Kisapäivä. Jännittävää raatamista viidestä kahdeksaan, jonka jälkeen juuri ja juuri ehdittiin käydä suihkussa ennen iltajuhlaa. Vaikka pessimisti oli matkassa mukana ja omatkaan odotukseni eivät olleet pilvissä, niin hyväksytty suoritushan sieltä napsahti. Vihdoin ja viimein saatiin vietyä loppuun projekti, jonka jokunen vuosi sitten otimme hoitaaksemme. Avialiksen kvaalaus. Nyt se tehty. Viiveellä ja monen mutkan kautta, mutta opettavainen matka tämäkin on ollut. Team Lampinen oli suureksi avuksi ja kirkastui se tosiseikka, että paljon helpompaa on, jos samassa luokassa on muitakin suomalaisia ja jos vielä kyetään tekemään aidosti ja oikeasti yhteistyötä. Toivottavasti Lampisetkin saivat synergiaetua meidän olemassaolostamme. Yksinhän tuolla kisataan, mutta kyllä omasta porukasta on aina apua.

Puuhaa ja askaretta Kurtuvenaissa. Kotona kaikki hyvin. Kaikki suomalaiset ratsukot saivat starttiluvan, joten tähänastinen tekeminen on ollut hyvää. Lisää raportissa.

Omat hevoset Erikan ja Mervin hellässä hoivassa. Me päästiin vähän pelottavien tilanteiden jälkeen perille kohteeseen ja saatiin pakolliset rutiinit tehtyä. Nopean kauppareissun jälkeen oltiin unityyny posken alla ennen yhtä. Muutama tunti unta ja homma saattoi jatkua. Kisareissuissa ei kyllä nukkumiseen haaskata aikaa.

Aamulla mentiin varhain töihin ja poistuttiin varhain pelipaikalta. Mä suuntasin eväsostoksille ja siitä varsalan kautta isojen poikien luo. Olin juuri aikeissa lääkitä Hopoa, kun Erika kiirehti paikalle ja kertoi, että olikin antanut jo lääkkeet, kun oli Kari puheista edellisenä iltana ymmärtänyt, että emme mene tänään käymään. Laidunreissun jälkeen kävin vielä hakemassa tallista unohtunutta rojua ja vastoin järkeäni pakkasin yhden paalin heinää sinisen salaman takaluukkuun. Kaikkea sitä on valmis hevosten ja kisojen vuoksi tekemään!!

Ehdittiin ottaa pienet torkut ennen kuin hain Jarkon ja Jennin, jotka tulivat talkkareiksi. Sitten olikin kiire lyödä hevoset koppiin ja ahtautua Rangeriin. Matka saattoi alkaa. Raportti ja kuvat tulevat taas aikanaan. Kilpailun sivut ja tulokset löytyvät täältä.

Takkahuone alkaa notkua tavaraa. En tajua, miten saadaan taas kaikki mahtumaan mukaan. Ollaan jo ihan suosiolla karsittu paljon pois, mutta silti tuntuu, että rekka pitäisi olla käytössä. Kari lähti töiden jälkeen hakemaan tallille lajiteltuja rojuja ja mä keräilin kotoa lähtevät kamat kasaan. Laura teki varmaan samaa työtä tahollaan, sillä oli värvännyt itsensä reissuun mukaan. ja hyvä niin, sillä kolmas henkilö on ilman muuta taivaan lahja.

Ilta venyi pitkälle, mutta tilanne alkoi näyttää jo lopulta lohdulliselta. Kari kävi katsomassa hevoset ja kisatykit laidunsivat tyytyväisinä loimitettuna meidän etupihalla. Mikä olisikaan parasta tankkaussafkaa, kuin sateen ja kasteen kostuttama tuore laidun.

Iltapäivällä hevoset vietiin talliin. Saivat ottaa pienet torkut, sillä Riitta tuli siirtämään lantalaa. Se oli hetkessä uudessa paikassa. Sitten alkoi suunnittelu, miten viimeiset vierastarhan tolpat laitetaan. En jaksanut osallistua suunniteluun. Asia on mulla yhdentekevä. Saivat varmaan jonkun hyvä ratkaisun kehiteltyä. Riitta lähti hakemaan sorakuormaa, Kari alkoi laittaa Hapsulle kisakengitystä ja mä jatkoin sähkölankahommeleita. Lisäksi puunasin hevosia ja keräilin tavaroita nippuun.

Riitta ja Tero kävivät pudottamassa sorakuorman. Taas on pientä puuhaa tiedossa ennen kuin sora on levitetty. Kari vaihtoi hevosta ja mä lähdin laitumelle viettämään laatuaikaa omien poikien parissa. Niitä ei tosin hirvittävästi taaskaan kiinnostanut, sillä olivat juuri päässeet pitopöydän ääreen eli heinäpeltoon muutamaksi tunniksi.

Kello oli taas kivasti kymmenen, kun päästiin kotiin. Emme kärsi unettomuudesta.

Kari oli yön töissä ja hänen herättyään lähdettiin kimpassa Tiipiille. Tallin synttäreiden kunniaksi tammat pääsivät manikyyriin. Ensin Sella näytti, miten homma tulisi hoitaa. Sitten pieni sintti hoidettiin myös. 3/4 jalkaa meni todella hyvin. Vain oikeaa etusta piti nyppiä, tai oikeastaan piti nousta ihan takajaloille. Tilanne kuitenkin rauhoittui ja lopulta homma tuli hoidettua. Olin ihan tyytyväinen. Kellekään ei jäänyt traumoja.

Tammalaitumelle on viety heinäpaali. Sella on liimautunut siihen kiinni. Varsat toki leikkivät ja pissailevat heiniin, mutta tämä yksi tankki vaan syö ja syö ja syö ja jahtaa muita pois omilta päiväheiniltään. Ihanasti tammoilla on tilaa temmeltää ja Tatanka sipsutteli lyhennetyillä kavioillaankin oikein mallikkaasti mamman vaan vähän vaihtaessa näkökulmaa, jotta pystyy seurailemaan jälkikasvunsa tekemisiä. Heinäkasan takaa.

Lopulta lähdimme jatkamaan matkaa. Kari ajoi Urjalaan hakemaan Wierusta ja Avialista. Ruunat tulevat meille muutamaksi päiväksi ennen keskiviikon matkustuspäivää. Illan jo pimetessä saapuivat perille. Laitettiin loimet päälle ja lyötiin niitylle. Syötävää riittää ja kelit ovat kivan kesäiset edelleen.

Sellan lepoloma alkaa vähitellen päättyä. Tosin tallilta kerrotaan, että yhtenä päivänä Sella oli joutunut ottamaan varsakatraan hoitaakseen ja muut tamman viettivät laatuaikaa. Kovasti tämä fakta oli ihmisiä naurattanut, koska Sella on mammoista kaikista vähiten kiinnostunut hoitohommista. Normaalisti se jättää Tatankan muiden hoideltavaksi ja ottaa omaa aikaa ihan ehdoitta. Nyt kuitenkin kävi niin, että Sella sai pitkästä pitkästä aikaa satulan selkään ja lähtivät Karin kanssa kentälle. Paljon kiemuroita ja voltteja. Vain kahdesti Tappileipä otti kentältä hatkat. Eli voidaan sanoa, että homma meni paremmin kuin hyvin. Äijä oli hyvillä mielin. Kaiken kruunasi luonnollisesti se, että Tatanka liikkuu nyt taas puhtaasti.

Iltapäivällä suunnattiin Ridasjärvelle. Ensin hevoset ja sitten remppaa. Mun ja Jarkon yllätys ei ollut ihan onnistunut, sillä ei saatu tehtyä kaikkea sitä, mitä kuvittelin ja niinhän siinä kävi, että sekin, mikä oli tehty, meni osittain uusiksi. Uurastettiin kuitenkin aurinkoisessa ja lämpimässä säässä hiki valuen. Nyt puhutaan jo intiaanikesästä ja sehän sopii. Saatiin yksi tarha valmiiksi, vierastarha hyvään jamaan ja perustarha kohtalaisen hyvään jamaan. Mukavalta tuntui, että Dianalta oli tullut kiitosta. Alettiin olla jo loppukirissä, kun Ilmo ilmaantui paikalle traktorilla ja pyyhkäisi sileäksi uuden paikan lantalalle. Ihan näkyvää saatiin taas aikaiseksi.

Illalla aloittelin pakkaushommia ja tavaralistan viimeistelyä. Kiireinen viikko edessä.

Karikin kotiutui ja meni tietenkin heti tarkistamaan varsalan tilanteen. Oli kai pienempi vamma, kuin mitä mielessään odotti. Tatanka telmi ihan tavanomaiseen tapaan Pamelan kanssa, joten kipeä se ei ainakaan suuresti ole. Lohduttava tieto sekin. Keskustelimme kuitenkin, että maanantaina pitää Kaisaa vaivata, jos ei ala liikkua puhtaasti.

Hanna kävi Urhon kanssa haahuilemassa metsäpoluilla.

EM-porukat ovat kohteessa ja jännitys tiivistyy. Alkutarkista molemmat suomalaiset hevoset heilahtivat läpi ja pääsivät valmistautumaan vuoden tärkeimpään kisaansa. Olisihan se ollut kiva olla mukana tohinassa, mutta tällä kertaa nyt näin. Työt ajaa kuitenkin tässä vaiheessa harrastustoiminnan ohitse. Viikon päästä olemme itse jo Liettuassa ja tällä kertaa valintatilanteessa päädyimme tähän ratkaisuun. Tai ei oikeastaan ollut kamalasti edes valitsemista siinä vaiheessa, kun Karille sattui työkomennus Saksaan ja mulle lenssu edeltävälle viikolle. Kotoa käsin seuraamme tilanteita. Antoisaa sekin on. ja olisihan se valtavan hienoa, jos ihan haastajina kisaan lähtevät suomalaiset kolistelisivat vaikka kymppisakkia. Täysin mahdollista, mutta vaatisi paljon, paljon onnea.

Hienot on kelit, mutta flunssaisena niistä ei oikein osaa nauttia. Mieltä ei myöskään nostata pieni poloinen ontuva otus. Mitään varsinaista syytä ontumaan ei löydy ja varsa liikkuu ihan mielellään ja kaikissa askellajeissa, mutta ei vaan liiku puhtaasti. On iloinen ja ystävällinen, mutta samalla säälittävä. Mitään turvotusta tai lämpöilyä ei ole, mutta ontuu vasen etusta. Todettiin kuitenkin Mervin kanssa, että päivä päivältä liikkuu paremmin, joten tarkkailemme tilannetta.

Jarkon kanssa käytiin tallilla puuhaamassa. Sen verta tauti on verottanut, että muutaman tunnin jälkeen olin jo ihan poikki ja valmis lähtemään kotiin. Olin ajatellut, että yllätetään äijä ja laitetaan tarhalangat kuntoon, mutta laihaksi yritykseksi jäi.

Isot pojat elävät leppoisaa elämäänsä. Laidun alkaa olla syöty ja siitä kiitoksena niillä alkaa myös vatsa pienentyä, vaikka Erika laajentaa aluetta koko ajan ja pääsevät vielä mutustamaan uutta aluetta. Yöllä ovat loppuun syödyllä puolella, niin toivottavasti vältetään kylmenevien öiden aiheuttamat sokeriryöpyt. Polttiaisia on paljon, mutta muuten säät ovat ihanat. Cavalorin Sw-Itch on ihan paras tuote tässä vaiheessa vuotta, kun harjat ja hännät meinaavat kutista. Kannattaa kokeilla, tuote on myös meillä myynnissä ja oman kokemuksen kautta hyväksi havaittu.

Töihin oli taas ilmestynyt omenapussi, joten oli pojille oikein tuliaisia, mutta ylenkatsoivat niitä, kun olivat juuri päässeet uudelle lohkolle. Ehkä nappailivat aikanaan jälkiruoaksi.

Ilmo oli käynyt pikku-tallilla katsomassa uutta lantalan paikkaa. Soraa pitää tilata alle. Kiire tulee tässäkin asiassa. Aitoja ei saada tehtyä loppuun ennen kuin lantala on uudella paikallaan. Caro ilmoitti muuttuneesta tilanteestaan, joka talvella tulee vaikuttamaan meidän järjestelyihimme. Mietintämyssyt täytyy nyt laittaa päähän, että mitä keksitään.