Nadirin porukka käv
i aamulla laittamassa hevoset ulos. Varmaan ottaa vähän aikaa ennen kuin meidän rutiinimme tulevat tutuiksi. Ja samallahan voi muodostua uusia rutiineja. Hevoset eivät tunnu reagoivan suuremmin siihen, että laidunkausi loppuu. Vähän Sellan pitää Nadirille irvistellä, mutta muuten ei ole oikeastaan mitään ihmeellistä olla ilmoilla.
Kari kaivoi meiltä kellarista käytöstä poistetun postilaatikon ja näpersi siitä kakkospaimenelle hyvän suojan. Nyt saadaan paukutettua sähköä tehokkaasti, kun tarha-aluekin vähän suureni. Hevoset tuntuvat viihtyvän entisessä ankkatarhassa. Siellä on vielä vihreää syötäväksi. Varsinkin Sella nyrpistelee kuivaheinälle. Eihän se tietenkään ole sama asia kuin tuore, vaikka mielestäni saatiin todella laadukasta heinää. Kun kesä oli näin surkea, niin olen kyllä tosi iloinen siitä, että heinäkysymys ratkesi paremmin kuin hyvin.
Aloitellaan nyt sisäruokintakautta maltilla. Aika niukalla heinällä ja vieläkin niukemmalla väkkärillä. Itse myös säätelevät syömistään, sillä vihreää on rajallisesti ja vähitellen jotuuvat sitten täydentämään kuivaheinällä syömisiään. Sella toivottavasti hoikistuu nyt, kun otettiin laitumelta pois. Muu sakki onkin ihan kivassa kunnossa.