Sellan lepoloma alkaa vähitellen päättyä. Tosin tallilta kerrotaan, että yhtenä päivänä Sella oli joutunut ottamaan varsakatraan hoitaakseen ja muut tamman viettivät laatuaikaa. Kovasti tämä fakta oli ihmisiä naurattanut, koska Sella on mammoista kaikista vähiten kiinnostunut hoitohommista. Normaalisti se jättää Tatankan muiden hoideltavaksi ja ottaa omaa aikaa ihan ehdoitta. Nyt kuitenkin kävi niin, että Sella sai pitkästä pitkästä aikaa satulan selkään ja lähtivät Karin kanssa kentälle. Paljon kiemuroita ja voltteja. Vain kahdesti Tappileipä otti kentältä hatkat. Eli voidaan sanoa, että homma meni paremmin kuin hyvin. Äijä oli hyvillä mielin. Kaiken kruunasi luonnollisesti se, että Tatanka liikkuu nyt taas puhtaasti.
Iltapäivällä suunnattiin Ridasjärvelle. Ensin hevoset ja sitten remppaa. Mun ja Jarkon yllätys ei ollut ihan onnistunut, sillä ei saatu tehtyä kaikkea sitä, mitä kuvittelin ja niinhän siinä kävi, että sekin, mikä oli tehty, meni osittain uusiksi. Uurastettiin kuitenkin aurinkoisessa ja lämpimässä säässä hiki valuen. Nyt puhutaan jo intiaanikesästä ja sehän sopii. Saatiin yksi tarha valmiiksi, vierastarha hyvään jamaan ja perustarha kohtalaisen hyvään jamaan. Mukavalta tuntui, että Dianalta oli tullut kiitosta. Alettiin olla jo loppukirissä, kun Ilmo ilmaantui paikalle traktorilla ja pyyhkäisi sileäksi uuden paikan lantalalle. Ihan näkyvää saatiin taas aikaiseksi.
Illalla aloittelin pakkaushommia ja tavaralistan viimeistelyä. Kiireinen viikko edessä.