Viikon teemana on taas: ”sataa,sataa ropisee…”, mollivoittoiseesti.

Maanataina Kari tekee kentällä perustyötä, kiemuroita, voltteja ja paljon siirtymisiä. Muutama laukannosto molempiin suuntiin ja verkat lähiteillä.

Tiistaina Hemppu liikuttaa ihan perussetillä ja isosiskokin on Hopoa tervehtimässä. Hopon iso maha häntä huvittaa. Me kun aina puolustaudumme sillä, minkä Pauliina on meille opettanut, että Hopo on rakenteeltaan pyöreä (tynnyrimäinen). Ei ne kylkiluut niin kauhean syvällä piilossa ole. Jotkut sanovat, että Vieteriläiset lihovat jo pelkästään siitä, että näkevät ruokaa. Tämä jatkuva vesisade tietenkin on aiheuttanut sen, että ukko on saanut liikuntaa ehkä vähän vähemmän, kuin normaalisti.

Keskiviikkona Hemppu taas Hopon selässä ja menevät vähän tiistaita reippaammin. Me puolestamme vierailemme Rajakulmassa. Mikään ei suju ja kaikki tuntuu pahalta. Ope kurittaa ja hevoset tekevät kiusaa. Illalla ihmettelemme, että miten tämä touhu voi olla näin vaikeaa. Pauliina lohduttelee tekstiviesteillä, että aina löytyy viilattavaa ja kun joku homma alkaa sujua, niin joku toinen taas menee vikaan. Niinhän se tietty on mutta ärsyttävää silti.

Torstaina aamulla Kari joutuu toteamaan, että Hopolla on riviä vuohistupsujen seassa. Inhottavaa, kun joutuu seisoskelemaan liejussa päivät pitkät. Ei muuta kuin soittoa Nykäselle ja hoito-ohjeita kyseeseen.

Liikutuskin menee ihan kivasti, vaikka Hopsu tuntuu vähän väsyneeltä. Teemme paljon kiemuroita ja otamme aina keskihalkaisijan tuntumassa kuusi käytiaskelta ja sitten taas ravia. Lopuksi muutama laukka, jotka nousevat nihkeästi. Ja hiekkateille tekemään jäähdyttelyjä. Tarhaan vien sen tippaloimessa, sillä vettä sataa reippahasti. Suurta mielipahaa tuntien katselen, kun se kahlaa liejussa kohti vähän kuivempaa tarhan takaosaa.

Koko perjantain sataa niin paljon vettä, että Hopolla on vaapaapäivä. Kari käy kuitenkin laittamassa Nykäseltä saatua rasvaa vuohisiin.

Talvesta ei ole enää mitään jäljellä (+5 – +7 astetta). Lunta ei näy ripaustakaan, purot lirisevät ja räystäiltä tippuilee vettä. Hyvä puoli tässä on se, että kenttä on myös kokonaan sulanut, eilen se vielä joiltain osin muistutti luistinrataa. Tänään teimmekin Hopon kanssa kunnon kuviot. Alkuverkaksi käynnissä pitkin ohjin voltteja ja kiemurauria ja keskihalkaisilla pysähdyksiä. Varsinaisesti työskentelimme kevennetyssä ravissa ja harjoitusravissa siten, että teimme kolmikaarisia kiemurauria ja aina keskihalkaisilla neljä askelta käyntiä. Päätyihin isot pääty-ympyrät keventäen.

Loppuverkka pilkkopimeällä tallitiellä. Otsalampustakaan ei ollut mitään apua, mutta toki mahdolliset vastaantulevat hoksaavat, että joku kumma sieltä tulee vastaan.

Teimme iltatallin lauantaina ja tänään sunnuntaina. Kivana pikkuruisena yllärinä tuli reipas ilotulitus kolmisoinnulta ja Hyrylässä samaan aikaan paukkui omansa. Tarhassa olleet hevoset vähän ottivat kierroksia, mutta talliin jo viedyt eivät pauketta noteeranneet.

Tylsät kelit. Lämpötila pyörii nollan korvilla ja taivaalta tippuilee ihan rehellistä vettä. Loppuviikkoa kohti kaikki lumi on muuttunut loskaksi ja kentälläkin alusta on niin pettävä, että koko viikko menee lähinnä talutteluksi. Tiistaina Hemppu pääsee vielä pellolla menemään reippaasti, mutta sen jälkeen meno on ollut varsin rauhallista ja pelloillakaan ei voi ratsastaa, ettei pohja ruovitu, kun lumi hupenee.

Isänpäivän kunniaksi avaamme aamun tallitöillä. Lunta sataa ja on luvattu koko päiväksi räntää, joten ensimmäinen tunti menee hevosia pukiessa. Toinen tunti menee niitä ulos viedessä ja tämä tarkoittaakin sitä, että olemme jo aikatalulusta myöhässä.

Kun Kari huhkii talikon varressa, niin itse lähden liikuttamaan Hopoa (jonkunhan sekin on tehtävä :-)) Alku- ja loppuverkat kaikessa rauhassa lumessa rämpien ja varsinaiset hommat tehdään kentällä ravityöskentelynä. Ravailemme eri tempoilla kiemurauria, päätty-ympyröitä ja voltteja. Hopo on kuuliainen ja innokas.

Reissun jälkeen olemme molemmat aivan märkiä ja Hopsu saakin karsinassaan hetken kuivatella maistellen porkkanoita ja heinää. Vähän kuivahdettuaan laitan sille tippiksen päälle ja vien tarhaa. Sitten suuntaamme juhlahumuun Haudankoskelle.

Seitsemältä käymme vielä ukkelia moikkaamassa iltapöperöiden aikaan ja ukko jo tyytyväisenä mutustaa heinäannostaan.

Kari pääsee naatiskelemaan pitkästä aikaa. Menevät ilman satulaa ja pitkin ohjin lähimaastoja läpi rauhalliseen tahtiin. Molemmilla oli kivaa.

Pari astetta pakkasta, poutasää, mutta puuskittaista tuulta. Hopo päivystää jo tarhan portilla ja on tavattoman puruinen. Valmisteluihin menee melkein tunti. Ukko on hyvällä tuulella ja sitä saa/pitää rapsutella ihan kaikkialta. Teen samalla pakolliset alavarustuksen rasvailut.

Joko poku on laihtunut tai satulavyö löystynyt, mutta kun olen kapaumassa selkään, niin eikös satula lähde jälleen kerran liukumaan sivulle. Jotenkin saan itseni väännettyä satulaan ja Hopo vähän oudoksuen tilannetta, kun joku roikkuu ihan vasemmalla sivulla lähteekin heti liikkeelle. Saan siinä hetken tasapainoilla, että saan satulan kohdilleen, enkä tule sen kanssa alas niin, että kolahtaa.

Teimme rauhalliset alkuverkat taas hangessa kahlailleen ja kentällä työskentelemme pääasiassa ravissa. Otamme ravista pysähdyksiä ja paikaltaan suoraan raviin siirtymisiä. Lopuksi pääty-ympyrällä nostoja siten, että puoli ympyrää ravia ja puoli ympyrää laukkaa. Lopuksi taas pitkät jäähdyttelyt.

Annan Hopon mutustella hetken boksissaan aamusta jääneitä heiniä ja harjailen sitä hiljakseen. Vien kamoja pois ja annan sen odotella tallissa yksikseen, se on aivan kiltisti ja hiljaa. Sitten taluttelen sen kaikessa rauhassa tarhaan, jossa päiväheinät odottavat. Sinne jäi ukkeli rouskuttelemaan.

Kari Saksassa ja mulla on ollut aika tiivis työviikko. Ensimmäistä kertaa ehdin selkään. Teemme pitkät kävelylenkin lumessa kahlaillen. Puolisen tuntia teemme kentällä hommia. Otamme siirtymisiä siten, että ravaamme lyhyet sivut ja laukkaamme pitkät.

Jäähdyttelyt taas lumessa kahlaillen. Hopo on huurussa ja kuumissaan, joten tarhaan vien sen haisuliloimen kera. Mulla koko alkuviikon juntturassa olleet niska ja selkä tuntuvat taas vetreiltä ja muutenkin on mieli hyvä heti, kun ehtii vähän pollen kanssa aikaa viettää.

Illan jo pimettyä kaahaan tallille ja haen Hopsukan tallista. On niin pimeää ja liukasta, että taluttelusta ei meinaa tulla mitään. Keksin lyödä kentälle valot päälle ja jaloittelemme hetken siellä. Hopo oli kivalla tuulella ja löntysteli rauhallisesti perässäni pilkkopimeällä lenkillämme. Tallissa vähän harjailen sitä ja ihmettelemme yhdessä, miten naapurin tamma pukittelee boksissaan ja nojailee seiniin. Vähän se saa ukkoakin provosoitua suukopuun.

Hemppu testailee Hopon kanssa hokkipopon pitävyyttä. hyvin pitää. Tekevät ihan perusjuttuja. Hopo oli oudokseltaan joutunut kaula pitkänä tuijottamaan ja puhahtelemaan oudolle vastaantulijalle. Pellolla oli sivakoinut illan hämärissä innokas hiihtäjä otsalamppu päässään. Hetken tuumailtuaan oli Hopo todennut, että ”kaikenlaista” ja jatkanut sitten matkaa.

Taas aurinkoinen pakkaspäivä. Hopo haetaan tarhasta kymmenen kieppeillä. Teimme ensin pitkät alkuverkat ja sitten kentälle pyörimään. Ihan perussettiä ja lopussa hierotaan laukan nousemista käynnistä. Hopo-raasu taas ihan hikisenä.

Loppuverkoille heitetään rähjäloimi selkään ja teimme lopetuksen pitkän kaavan mukaan. Tarhaan sitten topakka loimitus, ettei märkä karvaturri vilustu. Myöhemmin illalla käyn hakemassa ukon itse sisään ja kuorin sen esiin toppausten ja suojausten alta.