoiltiin ja kotona oltiin aika märkinä. Hevoset saivat uudet kiulut ilolientä ja Thermatexit hetkeksi päälleen. Hain Urhon ja palauttelin ykkösketjun hevoset tarhoihin ja heinille.
Kari laitteli Urhon valmiiksi. Ei suuria tunteita. Se on kyllä tyyni ja tasainen. Annoin vielä yhden hevosherkun matkaevääksi suuhun ja lähtivät kympin kiekalleen. 40 minsaa käyttivät aikaa ja tallin pihassa syke oli 54. Olisi pitänyt laittaa toinen kymppi perään, mutta tästä se vähitellen nyt lähtee. Maaliskuussa jos seuraavan kerran oltaisi starttiviivalla, niin aikataulussa edettäisiin. Urho tähtäilee SM-kisoihin ja kisa tai kaksi kipaistaan ennen sitä. Juuri nyt kaikki on suhteellisen hyvin ja buick kulkee toivotulla tavalla. Tyytyväisyyttä myhäillen äijä aina lenkeiltä palailee. Sanoin kotona, että täytyy nyt kuitenkin muistaa, että meillä on B-laatua työstettävänä, joten mennään vaan ihan päivä, viikko ja kuukausi kerrallaan.