Viikon teemana on taas: ”sataa,sataa ropisee…”, mollivoittoiseesti.
Maanataina Kari tekee kentällä perustyötä, kiemuroita, voltteja ja paljon siirtymisiä. Muutama laukannosto molempiin suuntiin ja verkat lähiteillä.
Tiistaina Hemppu liikuttaa ihan perussetillä ja isosiskokin on Hopoa tervehtimässä. Hopon iso maha häntä huvittaa. Me kun aina puolustaudumme sillä, minkä Pauliina on meille opettanut, että Hopo on rakenteeltaan pyöreä (tynnyrimäinen). Ei ne kylkiluut niin kauhean syvällä piilossa ole. Jotkut sanovat, että Vieteriläiset lihovat jo pelkästään siitä, että näkevät ruokaa. Tämä jatkuva vesisade tietenkin on aiheuttanut sen, että ukko on saanut liikuntaa ehkä vähän vähemmän, kuin normaalisti.
Keskiviikkona Hemppu taas Hopon selässä ja menevät vähän tiistaita reippaammin. Me puolestamme vierailemme Rajakulmassa. Mikään ei suju ja kaikki tuntuu pahalta. Ope kurittaa ja hevoset tekevät kiusaa. Illalla ihmettelemme, että miten tämä touhu voi olla näin vaikeaa. Pauliina lohduttelee tekstiviesteillä, että aina löytyy viilattavaa ja kun joku homma alkaa sujua, niin joku toinen taas menee vikaan. Niinhän se tietty on mutta ärsyttävää silti.
Torstaina aamulla Kari joutuu toteamaan, että Hopolla on riviä vuohistupsujen seassa. Inhottavaa, kun joutuu seisoskelemaan liejussa päivät pitkät. Ei muuta kuin soittoa Nykäselle ja hoito-ohjeita kyseeseen.
Liikutuskin menee ihan kivasti, vaikka Hopsu tuntuu vähän väsyneeltä. Teemme paljon kiemuroita ja otamme aina keskihalkaisijan tuntumassa kuusi käytiaskelta ja sitten taas ravia. Lopuksi muutama laukka, jotka nousevat nihkeästi. Ja hiekkateille tekemään jäähdyttelyjä. Tarhaan vien sen tippaloimessa, sillä vettä sataa reippahasti. Suurta mielipahaa tuntien katselen, kun se kahlaa liejussa kohti vähän kuivempaa tarhan takaosaa.
Koko perjantain sataa niin paljon vettä, että Hopolla on vaapaapäivä. Kari käy kuitenkin laittamassa Nykäseltä saatua rasvaa vuohisiin.