Perjantai on ehkä aina ollut mun lempparipäivä. Tosin teemat ovat muuttuneet. Muutama vuosikymmen sitten oli perjantai ehdoton pääpäivä ja radalle piti päästä ja päästiinkin. Nykyään odotan, että pääsen tekemään juuri perjantaina iltatallia. Mulla pauhaa radio täysillä, kun tallilla yksinäni touhuilen. Se kun on mun omaa aikaa. Muutama ystävä on päätynyt radiotyöhön ja arkisin kuuntelen iltaisin yhden tarinointi ja perjantai-iltaisin viidestä asti on yksi kaveri pitämässä omaa hupailuaan toisella asemalla. En voinut olla nauramatta, kun soittivat juuri mun aloitellessa puuhiani kappaleen ”Hevosia, ei ongelmia”! Aivan kammottava renkutus, mutta sopi erinomaisesti tilanteeseen, meinasin jo soittaa lähetykseen, että osui ja upposi. Ilta menikin teeman mukaisesti: hevosia oli, ei ongelmia. Urho ja Hopo hengailivat tammojen tarhassa ja Hempukka kyttäsi, koska pääsee sisälle. Liikkuvat kyllä ilahduttavan paljon, kun tarha kiertää kenttäalueen ja antaa virikkeitä sopivasti. Koska nyt ei ole satanut, niin takatarhan peltopohjakin on kestänyt kohtalaisesti, eli kuivin jaloin ovat.

Karin lämmitettävä juoma-asti oli toiminut lämmityksen osalta hyvin. Vesi oli sulaa ja muissa kipoissa hyhmässä. Huono juttu oli se, että kippo piti jättää liian lähelle napsuvaa paimenta, joten kukaan ei ollut siitä juonut. Tarkoitus onkin, että kippo tulee pihattojen väliin, joten napse ei pääse häiritsemään. Sähkö kulkee yllättävän hyvin, otan itsekin tälliä tasaisen tappavaan tahtiin.

Hemppa tuli sisälle ensimmäisenä. Hopo ja Urho olivat sitä mieltä, että kulkevat tammojen portista ja päästinkin ne omia aikojaan sieltä ulos. Hetken parturoivat etupihaa, mutta Hemppa alkoi huudella tallista, niin oli pakko ottaa ne sisälle. En oikein saanut selvää, onko tulossa kylmä vai viileä yö. Jätin takaoven millin verran auki ja toivotin hyvät yöt.

Kari oli käynyt hoitamassa tammat. Siellä oli jälleen tapeltu. Ei suuria vaurioita, mutta taisteluarpia kuitenkin. Touhuilivat omia juttujaan ja sitten Kari kiirehti kotihommiin. Mulle oli sauna lämpimänä ja juustot pöydässä. My kind of Friday.

Työpäivä huipentui yhden pitkäaikaisen kollegan eläkejuhliin. Ehdittiin siinä porukalla hämmästellä ajan kulumista. Aikanaan minäkin menin tuohon taloon aika nuorena ja kirkasotsaisena ja vaikka kuinka olen koittanut innostusta ja uskoa ihmisiin vaalia, niin välillä hommat eivät mene ihan niin kuin Strömsössä. Juhlahepenet ja korkkarit vaihtuivat kotona aika nopeasti tallivaatteisiin. Kiireellä hain koko porukalle Herkusta lihapiirakat ja ajelin tallille. Jarko viimeisteli ovia, Kari viritteli lämmitystä juomakuppiin ja Hanna tuli tekemään iltatallia. Otin Hopon pieneen talutteluun. Annoin sen nappailla etupihan tuoretta ennen illan pakastumista ja kuuntelin suolistoääniä tarkasti. Hyvin porisee. Olen nyt lisännyt sille leseet ruokintaan ja uloste on ollut normaalia, eli aavistuksen löysähkön puolella. Pojat on nyt siirretty esikuivattuun 9/10. Polttiaiset ja muut ötökät ovat pakkasöiden johdosta kuolleet. Sopii mulle.

Öisin on ollut jo aika paljon pakkasta etelässäkin. Poikkeuksellisen kylmää, sanovat. Töistä pääsin ajoissa, mutta sitten matkalla oli 2 kolaria ja kun ruuhka-aikaan liikkuu, niin tuo tarkoittaa lähes tunnin viivytystä. Kari ja Jarko olivat jo tallilla uusimassa ovia. Äijä on pähkäillyt ja tullut siihen tulokseen, että rimpulat liukuovet muuttuvat jämeriksi saranaoviksi. Itse olisin pitänyt liukuovia parempina, mutta ennen kaikkea haluan, että systeemit ovat toimivia ja helppoja. Mitkään viritykset eivät miellytä. Joten ensimmäinen ovi asennettiin jo Hopon karsinaan. Ainakin se on jämäkkä. Hopo oli taas pudottanut vesiastian, joten perinteiseen tapaan siirrytään saaviin. Nyt jos koskaan toivon, että paappa juo öisin kunnolla.

Hopon kanssa käytiin pienellä maastoköpöttelyllä ja sitten tehtiin kolme varttia kentällä hommia. Keli oli ihanan kirpakka ja hevonen liikkui hyvin ja halukkaasti. Hopo tuntui todella hyvälle ja siitä tulin tietenkin hyvälle mielelle, vaikka töissä oli taas aika raskas päivä. Hopon kanssa mun on niin helppo työskennellä. Se tietää ja tuntee jo aikeeni ja asiat etenevät helposti. Hemppa taas hyperventiloi sitä, että Hopo poistui pihapiiristä. Onneksi Kari ja Jarko olivat tarkkailemassa tilannetta. Todettiin siinä porukalla, että on tuo vaan luksusta, että saadaan olla ihan omalla porukalla. Asiat ovat niin helppoja ja mutkattomia, kun ei tarvitse kysellä kenenkään mielipidettä tai lupaa.

Kun Hopo oli taitonsa näyttänyt, niin jätin sen vielä etupihalle omiin nimiinsä nappailemaan tuoretta. Sillä aikaa Jarko nikkaroi viimeisiä ovia ja Kari laitteli heiniä valmiiksi. Otettiin hevoset sisälle, harjailin ne ja vietin laatuaikaa kunkin kanssa pienen tovin. Sitten mulla oli taas kiire kotiin GrooveFM:n siivittämänä. Yritän nyt kovasti ajaa maltillisesti, sillä tehoratsioita on kaikkialla ja mulla ei ole varmaa ottaa nyt yhtään yn-sakkoa, tai sitten saan kulkea potkulaudalla hyvän tovin.

Kari ja Jarko jatkoivat vielä hommiaan. Yksi juttu on kohta taas valmiina ja sitten voi siirtyä parantelemaan seuraavaa asiaa.

Karilla oli kengityshommeleita. Kävin kiireesti kotona vaihtamassa varusteet ja suorin tallille. Hopo oli yöllä pudottanut vesiämpärinsä. Näyttää siltä, että systeemi ei sen kohdalla toimi, joten täytyy kehittää jotain uutta.

Päästin Hopon taas tekemään kentälle siivoustyötä. Hempan on jotenkin tosi vaikea hyväksyä sitä, että välillä toiset hevoset käyvät lenkillä tai touhuamassa jotain muuta. Puuhailin yhtä ja toista ja lopulta huomasin hääriväni otsalamppu päässä heinien parissa. Esikuivattuun ollaan nyt siirtymässä kovaa vauhtia. Siirtyminen tuntuu onnistuvan hyvin. Tämä on niitä aikoja, kun Hopolla on usein ollut ähkyä, joten yritetään nyt tehdä kaikki ehkäisevät toimet parhaamme mukaan. Ainakin toistaiseksi kaikki vaikuttaisi olevan hyvin.

Kotona oli safka valmiina pöydässä, joten kupu pinkeäksi ja sohvalle torkkumaan. Aika vähän ennätetään kotona olla ja Dottien takia on huono omatunto.

Kari kävi hakemassa Vainiolta tilaamansa levyt ja kiirehti tallille nikkaroimaan. Sen jälkeen Karilla oli vuorossa Sellan kavioiden vuolu ja samaan toisaalla ratsastin Hopon kentällä. Maailma on muuttunut keltaiseksi ja ensimmäinen pakkasyö on takana.

Aamutallilla päivä taas pyörähti käyntiin. Perussetin lisäksi käytiin kentän kimppuun. Hopo sai tehdä valmistavat työt, eli otin sen syömään reunuksia ja uutta kulkuväylää. Se ottikin tehtävänsä tosissaan ja sai paljon aikaiseksi. Nypittiin rikkaruohoja hiekan seasta ja Kari riuhtoi isompia kasveja juurineen aitojen alta. Lopuksi äijä vielä viritti lanan Rangerin perään ja lopputulos oli ihan loistava. Satu ilmaantui paikalle ja kehui kovasti edukseen muuttunutta näkymää. Juotiin kahvit ja sovittiin vähän tulevista kuvioista. Mulla on hyvä fiilis tästä diilistä.

Avattin paali esikuivattua. Vein tarhaan pojille maistiaisia ja pistin karsinoihin valmiiksi puolet uutta ja puolet vanhaa. Katsotaan nyt sitten, miten ukkojen käy. Kari latasi heinälään verkot valmiiksi ja alettiin tehdä lähtöä. Alkoi olla kiire tammalaan. Kari laitteli hevoset valmiiksi. Nappasin Tatankan talutukseen ja mentiin sänkipellolle. Ajatus oli, että varsa pysyy vanavedessä ja saan hyviä kuvia. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Varsa veteli vajaamielisenä ihan mihin tahansa ja piut paut piittasi siitä, mihin emä menee. Ja tunne oli ilmeisesti molemminpuolinen, sillä Sella keskittyi sille annettiin ratsastustehtävään eikä ollenkaan jälkikasvuunsa. Tatanka veteli sellaista kyytiä, että oikein hirvitti. Lenkkiä tuli ehkä kuutisen kilsaa ja kumpikin oli suihkua vaille valmis. Sella on jotenkin ihanan tyyni lady nykyään. Suihkussa se rauhoitteli hermoilevaa ipanaansa. Tatanka totesi heti, kun suihku kosketti sen jalkoja, että heippa. Pienen neuvottelun jälkeen saatiin kuitenkin pestä hionnut jalkoväli ja rinnukset ja kaula ja kyljetkin. Olin tosi ylpeä ja iloinen, että homma meni niin hyvin. Molemmat saivat vielä pyyhekuivauksen ja porkkanapalkkion. Sitten oli aika palata laitumelle.

Vähän myöhäisen lounaan jälkeen Kari lähti hakemaan kyytiläistä Vihdistä ja mä sain Jarkon kaveriksi iltatalliin. Hemppa ja Urho tulivat taas reippaasti sisälle ja omiin karsinoihinsa. Hopo jääräpäänä ei tullut ja jouduin hakemaan sen tammatarhan portista. Se on jotenkin niin arrogantti. Kuten sanoin Sadullekin, se on tavallaan meidän helpoin ja samalla myös vaikein hevonen. Kun heitin narun kaulalle, niin tuli nöyrästi perässäni sisälle, mutta karkuun piti ensin taas painella. Laittelin aamun heinät ja vedet valmiiksi. Sitten huudettin heipat ja lähdettiin kotiin päin. Muisteltiin siinä vähän muutaman vuoden takaista tärskyä, kun Jarkon juttujen mukaan lensin kolmen metrin korkeuteen. Kaikkea sitä sattuu ja tapahtuu.

Aamulla ajeltiin yhdessä tallille. Siellä höristiin kovasti, kun availimme oven. Ilma oli ihanan raikas, sillä olen jättänyt takaoven aavistuksen raolleen nyt, kun yöt ovat vielä lämpimiä. Hevoset lähtivät kukin vuorollaan ulos. Homma alkaa sujua. Vähän joutuu vielä ohjailemaan, mutta tällä kertaa kukaan ei päätynyt pesariin. Saivat heinänsä. Kari siivoili tarhaa ja mä otin karsinat ja täyttelin tarhan vedet. Pian täytyy virittää lämmitettävä astia, sillä pakkaset ovat ilonamme ennen kuin arvaammekaan. Etutarha tuntuu kestävän erinomaisesti hevosten polkemisen. Takaosa on peltopohjalla ja kantokyky heikompi. Hyvin kuitenkin hyödyntävät koko aluetta.

Kun hommat oli tehty, niin kiirehdittiin kotiin. Kari lähti tammatallille ja teki Sellalle seikkaperäisen kaviohoidon. Tatanka on oppinut nakertamaan pienen pieneksi pilkottua porkkanaa. Tammat ovat edelleen valtavalla laitumellaan ja vauhtia riittää. Olen tosi iloinen, että saatiin noin hyvä varsaporukka.

Viiden jälkeen ajelin taas omalle tallille. Hain Hopon sisälle ja laittelin sen valmiiksi. Jotain härdelliä siinä taas oli. Hemppa roikkui oven raossa ja Hopo pyöri. Astui jopa mun varpaille! Myös selkäännousussa se sähläsi. Oltiin jo edetty pitkän matkaa ennen kuin sain itseni kunnolla selkään. Tarkoituksena oli lopettaa kentän ruohottuminen ja siinä onnistuttiin. Hopo liikkui halukkaasti ja reippaasti. Nostot aloitin epähuomiossa vaikeammasta puolesta ja vähän ihmettelin, että aika paljon jouduin auttamaan. Kun vaihdoin suuntaa niin vasta tajusin, että olinkin jättänyt paremman kierroksen vikaksi. Hyviä nostoja suoraan väistöstä ja paikaltaan. Olin oikein tyytyväinen. Hopon tuli vähän oikein hiki, mutta muutoin se oli liikutuksen jälkeen äärettömät tyytyväinen. Annoinkin sen jäädä vapaasti laiduntamaan etupihalle. Hempan pirtaan se ei oikein sopinut ja piti mekkalaa tarhojen puolella. Urholle oli täysin samantekevää, missä paappa luurasi. Päätin piipahtaa veskissä ja eikös sinä aikana Hanna ajanut pihalle. Oli saada kohtauksen, kun näki irrallisen hevosen tallin etupihalla. Vaihdettiin siinä kuulumiset ja puuhattiin, mitä puuhattiin. Vein Hopon tarhaan ja ihmeteltiin hetki viereisen pellon puimurihommeleita. Sitten mun oli pakko kiirehtiä hakemaan Jarkoa ja Tobya iltapalalle. Hanna jäi tekemään iltatallia. Hevoset jäivät ulos. Kari ehti kanssani samoihin aikoihin kotiin, joten aika pitkälti hevoshommissa päivä taas meni.

Ei uskoisi, että on lokakuu. Päivä oli aurinkoisen kesäinen, vaikka iltapäiväksi oli luvattu tavatonta myräkkää. Vielä kolmelta Espoossa oli täysin tuuletonta. Kuudelta olin tallilla ja ajattelin ottaa hevoset hyvissä ajoin oletetun myrskyn alta pois. Hemppa ja Urho osasivat jo aika varmoin ottein mennä omiin karsinoihinsa, kun avasin ovet. Hopo sen sijaan ei aikonut tulla sisälle ollenkaan. Se jäi ihan tyynesti tammatarhan puolelle toimittamaan jotain tärkeää juttua. Jouduin lopulta hakemaan sen narun kanssa ja muut pojat hörisivät tallissa hulluina, kun vanha herra lopulta asteli sisälle.

Valio teki tuhojaan pohjoisempana. Meillä ei kummoisia tuulia koettu, mutta vähän ylempänä oli tuivertanut ihan kunnolla. Illalla kuitenkin painoin pään levollisin mielin tyynyyn villiviinien heiluessa, kun tiesin, että hevoset ovat kaikki tahoillaan sisätiloissa. Perjantai-ilta tallilla on tässä elämänvaiheessa yksi parhaimpia juttuja. Ei ole kiiren mihinkään ja saa kaikessa rauhassa kuunnella ja katsella hevosten levollista olemista. Harjailin pojat ja juttelin niille mukavia. Mulla on muuttuneiden työkuvioiden ansiosta aika hektistä ja saan painiskella vähän uudenlaisten tapausten parissa. Elämä ei muutenkaan ihan koko aikaa hymyile, joten turpaterapia on ihan paikallaan ja juuri perjantai-iltaisin nautin siitä erityisesti.

Kari tilasi tallille uusia heinäverkoja. Putkari on myös tulossa ja talliin uudet ovet. Muutama dilemma pitää ratkaista ja vähitellen alkaa valmistella paikkoja tammoja varten.

Karilla oli traikkukeikkaa, mutta piipahti kotimatkalla kuitenkin poikain luona. Hanna teki iltatallin. Koska kelit ovat kohdillaan, niin pojat jäivät pihalle. Laidunkauden päätteeksi on ajateltu, että voisivat olla ulkona niin paljon kuin mahdollista. Hevosilla on kuitenkin hyvää tilaa liikkua ja ulkona ovatkin liikkeellä oikeastaan koko ajan. Kari on sitä mieltä, että saisivat olla talvellakin pihatossa mahdollisimman paljon.

Mun tallivuoro. Päätettiin, että hyvän sään ansiosta pojat saavat jäädä pihalle. Kari hoiteli tammat. Jotenkin aika paljon odotan sitä, että tammat saapuvat samalle tontille, niin yhden pysähdyksen taktiikka riittää.