Illalla tallille tuli yksi hevonen sovittelemaan satuloita. Oikea mallia ja väri ja materiaalit löytyivät. Samalla kentällekin tuli taas käyttöä. Omat hevoset töllistelivät hetken toimitusta kiinnostuneena, mutta mielenkiinto lopahti aika nopeasti. Typerää ohjelmaa. Muutama kierros ja satula vaihtoon. Ne painelivat koivikkoon nykertämään viimeisiä vihreitä.

Yöt ovat aika lämpimiä, mutta polttiaisia on mielettömästi. En siis viitsi jättää hevosia ulos. Lisäksi maa on kostea. Nadir ei vielä osaa tulla pihaton läpysköistä läpi, joten olen jotunut laittamaan niihin kiristimet, joten myös ötökät pääsevät pihattoihin.

Tatanka on hinkuttanut nyt tallille päästyään harjaansa ja häntäänsä. Kaivoin Cavalorin Sw-Itch-sumutteen ja hinkutus loppui kuin seinään. Olisi pitänyt tajuta aikaisemmin, että polttiaiset saavat sen kutiamaan noin paljon. Sellan sumutin heti kun tulivat tallille ja sen pehko on erittäin hyvässä kunnossa.

Caro ihana kävi laittamassa hevoset ulos ja me väännettiin itsemme sinne vasta puolen päivän jälkeen. Touhuttiin aamutallihommat ja vähän jotain muutakin askaretta. Mulla alkoi olla aika ikävä olo päässä ja nielussa, joten kiirehdittiin kotiin yhden irtokengän kautta. Illemmalla Kari lähti vielä tallille touhuamaan ja Rita otti hevoset pollet sisään.

Aamu alkoi joskus kuuden jälkeen palautellen muistiin Liettuan katumaksuja ja majoituspaikan liinavaatetilannetta. Sitten alkoikin puhelin soida, sillä päivänsankarilla oli vähän vaiheikas lähtö kengitysreissuun. Kympiltä meillä oli tällit Ritasissa. Turunen oli ajoissa, me oltiin vartti myöhässä. Äijä pääsi hommiin ja me lähdettiin käymään Kyliksellä. Ostettiin välipalaa ja supersuloista kääretörttua merkkipäivän johdosta.

Kari oli ostanut ihan uudenlaiset kengät ( Mustadin Equi-Librium) kisapollelle laitettavaksi. Kestoa ja pitoa pitäisi olla. Hevonen oli levollinen ja silmämääräisesti hienossa kunnossa. Viimeistely on mennyt hyvin ja tiimin makta kohti Liettuaa alkaa tiistaina. Ensimmäinen etappi on meillä. pari hevosta yöpyy tallissa ja tiimit ainakin osittain meillä. Keskiviikkona sitten seilaavat Tallinnaan ja ajelevat Latvian läpi liettuaan. Suurin osa suomalaisista reissaa PM-kisojen venuelle keskiviikon ja torstain aikana. Me kaasuttelemme nilkka suorana perjantaina perässä.

Vieraat saatin takaisin kotimatkalle. Pussitin säkit täyteen heinää, Kari täytteli tallin juoma-astiat ja me kiirehdittiin myös kotiin. Kari paineli nukkumaan ja lähti kuudeksi hommiin. Mä lähdin ajelemaan tallille ja kuuntelin radiosta korista. Nyt ei auttanut Markkasen tai Koposen lahjakkuus. Joskus vaan pallo ei pompi oikealla tavalla ja vastustaja on vahvempi.Tallilla odotto neljä möllöttäjää. Kellän ei ollut kiire sisälle. Päin vastoin. Kun olin laittanut karsinat valmiiksi ja avasin tallin ovet niin Sella alkoi paimentaa nuorisoa kiireesti kentän taakse ja kauemmas noutajasta. Mietin jo hetken, että annan niiden jäädä yösi ulos. Luvassa oli kohtalaisen lämmin yö ja pihatoissa on mukavan kuivaa. Nadir kuitenkin katkaisi mun aatokset. Se lähti kiertämään kenttää ja oli tulossa tallin suuntaan. Tein pihaton oviliuskoihin vähän muutoksia, joten tällä kertaa se tuli rohkeasti sisälle. Hetkeä myöhemmän saapui Orvokko kera Tatankan ja jonkun ajan kuluttua kentän takaa kaarsi myös Seljanka. Porukka oli kasassa ja kesktityi väkkäreihinsä. Tatankan naama oli ihan punainen, oli hinkuttanut sitä punamultaisen katosksen seiniin. Rapsuttelin niitä ja juttelin mukavia. Virittelin ovet sillä tavalla rakosalleen, että tallissa säilyisi sopivan viileä ilma. Lopulta sammuttelin  valot, sanoin heipat ja ajelin kotiin.

Vielä ehdittiin vähän miettiä kisareissun juttuja. Esimerkiksi pukeutumista eri tilanteisiin. Takuuvarmasti jotkut suomalaiset ovat mukana myös palkintojenjaossa. Silloin valkoiset housut ja saappaat olisivat ihan paikallaan. Ja hevosella puhtaat sekä puunatut varusteet myös.

Illalla töiden jälkeen kiirehdittiin taas tallille. Olen oikeastaan jo odottanutkin näitä iltatalleja. Pedrokin lähti pykälään. Kari puuhasi omia juttujaan, mä päätin mennä avamaan vielä viimeisenkin pihatarhalohkon. Kaduin sitä oikeastaan heti, sillä se osa pihasta on niin korkean kasvuston vallassa, että hevoset liikkuvat kovin pienellä alueella. Nadir ei täysin vielä ole launa tasavartainen jäsen, joten en halunnut sen menevän tammojen kanssa sinne ahtauteen. Se kuitenkin vähän hätääntyi joutuessaan laumasta eroon, vaikka välissä oli vain lankanauha.

Annoin hetken puputtaa loppukesän kasvattamia voikukanlehtiä. Sitten Kari otti Nadirin sisälle. Tatanka lähti mun imuun ja meni talliin seuraavana. Sella sitten omassa rauhassaan ja Orvokkihan ei olisi tullut voikukanlehdiltä millään pois, joten se piti oikein hakemalla hakea viimeisenä.

Kourallinen kauraa oli jokaisella valmiina kupeissa, joten tasainen mussutus alkoi heti. Se on niin terapeuttinen ääni. Harjailin Sellan ja Tatankan. Polttiaiset ovat kiusanneet ja tuntuu, että kaikki paikat kutisevat. Pitäisi ehkä pestä ne vielä ennen kuin talvi tulee. Sella otettiinkin pesariin ja pestiin kintut. Kurarupi tai rivi vuohisissa oli nyt parempi. Lisää rasvaa ja toivotaan ihon parantuvat ennen kuin yhtäjaksoinen sadekausi alkaa. Muualla riehuva hirmumyrskyt, mutta meillä tihuttaa tasaista sadetta ja lämpötila on himpun yli 10 asteen. Erehdyin katsomaan Siauliain säätä. Melkein samalta näyttää! Aika viileää, verrattuna siihen, mihin on totuttu ja jopa tihkusadetta. Saapa nähdä, jos ennuste vielä muuttuisi.

Nadirin porukka kävi aamulla laittamassa hevoset ulos. Varmaan ottaa vähän aikaa ennen kuin meidän rutiinimme tulevat tutuiksi. Ja samallahan voi muodostua uusia rutiineja. Hevoset eivät tunnu reagoivan suuremmin siihen, että laidunkausi loppuu. Vähän Sellan pitää Nadirille irvistellä, mutta muuten ei ole oikeastaan mitään ihmeellistä olla ilmoilla.

Kari kaivoi meiltä kellarista käytöstä poistetun postilaatikon ja näpersi siitä kakkospaimenelle hyvän suojan. Nyt saadaan paukutettua sähköä tehokkaasti, kun tarha-aluekin vähän suureni. Hevoset tuntuvat viihtyvän entisessä ankkatarhassa. Siellä on vielä vihreää syötäväksi. Varsinkin Sella nyrpistelee kuivaheinälle. Eihän se tietenkään ole sama asia kuin tuore, vaikka mielestäni saatiin todella laadukasta heinää. Kun kesä oli näin surkea, niin olen kyllä tosi iloinen siitä, että heinäkysymys ratkesi paremmin kuin hyvin.

Aloitellaan nyt sisäruokintakautta maltilla. Aika niukalla heinällä ja vieläkin niukemmalla väkkärillä. Itse myös säätelevät syömistään, sillä vihreää on rajallisesti ja vähitellen jotuuvat sitten täydentämään kuivaheinällä syömisiään. Sella toivottavasti hoikistuu nyt, kun otettiin laitumelta pois. Muu sakki onkin ihan kivassa kunnossa.

Kari ja Rita treffasivat tallilla viiden pintaan. Karsinat oli laiteltu kuntoon ja hakivat Nadirin ja sellan tarhoihin. Kuudelta ilmestyi Cari ja lähtivä uudelle kierrokselle. Juniorit haettiin myös. Hetken päästä nelikko oli tutkimassa tarhoja. Uutta niille on sinnä tänne jätetyt pöllit ja vähän  muutettu vierastarhan aitalinja. Aavistuksen tammat vielä syrjivät uutta tulokasta.

Itse satuin paikalle sopivasti kun kaikki hommat oli oikeastaan tehty. Otettiin ysin kieppeillä hevoset sisälle. Muuten tulivat hyvin ja omiin karsinoihinsa, mutta Tatanka ei meinannut millään mennään Urhon karsinaan ja Nadir ei vielä ole ihan sinut pihaton liuskojen kanssa. Se täytyy vielä noutaa sisälle. Ruoka maistuu kaikille ja heinä on ihanan hyvää. Sitä pitäisi vielä toinen satsi tulla.

Tänään oli vika ilmopäivä Liettuan PM-kisoihin.  Pientä säätöä jälleen ja sehän nyt vaan kuuluu asiaan. Karikin pääsi osallistumaan, kun kävi yhden luvan lunastamassa liitossa ja Turunen skitsoili ihan viimehetkillä omien tunnuksiensa kanssa. Saatiin lanseerattua myös sanonta ” Tuntuu Turuselta”.  Sählingistä huolimatta yhteensä kahdeksan ratsukkoa on lähdössä kisoihin mukaan. Se on hieno juttu. Viime vuonna ei ollut yhtäkään. Silloin tosin oli toimareita ja tällä kertaa ei ole ei yhtäkään. Harmi juttu, kun seuraavat kisat on meillä. Mutta tää on tätä.

Hevoset laidunsivat omissa oloissaan. Mä yllätin itsenä Lepuskin uudesta maauimalasta. Työnantajan piikkiin saa käydä vuodessa sata kertaa uimassa Espoon uimahalleissa. Tämä oli kerta numero yksi.

Hevoset ovat tulossa ainakin hetkellisesti tallille. Alkaa tuntua syksyltä. Samalla saa alkaa taas suunnitella tallivuoroja ja muuta systeemiä.

Tänään oli Tatankan vuoro päästä liikenteeseen. Taluttelulenkki. Juniori käyttäytyi ihan asiallisesti mutta Sella pisti pienen hötkyilyn päälle kun jälkikasvu katosi näköpiiristä. Tämän puuhastelun jälkeen Kari kävi vielä tallilla laittamassa langat paikoilleen vierastarhan etuosaan. Illalla varattiin lauttaliput NBCH-reissuun ja Sara laittoi ilmon sisään. Ensimmäisenä. Ja Turunen varmaan sitten keskiviikkona viimeisenä. Ihan hyvällä fiiliksellä ollaan lähdössä reissuun. Joskus näinkin.

Aamusella pakkasin Pedron autoon ja lähdimem ajelemaan kohti Forssaa. Siellä raviradalla Liettuaan lähteävät ratsukot tekivät viimeistä viritystä ja samalla valmennustiimi sai käsityksen siitä, missä mennään. Mulla ei ollut kummallista virkaa, mutta vein mennessäni muutaman tilatun jutun ja OP antoi vaihtarina Karille rakennussarjan kiitokseksi konsultaatiosta. Lisäksi olin luvannut kuvata Riemuratsukoiden edustusratsukoista pienen klipin, jota voidaan käyttää ensi vuoden PM-kisojen yhteydessä. Olen pyytänyt eri toimijoilta n. 10-30 sekkaa kestäviä videoita, joissa kukin puuhaa omaa puuhaansa kisojen toteutumisen vuoksi ja huikkaa tervehdyksensä. Täytyy sanoa, että aika hiljaista on ollut, mutta kuitenkin olen saanut muutaman pätkän ja vielä muutama on editointipöydällä.

Kun treenit alkoivat, niin sain muutaman hyvän pätkän kuvattua. Pedro löysi ihanan aarteen, jonkun ravurin pudottaman putsin ja heitteli sitä itselleen. Puolessa välissä harjoitusta Johanna otti verikokeet ja mulla oli vastuullinen tehtävä merkata koeputket oikein. En todellakaan ole parhaimmillani koeputkien parissa ja pari sekaannusta sain jopa aikaiseksi. Onneksi tajusin virheeni ja sain ne korjattua ennen kuin veriputkilot lähtivät eteenpäin.

Kari lähti aamupäivällä moikkaamaan hevosia ja oli aikeissa lähteä Sellan kanssa lenkille. Riivatun rivi oli kuitenkin riehaantunut ja homma jäi rasvailun, rapsuttelun  ja taluttelun tasolle. Laidun alkaa olla loppuun syöty. Hyvä niin. Ovat paksukaisia ja jopa Nadir on viikossa pyöristynyt. Lisäheinää on jo tarjolla ollut hyvän tovin, joten laihtumisesta ei taida olla toivoa ennen kuin laidunkausi loppuu.

Kotiuduttiin melkein samaan aikaan ja kummallakin oli kovasti hevosjuttuja kerrottaavanaan. Lisäksi mulla oli Karille tuliainen. Rakennussarja kiitokseksi konsultaatiosta.

Nyt oltiin taas touhukkaina. Tallilla pistettiin hihat heilumaan. Diana ja mummi olivat käyneet hakemassa polttopuita omiin tarpeisiinsa ja nyt tuikattiin viimeiset risut palamaan. Jokunen ranka oli jäänyt ja niistä rakennettiin tarhaan jumpparataa. Raijattiin niitä kulkureiteille ja yksi paksu runko jäi vierastarhaan puuhapalikaksi.

Samassa urakassa paukutettiin uudet tolpat vierastarhan etuosaan. Kari päätti jälleen kerran sniiduilla ja vetää ihan nollabudjetilla, joten kaivettiin aitatarpeiksi kaikki vanhat laudat mitä vaan löydettiin. Osa on pakko tehdä irrotettavilla tolpilla, jotta lava saadaan tyhjättyä talvellakin helposti. Samalla roiskin nuotioon irtorisuja ja kun molemmat puuhat oli tehty niin kähäytettiin tikuissa makkarat. Maistui.

Käytiin vielä laitumella moikkaamassa hevoset. Sella oli ihan järkyn kurainen eikä meillä ollut mitään harjoja mukana. Mulla oli kisaviikonlopusta jääneitä omppuja ja tuntuivat maistuvat huikean hyviltä. Tammakolmikko tunki ihan suuhun, ruuna oli vähän pidättyväisempi.

Olen katsellut vähän suomenhevosia. Jotenkin tuntuu, että voisi olla aika. Mutta en sitten tiedä. Hopoa on edelleen kamala ikävä, melkein päivittäin. Urhoa myös. Surkeaa. En ole edelleenkään käynyt sen haudalla ja haluaisin tehdä kummastakin jonkun muistovideon, mutta ei vaan pysty.