Satu taas aamutallipuuhissa. Me kiirehdimme töiden jälkeen palauttamaan hevosia laitumelle. Sadetta ei ollut suuremmin ollut tarjolla sielläkään. Maa on kovin kuivaa. Toisaalla taas on satanut kuukauden tai kuukausien sademäärä yhdellä kertaa. Kelit muuttuivat koleaksi. Saa nähdä, millainen kesä tästä muotoutuu. Toukokuu oli superupea, mutta kesäkuu ei nyt oikein vakuuta.

Kun hevoset oli palautettu tuoreen äärelle, niin suuntasimme Sastamalaan. Ensin haettiin yhdestä paikasta tavaraa, sitten vietiin toiseen paikkaan jakotavaraa. Kari jäi Anttilaan kengittämään ja mä lähdin Fun Parikin kanssa lähikaupan kautta Hevonkuuseen. Tanja höyrysi tapansa mukaan, mä sytkäilin saunaa ja nautin maisemista. Vähän myöhemmin Kari sai urakkansa hoidettua ja veti vielä Tanjan hevoset kotiin. Sitten saunottiin ja syötiin ja nukuttiin!

Satu hoiteli aamuhommat tallilla. Salomo-myrsky ei oikeastaan yltänyt meille asti. Toki tuuli oli navakkaa ja puuskissa väkevää, mutta meidän talli ja tarha-alue on aika suojaisassa paikassa. Kolmikko möllötteli ulkona kaikessa rauhassa.  Muutama pisara vettä oli ilmeisesti tullut, sillä pojilla oli sateen jälkiä selässään. Sella sen sijaan oli kuiva ja silkkinen, eli oli painellut suojaan heti pisaroinnin alettua.  Se menee aina suojaan sateelta, jos sellainen mahdollisuus vain on tarjolla.

Heinä ei niinkään ollut maistunut.  Orastavan nurmen olivat toki nyhtäneet suihinsa. Mutta tarkoitus onkin, että pinkeät vatsat vähän pienenevät sinä aikana, kun oleilevat tallilla. Kun ruokakello kilahti, niin tulivat kaikki reippaasti sisälle. Tarjolla oli aina vaatimaton ateria, mutta tyytyväisinä jäivät harjailun ja rapsuttelun jälkeen torkkumaan talliin.

Kotona muodon vuoksi laitoin FEI:n tietokannan hakuun oman nimeni. Ja kas, tiedot olivat päivittyneet. Sieltä löytyi Nimelläni FEI 2* tuomarin ja TD:n status. Asiaa!

Samalle päivälle oli taas sijoittunut päällekkäisyyksiä. Sovittiin, että treffataan tallilla kolmelta. Laiteltiin paikat valmiiksi ja lähdettiin hakemaan hevosia. Hopo ja Sella otettiin ensimmäisessä aallossa. Pientä säätöähän siinä taas oli. Sella rettelöi kapealla kujalla muille hevosille ja Hopokin meinasi aloittaa oman ohjelmanumeronsa. Kun päästiin vähän kauemmas, niin alkoivat käyttäytyä.  Tallilla juoksentelivat hetken ja sitten alkoivat nyhtää hentoista ruohoa, joka kasvoi tarhoissa.

Kari lähti hakemaan Urhoa. Se huhuili jo hyvissä ajoin ja Sella vastaili aktiivisesti. Olivat taas tyytyväisesti koossa, kun pääsivät kaikki samoihin lankoihin. Vaeltelivat pitkin tarhaa.  Urho alkoi nyhtää yhdestä risukasasta vähän kuorimatta jäänyttä vaahteraa. Näppärästi se pyöritteli paksuhkoa oksaa hampaissaan.

Kari lähti kengityshommiin ja mä jäin tekemään iltatallia. Kari oli reissullaan nähnyt yhden Rioon matkustavan hevosen. Ja ratsastajankin. Mä puolestani näin kolme varsin tyytyväistä hevosta, jotka juoksivat kertahuudolla sisään.

Harjasin hevoset. Hinkutin Sellan takajalat. Ne ovat olleet riitteessä viikonlopun kiimahuipuista lähtien. Lisäksi laittelin vähän kutinaa rauhoittavaa suihkettä, sillä Sella alkoi heti hinkuttaa häntäänsä. Muut eivät oireilleet mitenkään.  Toki hinkkailivat itseään, sillä pellolla ei ole hinkutuspaikkoja. Kun aloin tehdä lähtö, niin koko kolmikko nuokkui jo.

Muuta ohjelmaa, joten hevoshommia ei tehty yhtään.

Oli jotenkin tavattoman tahmea työaamu ja -päivä. Nyt kun opettajat ja opiskelijat ovat poissa on aika vaikea motivoitua touhuamaan kustannuspaikalla yleensäkään yhtään mitään. Vaikka jotain pientä puuhaa toki vielä olisikin.

Töiden jälkeen kiirehdittiin tallille ja tuikattiin kokoamani risukasat palamaan.  Seuraaviksi päiviksi lupailtu myrsky ilmoitteli vähän itsestää kasvavana tuulena.  Meillä oli hyvin vesisaavit varuilla ja niin vaan saatiin pari kasaa poltettua. Asialla oli vähän kiire, sillä oli päätetty, että hevoset haetaan pariksi yöksi tallille.

Risusavotan jälkeen ajeltiin vielä varsalaan. Hevoset oli jo otettu sisälle. Tatanka sai seikkaperäisen harjauksen osakseen ja paljon TLC:tä.  Se on niin ihana pieni olento.

Hevoset nauttivat täysin rinnoin laidunelämästään.  Puolen päivän tietämissä oltiin taas laitumien laidalla. Käytiin hevoset läpi. Harmi kyllä Sellan kärsä oli päässyt taas vähän kärähtämään. Muutoin kaikki oli kunnossa. Jonkun verran ötökät ovat kiusanneet, mutta ei mitään ihmeellistä ongelmaa silläkään saralla.

Kari laitteli Urhon ratsastuskuntoon. Se oli ihan mielettömän paksu. Siis hevonen. Ukko hyppäsi selkään ja samalla sekunnilla hevonen otti pienet rodeot. Eikä siinä kaikki. Se kieltäytyi lähtemästä pois vahan turvallisesta tutumasta.  Ei oikein ollut halukas lähtemään hyvättä tai pahalla. Lopulta se lähti liikkeelle mua ja leipapussia seuraillen.  Typerä otus.  Miten nuo voivatkit tuolla tavalla taantua?  Vähän aikaa kun on pellossa, niin on tosiaan pellossa.

Pääsivät liikkeelle ja mä jäin siivoilemaan hätäpaskoja.  Lähdin ajelemaan perään, sillä olin aavistuksen huolissani, että mitenkähän äijän käy. Olivatkin päättäneet lähteä eri suuntain kuin sovittiin, joten enhän heitä sitten mistään löytänyt.

Menin tallille keräilemaan talven aikana kaluttuja oksia. Ne on tarkoitus polttaa mahdollisimman pihan. Mieletön määrä risuja löytyi poltettavaksi. Osa taitaa olla kyllä edellisten vuokralaisten ajalta, sillä kaivelin niitä myös aitojen ulkopuolelta. Mutta tavoitteemme on siivota koko tallialue tämän kesän aikana.

Pari tuntia myöhemmin Kari ratsasti pihaan. Lenkki oli mennyt hyvin ja Urho oli tullut järkiinsä aika nopeasti.  Kari lähti ratsastamaan takaisin laitumille. Muut siellä kaikessa rauhassa odottelivat. Kari kävi vielä tutkailemassa Hopon kuulumiset. Paapallakin oli kaikki hyvin, joten me kiirehdimme matkaan.

Mulla kouluvuoden viimeiset juhlat aamupäivällä.  Samaan aikaan moni nuori matkaratsastaja haki peruskoulun päättöspettarin ja pääsee nyt suuntaamaan valitsemallaan tiellä. On jotenkin fantastista seurata sivusta sitä nuorta voimaa eneriaa, joka vähän alta parikymppisissä velloo ja vain odottaa pääsyä jalostukseen. Peruskoulun jälkeen moni mahdollisuus toteutuu ja nuori ihmisen alku saa pienen annoksen janoamaansa vapautta.

Iltapäivä ja alkuilta meni uusia ylioppilaita ja valmistuneita juhlistellessa. Hyvässä seurassa ja jotenkin nautinnollista oli myös se, että hevosjuttuja ei juurikaan puhuttu. Ihmiset ja aiheet olivat jotain ihan muuta. Voisi sanoa, että tämä oli jopa terapeuttista!

Jotta ei viekkareita kuitenkaan syntyisi, niin kahdeksan jälkeen suunnattiin vielä laitumille.  Porukka oli ihan perimmäisessä nurkassa. Vähän huhuiltiin ja vislailtiin ja eikos laumanen sieltä jymistänyt tulemaan.  Se on hienon näköistä ja aina yhtä sykäyttävää, kun vapaasta tahdosta luokse tulevat.  Tuliaisina meillä oli muutama leipäpalanen ja harjat.  Harjasin kunkin yksilön läpi. Kari hoiteli kriittisten alueiden rapsutuksen.  Kukin vuorollaan tunki itsensä rapsutettavaksi. Laitumella onneksi ilma vaihtuu, mutta kyllä jalkoväliin on vähän osumia tullut. Terapeuttinen oli tämäkin käynti, sillä en ole oikein nyt ehtinyt edes hevosista nauttia.  Laidunaikaan ne ovat jotenkin erityisen uljaita, kauniita ja sulavaliikkeisiä. Niitä on ilo katsella. Katselu suuressa mittakaavassa kuitenkin jäi, sillä ilta oli totuttuun nähden yllättävän kolea, joten puuhat hoidettuamme lähdimme kotiin päin. Päivät ovat helmiä elämän helminauhassa ja tässä oli taas yksi kaunis ja loistava helmi lisättäväksi nauhaan. Suuria tunteita, asioiden päättymisiä ja samalla uusien syntymiä. Hienoa, hienoa ja elämisen arvoista.

Mä tein vielä viimeisen tiukan työpäivän. Tästä eteenpäin seuraavat pari viikkoa työpäiväni ovat enemmän tai vähemmän kepeitä. Suurin uurastus on nyt kaikilla koulumaailman ihmisillä takana. Saan rauhassa lasketua lomaan.

Kari kävi laitumella. Vei hevosille suolakivet livottavaksi ja jyrsittäväksi.  Heti ne alkoivatkin maistua. Samalla teki seikkaperäisen harjauksen ja varsinkin Hopo sai topakan käsittelyn, sillä sen karvapeite vaihtuu edelleen.

Ridasjärvellä ei ole tullut pisaraakaan sadetta ja maa on kovin kuiva. Syötävää toki riittää, liiaksikin ja vettä on hyvin tarjolla, joten helteistä selvitään kyllä. Toivottavasti tämä helteinen kevät ei tarkoita sitä, että kesä on surkein miesmuistiin.

Kari saapui sateiselta Saksanmaalta yöllä helteiseen Helsinkiin.  Mulla alkoi valmistumisjuhlakimara, joten Kari kiisi töide jälkeen ensin tervehtimään Tatankaa tammalaitumelle ja siitä nopein käänteen tervehtimään isoja hevosia omalle laitumelleen. Kaikki oli hyvin. Mitä nyt mun kukat olivat kuivahtaneet tallilla.

Pari satulaa saatiin taas toimitettua uusille omistajille. Kauppa käy tasaisen varmaan tahtiin ja miksi ei kävisi, sillä monelle ratsukolle Podiumin satula antaa ihan uudenlaisen tavan ja tyylin matkaratsastusta harrastaa. Toki vaihto Podiumiin vaatii vähän opettelua, mutta luulenpa, että meillä ei enää muita matkaratsastussatuloita tulla ikinä käyttämään. Tantakan selkä muistuttaa kovasti mammansa selkää, joten eiköhän sekin aikanaan oman Podiumin saa.

Hevoset omissa oloissaan laitumella. Kuukausi vaihtui helteisissä merkeissä. Samaan aikaan Saksassa ja Ranskassa kärsitään mittavista tulvavahingoista. Kari raportoi työreissultaan, että vettä on tullut ihan taukoamatta. Täällä sen sijaan ajettu nurtsi tuppaa kärvähtämään ja kukkalaatikkokukan kuivuvat hetkessä. Sekaisin ovat sääolot, mutta nyt täytyy lämmöstä nauttia. Vähän pelottaa, että loppuuko kesä tähän. Kohta kuukausi ollut ihan mahtavaa kesäsäätä ja hellepäiviä varmasti enemmän, kuin koko keskivertokesänä yleensä.